Kuitenkin kaikki pellolta pois viedyt ravinteet on korvattava uusilla.
Niin tietysti. Fosforin osalta asian aikataulu on kyseenalainen. Lannoituksesta riippumatta fosforia rapautuu maaperästä ja huuhtoutuu taitamattoman viljelykulttuurin seurauksena vesiin. Kivennäismailla sitä on kyntökerroksessakin tuhansia kiloja hehtaaria kohti, lannoitefosforista osa liukenee ja huuhtoutuu/sitoutuu ennenkuin kasvi ehtii sitä hyödyntää ja eriaikainen tarve sitten tapauskohtaisesti joko rajoittaa satoa tai otetaan maaperästä. Tämä riippuu siitä pieneliötoiminnasta.
Fosforin vähetessä kierrättämisen tarve lisääntyy. Ihmispaskojen kerääminen ruuantuotantoketjuun osoittautuu pakoksi (juu naurakaa vaan pohjoiskorealaisten paskakaupalle niin kauan kun naurattaa
), viljelykiertoa on pakko rukata huomattavasti pidemmäksi raskasmetallien ja muiden ei-toivottujen asioiden, kuten patogeenien takia. Parin-kolmenkymmenen vuoden viljelykierrossa fosforia ja muita varastoituvia ravinteita palautetaan maahan kerran-pari ja lopun aikaa pidetään huolta mykorritsoista