Kaikista investoinneista keskusteltiin aina perusteellisesti ja vanhan isännän kanta oli usein epäilevä ja varovainen. Kuitenkin kun uuden navetan rahoitusta ajettiin kasaan ja hermopaine oli huipussaan, sanoin että jos et voi tukea minua, ole hiljaa. Tämän jälkeen ei tullut enää koskaan poikkipuolista sanaa, vain kannustusta.

Tämä olisi tärkeä muistaa kaikessa maatalouteen liittyvässä. Vastoinkäymisiä tulee kuitenkin. Niitä ei pidä syyttäsuotta lisätä ja kaivella. Tärkeämpää olisi keksiä positiiviset asiat ja koittaa avustaa projektit parhain päin.

Lainaus käyttäjältä: Shrek - 26.02.11 - klo:10:50

Kaikista investoinneista keskusteltiin aina perusteellisesti ja vanhan isännän kanta oli usein epäilevä ja varovainen. Kuitenkin kun uuden navetan rahoitusta ajettiin kasaan ja hermopaine oli huipussaan, sanoin että jos et voi tukea minua, ole hiljaa. Tämän jälkeen ei tullut enää koskaan poikkipuolista sanaa, vain kannustusta.

Tämä olisi tärkeä muistaa kaikessa maatalouteen liittyvässä. Vastoinkäymisiä tulee kuitenkin. Niitä ei pidä syyttäsuotta lisätä ja kaivella. Tärkeämpää olisi keksiä positiiviset asiat ja koittaa avustaa projektit parhain päin.

Pitäähän sitä kriitiikiäkin jostain tulla, vaaleanpunaisissa unelmissaan voi leijailla vaikka konkurssiin asti. Toiset vain osaa käsitellä palautetta ja toiset ottaa sen heti *****iluna. Jos joku kritisoi investointia niin kai tekijällä pitäisi olla jonkinlaiset perustelut olemassa joilla voi iskeä vastaan ja puolustaa omaa mielipidettään

[/quote]Pitäähän sitä kriitiikiäkin jostain tulla, vaaleanpunaisissa unelmissaan voi leijailla vaikka konkurssiin asti. Toiset vain osaa käsitellä palautetta ja toiset ottaa sen heti *****iluna. Jos joku kritisoi investointia niin kai tekijällä pitäisi olla jonkinlaiset perustelut olemassa joilla voi iskeä vastaan ja puolustaa omaa mielipidettään
[/quote]

  Eiks se Mattilan Samikin jossain lehdessä aikoinaan valittanut ettei edellinen sukupolvi oikein ymmärtänyt tätä nykyistä vaatimusta koon suurentamisesta..

Pari vuotta sitten tehtiin SPV, sitä ennen kaikki oli yhtä helv....ä.  Ensimmäsenä kesänä vanhukset muuttivat lähitaajamaan 5 km:n päähän mutta lähes päivittäin kävivät tilalla, ei silti kyllä töitä olikin. Suureksi hämmästyksekseni vanha isäntä otti sen kannan että ei puutu tekemisiini. Oli aikanaan joutunut oman isänsä kanssa melko lujille niin päätti katkaista sen kierteen. No, 1. vuosi meni hyvin, toinenkin jollain lailla, aloin kyllä aistia että aina ei mennyt hänen mielensä mukaan. Nyt talven aikana ei ole edes montaa kertaa nähty, mutkan kautta kuulemani mukaan tilanne on melko vaikea siellä päässä, meikäläisen tekemiset ja varsinkin tekemättä jättämiset ahdistaa. Monesti se on kyllä tilalla käynyt kun en ole ollut kotona (kuinka osaakin aina silloin!) ja sekös nostaa verenpainetta molemmilla. Jännityksellä odotan kevättä, sellaisen asenteen olen kyllä ottanut että yksinkin töistä selviän ja eihän sitä oikein muutoinkaan pidä vanhan isännän varaan laskea, joskus kuitenkin tulee se viimeinen työpäivä.

Täällä vanhaisäntä ajelee vielä kesäisin traktorilla, joten ei tarvii palkkakuskia etsiä. Pikkasen keväällä ja vähän enemmän rehunteon aikaan.
Miinuksena on, että pitäs olla kaikkee ostamassa... traktoria pitäs vaihtaa, millon mitäkin konetta ostaa. Ja jos ei konetta osta niin siten maata.
Siihen on niin tottunut, et voi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja sanoo, että osta jos haluat ja tarvetta on.

