Kyseessä on hoitamattomana täydelliseen työkyvyttömyyteen johtava tila. Itse tiedostin rakennusaikana meneväni rasituksessa pitkälle yli sen rajan jossa yön yli lepo ei riitä. Ajatus levosta urakan päätyttyä auttoi jatkamaan. Lupasin itselleni mennä lääkäriin heti kun homma on ohi...
Kova rasitus sai aikaan mm. unettomuutta ja rytmihäiriöitä. Pahimman stressin aikana en pystynyt olemaan työmaalla kuin puoleen päivään asti, sitten oli pakko mennä pois ja palasin tekemään omia hommia kun paikalla ei ollut enää muita. Olin huumorintajuton ja varsinkin aamuisin puhumaton ja äreä (jopa normaalia pahempi...)
Kaksi viikkoa käyttöönoton jälkeen kolhin itseäni navetassa ja menin näyttämään ruhjeita lääkäriin. Kun lääkäri lupasi kolme päivää saikkua, pyysin kolmea viikkoa. Lääkärin ihmetellessä miksi, kerroin uupumisesta kyynelten valuessa pitkin naamaa. Sairasloma irtosi. Ja kyyneleet olivat aitoja...
Olo helpotti kolmessa viikossa sen verran että pystyin palaamaan töihin. Kahdeksaan kuukauteen en pystynyt puhumaan rakentamisesta ilman että olisin tuntenut voimakasta fyysistä pahoinvointia, ts. meinasin oksentaa ihan oikeasti...
Kokonaan ahdistus helpotti kahden ja puolen vuoden päästä, toisaalta kaikkein pahimmista stressin aiheista puhuminen aiheuttaa lievää pahoinvointia vieläkin.
2009 maidonhinnan tipahtaminen muutaman tilalla sattuneen vastoinkäymisen kanssa aiheutti kassakriisin, joka pakotti hakemaan pankista lainaa kassantäytteeksi.
Tilanne aiheutti vitutusta (?!..) ja ahdistusta ja tutun oloisia tuntemuksia. Lääkäriin ja viisi viikkoa pois työmaalta korjasi tilanteen.
Burnout on asia jonka mahdollisuus pitää ottaa vakavasti. Realisoituessaan se
voi viedä työkyvyn kokonaan tai osittain
pysyvästi, pahimmillaan se vie
hengen..