Ennenkuin öljy ja fosfaattimalmi loppuvat on se vaihe että noiden hinnat nousevat radikaalisti. Tämän tapahtuessa lannoitustasot alenevat vääjäämättä. Todennäköisesti asiaa aletaan hyvissä ajoin ohjeistaa jo lain määräyksilläkin.
Mielestäni on viksua toteuttaa jo nyt maanviljelyä niin että tuo rysähdys ei tee niin kipeää. Luomupuolelta otetaan viljelykierrot, maan rakenteen kunnossapito, viherlannoitukset ja muut. Piristetään satomäärää matalalla lannoitustasolla ja välttämättömällä kasvinsuojelulla. Tähän ollaan menossa, vääjäämättä..
Jos öljy kallistuu rankasti -> turha ajelu pelloilla vähenee. Rikkaruohoäestykset, ylimääräiset avokesannot, rikkaruohoniitot, sonnan levittämien itsekulkevilla helvetinkoneilla, yms. yms. Kaikki tämä kuluttaa öljyä tajuttomasti. Siksi itse uskon että kasvinsuojeluaineet säästävät luontoa/rahaa enemmän kuin niiden käytön lopettaminen.
Ensimmäiseen: Näin varmasti yritetään tehdä, mutta se on vasta välivaihe. Vuoriraaka-aineet loppuvat, siinä vaiheessa on katse luomuun terävä.
Toiseen: Luomuviljely ei toimi jos sinne syydetään myrkkyjä. Apulanta happamoittaa maata, luomu ei. Luomu tulee vakiinnuttuaan melkein ilman kalkkia. Nopealiukoisilla apulannalla terästetyt vesipöhötetyt kasvit eivät pysty torjumaan tauteja kuten tiiviimmät ja paksukalvoisemmat luomukasvit. Tavannomais-luomu-viljely tai mikälie IP ei ratkaise lopullista ongelmaa. Huomioikaa, että lopullisen ratkaisun vaihe on kymmensien- ei satojen tai tuhansien vuosien päästä. Viimeiset viiskymmentä vuotta tuntuivat kuluvan ainakin minulla varsin reippaasti.
Kolmanteen: Kokemukseni mukaan luomupelloilla ei ajella keskimäärin sen enempää polttomoottorikäyttöisillä koneilla niin hehtaaria kuin edes kilomääriä kohtaan kuin tavanomaisellakaan puolella. Syynä kiertoviljely, jossa lepovaiheita; lannoitusvaiheita, kevyitä niittoja, vilja tuleentuu kaksi viikkoa aikaiemmin kuin tavanomainen, vähentää kuivatustarvetta, parantaa laatua ja korjuuvarmuutta, ei ruiskutusajoja yms... Tavanomainen viljely kuluttaa öljä tms energiaa huomattavia määriä välillisesti; esim lannotteiden valmistukset ja kuljetukset. Suorakylvö vaatii suuret vetokoneet vaikka ajokertoja onkin vähemmän. Joskaan kenellä enää on aitosuorakylvöä menestyksellisesti. Aika ajoin tarvitaan reipasta tukistamista rikkoja kohtaan, mutta luomuviljelyn vakiinnuttua ja oikeita koneita käytettäessä tarve vähenee ja lähes pelkkä kiertoviljely riittää. Tässä on toki tilakohtaisia ja maalajikohtaisia eroja.
Jortikka puhuu yksinkertaistettua teoriaa.
Tavanomaispuoli on huolestunut pääosin viljan riittävyydestä. Niin kauan kuin viljalla kasvatetaan lihaa ja tuotetaan maitoa, niin tuota huolta ei ole. Jokainen tietää miksi, siksi en sitä tässä selitä! Viljaluomutuotannossa keskimäärin on neljännes nurmena (jota voidaan joka tukimuodossa käyttää eläimille), joka voidaan muuttaa märehtijöiden avulla edullisesti lihaksi. Lihan tarve tuskin on enempää Suomessa vaikka kaikki viljaliha lopetettaisiin. Tuolloin olisi valtava määrä peltoa vapaana leipä- ja puuroviljalle. Luomusysteemi toimii ja antaa riittävästi leipää, perunaa, vihanneksia ja lihaa. Kulutustottumusten muutoksiin meillä jokatapauksessa pitää tottua ennemmin tai myöhemmin.
Tavanomaisen viljelyn tuotospanokset maksavat tänä päivänä tolkuttomasti, tulevaisuudessa vielä enemmän.
Miksi viljellä 5 tonnia viljaa kun kahden tonnin sato kuluu ensimmäisiin juokseviin kuluihin. Miksei järki mene päähän, että noita panoksia voi ottaa pienin kustannuksin luonnon kierrosta?
?