Kyllä vanhasta isännästä on apua ollut. Alkuun meinas jarruttaa kehittymistä mutta nyt on innoissaan jos jotain "uutta" konetta tai vastaava on tulossa/hankittu. Ei meinaa enää vanhat koneet kelvata, niillä sitten itse työskentelen. No, kalustosta yritän sellaista että yksinkin pärjään kun se päivä koittaa.

Itse olen kyllä ollut siinä mielessä tosi onnellisessa asemassa, että en oikein tiedä miten olisi voinut entisen isännän (mukavampi termi kuin vanha isäntä ) kanssa asiat paremmin sujua. SPV:tä ennemmin jo itse sanoi, että jatkossakin mielellään tulee auttamaan, mutta ei aio olla joka aamu klo 8.00 olla kyselemässä että mitäs nyt tehtäisiin, tai vielä pahempaa sanomassa mitä tehtäisiin. Ja mikä parasta, juuri näin asia on myöskin mennyt. Todella iso apu on ollut, ja on edelleenkin. Kyntö ja puintihommat edelleen hyvin mieluisia. Ihan hyvin on myöskin päässyt sinuiksi vaikka jonkin verran on kalustokin matkan varrella uusiutunut. Hyviä neuvoja ja mielipiteitä on asioihin saanut aina tarvittaessa, mutta vain silloin.

Kaikenkaikkiaan en voi kuin olla äärimmäisen tyytyväinen ja kiitollinen tilanteeseen.

Ei valittamista täälläkään, isä on omaksunut uuden "roolinsa" yllättävällä innokkuudella ja keskittynyt metsänhoitoon ja mm. ruuanlaittoon. Positiivista on että aktiivisuus on säilynyt ja suuntautunut vapaa-ajan touhuihin, mutta mielellään tullaan myös avittamaan rakennus ym. pikkuhommissa. Välillä toki kysellään millä mallilla on polttopuusouvi tai veroilmoituksen teko, mut on enempi positiivista kiinnostusta kuin hiostamiseksi tulkittavaa toimintaa...

  Nää viimeiset kommentithan ovat melko myönteisiä,mistähän se eripura syntyy noilla toisilla,itse kyllä otan apua edellisiltä polvilta eikä ole ollut valittamista.
  Tietysti pitää olla jotain joustoa puolin ja toisin,pitää ajatella että vaikka tuo nyt ei ihan teekkään minun mieleni mukaan niin jos sekin homma jää itseltä tekemättä niin sitä ei tule tehtyä sitten lainkaan.

 Onks se yhdessä tekeminen sitä UCD:n vihaamaa sukutilatäppäröintiä?
  Monestihan niitä erimielisyyksiä tulee ihan pienistä ja turhista asioista vähän siihen "väärin sammutettu" tyyliin,jos jommallakummalla on se arvovaltakysymys jonkun pienenkin homman toteuttamisen menetelmästä,harvoinhan mitään suuria vahinkoja tulee noissa jokapäiväisten asioiden kanssa.
  Jotkut suuremmat investoinnit ja tuotantosuunan vaihdothan ovat sitten vähän eri juttu,mutta siinä olis tuolla neuvonnalla vähän peiliin katsomista,sieltä päin kyllä tahtoo tulla turhan paljon uusia vinkkejä siihen kannattavuuden parantamiseen,no, pääseehän siinä sitten neuvojat ja suunnittelijat lehtikuvaan siinä toteuttamisvaheessa mutta sitten ollaan täysin osattomia jos homma menee vaikka tuohon Pälkäneen malliin.
  Ainakin siinä tapauksessahan olis ollu ehkä uskoa sitä edellispolvea paremmin kun näitä konkurssiarkkitehtejä jotka eivät istu tuleen omilla housuillaan..

Näitä juttuja lueskellessa tulee mieleen, se että jääkö nämä vanhat isännät liian nuorena eläkkeelle. Pitäiskö maanviljelijöiden näyttää esimerkkiä muulle yhteiskunnalle ja nostaa se eläkkeelle siirtymisikä 60 vuodesta 70 vuoteen. Vähenisi huomattavasti vanhan isännän puuttuminen tilan töihin.

