Mitenkä nää sotien aikana vihollissotilaitten raiskaamat naiset ja niitten lapset?
Tältä varalta minäkin olen sanonut, että melkein kaikissa tapauksissa. Raiskaus ja varsinkin sotaraiskaus kuuluvat sotaan. Äärettömän vaikea asia ratkaistavaksi. Sodan näen, samoin kuin rauhanaikaisen itsensä puolustamisen ääritilanteessa oikeuttavan, nyt sanon, kuolemantuottamukseen. Jos hyökkääjä ilkeyttään on tullut tappamaan toista kansakuntaa, on voitava puolustautua. Näissä raiskaustapauksissa en julistaisi aborttia murhana. Silti toivoisin erityisesti ympäristöltä syvää ymmärtämistä ja tukea äidille ja mahdolliselle eloon jätettävälle lapselle. Se on taas yleistä vastuunkantoa.
Ai, eikös abortti nyt sitten tänään enää olekkaan joko tai, kyllä tai ei
En minäkään hyväksy aborttia ehkäisykeinona, että jos naiselle tehty vaikka 5 aborttia, niin kyllä siinä jollakin tohtorilla ja yhteiskunnalla pitäisi olla puuttumisen paikka
Mut kun piti olla jotakin mieltä, eikä hiippailla mukavuusalueella, niin hyväksyn abortin. Ja vielä äidin, olemassa olevan ihmisen, naisen henki ja tahto on minulle tärkeämpi kuin syntymättömän sikiön. Olen siis murhaaja.
Välillä tulee mieleen, että onkohan osa tuota jyrkkää abortin vastaisuutta ukonjunntturoiden pelkoa siitä, että naista ei voi enää nykymaailmassa sitoa hellan ja nyrkin väliin aina uudella raskaudella
Pitää olla muitakin taitoja, kun panemisen taito, esim. ihmissuhdetaitoja
