Moni on odottanut tätä uusien peltolohkojen. vrt. raivioiden saamiseksi tukien piiriin kuin kuuta nousevaksi.
Tosin jos todella olisimme viljelijän asialla, kaikki uudet peltolohkot tulisi saada tukien piiriin, tosin ehdolla että toimija niitä myös tarvitsee.
Pitäisi palata siihen että v. 1991, muistaakseni näin eu-liittymissopimuksessa, viljelyssä olleet lohkot ainoastaan kuuluisivat tukien piiriin ja raiviot ennallistettava sanktioiden uhalla 
Sylettää nämä tukirosvot
Siis miksi?
Meillehän luvattiin ja itse asiassa uskoteltiin että EU aikana pitää peltoa raivata jotta pärjäämme kilpailussa. Näistä lähtökohdista pidän oikeutettuna raivioiden saattamista täysien tukien piiriin, jos sille on tilalla tarvetta. Tähän korostettuun argumenttiiin ei ole kukaan koskaan edes yrittänyt vastata....tuskin edes nytkään.
Luomu-Jussi raapaisee tässä minulle tuntemattoman sylttytehtaan suuntaan. Ja Maanviljelijää lainatakseni, valtaosa Suomen viljelijöistä luotti vakaasti mainittuun v. 1991 viljelyvaatimukseen. Tukikelpoisten lohkojen piti olla pumaskoissa kuin kiveenhakkattuina, eikä uusia olisi luvassa, ellei viranomainen toisin ilmoita. Ilmeisesti viranomainen toisaalla ilmoitti, tai vähintäänkin antoi ymmärtää, toisaalla ei. Lopulta ministeriö totesi tapahtuneen, mutta oli hiljaa kuin kusi sukassa. Lopulta 2004 homma ryhtyi karkaamaan todenteolla lapasesta, ja budjetti raamista, joten peli vihellettiin poikki. Tämä puhuri siis kohdistui LFA- ja Ymppi-tukiin.
Lopputuloksena taidettiin saada luokkaa 100.000 hehtaaria uutta peltoa. Samoin tilatukiuudistuksen yhteydessä suurempi jakaja: eli vanhoilta hehtaareita niistettiin jaossa olleesta CAP-potista tilatukiraha raiviohehtaareillekin. Tilatukioikeudethan määräytyivät viljelijän vuoden 2006 tukihaun perusteella ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien mukaan.
Jossain päin maata siis Luomu-Jussia lainaten: "Meille luvattiin ja itse asiassa uskoteltiin että EU aikana pitää peltoa raivata jotta pärjäämme kilpailussa." Ja palaan edelleen samaan, valtaosassa maata elettiin aivan toisenlaisessa todellisuudessa.
Myönnän omista hehtaareistanikin viitisen prosenttia olevan jonopeltoja. Osa vanhoja tuettomiksi jääneitä lohkoja, osa uudisraivioita. Ehkäpä surullisin on niiden hehtaarien kohtalo, joille leskiemäntä ei enää eläkkeen alla tehnyt LFA- ja YMP-sitoumusta. Lähtökohtaisestihan yli 65-vuotiaalta tuleville lohkoille ko. tuki myönnetään. MUTTA emäntä oli suruaikaansa elävä periaatteen ihminen: koska isännän kuoleman myötä osa tilan omistuksesta oli nyt lapsilla, olivat lapsetkin joutuneet nimensä tukipaperiin tuenhakijoina kirjoittamaan. Ja kas, juuri tähän murrokseen sattui tuo ministeriön pelin poikki vihellys, jäivät lohkot tukikelvottomiksi: Olihan tuenhakijoina ollut myöskin alle 65-vuotiaita. Maatalousihteeri ei taipunut, olkoonkin että tunsi ja tiesi että todellisuudessa viljelijä oli ollut vanha emäntä. Pykälät ovat nämä, totesi sanojensa vakuudeksi.