Näitä juttuja lueskellessa tulee mieleen, se että jääkö nämä vanhat isännät liian nuorena eläkkeelle. Pitäiskö maanviljelijöiden näyttää esimerkkiä muulle yhteiskunnalle ja nostaa se eläkkeelle siirtymisikä 60 vuodesta 70 vuoteen. Vähenisi huomattavasti vanhan isännän puuttuminen tilan töihin.

Niin...sit täytys jäädä yhden sukupolven väliin...jos vanhaisäntä on 70, seuraava on 45 ja sitä seuraava jo 20...töitä on varmaan joka tilalla, mut tuleeko noin monelle tiliä? Ja säilyykö työrauha sittenkään

Siinä tapauksessa meillä tulisi varmaan samoja ongelmia kuin Englannin kuningashuoneella

Tiedän yhden tapauksen ennen EU-aikaa, kun yksi isäntä piti taloa vielä 90-vuotiaana. Oli vaan todennut kyselijöille, että ei raaski luopua, kun kaikki taloon poikkeavat kysyvät aina isäntää (häntä). SPV toteutettiin sitten niin, että talo siirtyi suoraan lapsenlapselle, kun oma poika oli myös jäämässä eläkkeelle.

Lainaus käyttäjältä: diego - 01.03.11 - klo:07:51

Näitä juttuja lueskellessa tulee mieleen, se että jääkö nämä vanhat isännät liian nuorena eläkkeelle. Pitäiskö maanviljelijöiden näyttää esimerkkiä muulle yhteiskunnalle ja nostaa se eläkkeelle siirtymisikä 60 vuodesta 70 vuoteen. Vähenisi huomattavasti vanhan isännän puuttuminen tilan töihin.

Niin...sit täytys jäädä yhden sukupolven väliin...jos vanhaisäntä on 70, seuraava on 45 ja sitä seuraava jo 20...töitä on varmaan joka tilalla, mut tuleeko noin monelle tiliä? Ja säilyykö työrauha sittenkään

Teoriassa tuo yhden sukupolven väliin jättäminen olisi hyvä vaihtoehto mutta käytännössä vaikeaa toteuttaa.
Aika usein isän ja pojan välillä ristiriidat kärjistyy, mutta kun välissä on yksi sukupolvi niin homma toimii jo paremmin. Mutta ongelma on se, että kun poika lähtee maailmalle, niin tuskin se pojan poika tilalle palaa.

Siinä tapauksessa meillä tulisi varmaan samoja ongelmia kuin Englannin kuningashuoneella

Tiedän yhden tapauksen ennen EU-aikaa, kun yksi isäntä piti taloa vielä 90-vuotiaana. Oli vaan todennut kyselijöille, että ei raaski luopua, kun kaikki taloon poikkeavat kysyvät aina isäntää (häntä). SPV toteutettiin sitten niin, että talo siirtyi suoraan lapsenlapselle, kun oma poika oli myös jäämässä eläkkeelle.

Jos nuo kaikki asu samallla tontilla ,keskustelut käytiin viitakkeilla, puntarilla painottaen.  

Lainaus käyttäjältä: maraani - 01.03.11 - klo:07:55

Lainaus käyttäjältä: diego - 01.03.11 - klo:07:51

Näitä juttuja lueskellessa tulee mieleen, se että jääkö nämä vanhat isännät liian nuorena eläkkeelle. Pitäiskö maanviljelijöiden näyttää esimerkkiä muulle yhteiskunnalle ja nostaa se eläkkeelle siirtymisikä 60 vuodesta 70 vuoteen. Vähenisi huomattavasti vanhan isännän puuttuminen tilan töihin.

Niin...sit täytys jäädä yhden sukupolven väliin...jos vanhaisäntä on 70, seuraava on 45 ja sitä seuraava jo 20...töitä on varmaan joka tilalla, mut tuleeko noin monelle tiliä? Ja säilyykö työrauha sittenkään

Teoriassa tuo yhden sukupolven väliin jättäminen olisi hyvä vaihtoehto mutta käytännössä vaikeaa toteuttaa.
Aika usein isän ja pojan välillä ristiriidat kärjistyy, mutta kun välissä on yksi sukupolvi niin homma toimii jo paremmin. Mutta ongelma on se, että kun poika lähtee maailmalle, niin tuskin se pojan poika tilalle palaa.

ilmiö tunnetaan termillä ITSESUOJELUVAISTO, ihminen kun voi todellakin tehdä muutakin kuin hukata elämästä jossain raktorin kajuutassa homehtumalla tai haisemalla navetalta koko ikänsä...