Kyllähän elämä on ennen varmasti ollut kovaa ,mutta elämä on myös puutteen keskellä ollut henkisesti turvallisempaa. Jos vanhemmet eivät joutaneet vahtimaan jälkikasvuaan sen tekivät vanhemmat sisarukset ,isovanhemmat ja naapurit.
Itse olen syntynyt noin 16 v sodan jälkeen ja se on varmasti heijastunut kasvatuksessani,koska ilman sotaa minua ei kenties olisi olemassakaan .
Itse olen kokenut voimakkaasti sen miten maataloutta alettiin mollata jo pienenä ollessani .Jälkeenpäin huvittavalta tuntuva kosketus maatalouspolitiikkaan oli se kun isot pojat huusivat meille pienille koulun ovelta TULKAAS NYT KATSOMAAN KEITTOLAAN KUN TÄÄLLÄ ON VOIVUORI. Enpä tiedä tiesivätkö isot pojatkaan mitä tämä tarkoittaa,mutta se sai vipinää kinttuihin kun koko sakki painui välitunnilta suoraan keittolaan katsomaan tuota ihmettä.
Eläminen muuttui suomessa tuohon aikaan ja se väestön määrä joka asutettiin sodan jaloista lähti tavallaan seuraavan sukupolven aikana Ruotsiin ja suurin osa taisi jäädä sinne. Tapa talonpoika päivässä tuli konkreettiseksi monen pientilan jälkikasvulle ,mutta myös työväestölle ei riittänyt työtä ..Suomi ei ole oikein koskaan kyennyt elättämään väestöään ja tuntuukin ihmeelliseltä se että väestö on kasvanut siitä kansakouluajan 4,6-4,7 milj nykypäivän 5,3 milj väestöksi ja työllisyystilanne on silti 90 -luvun lamaa lukuunottamatta siedettävä. .
Nykyään kun media painaa päälle jioka puolelta ja jokainen voi esittää mielipiteensä reaaliajassa jos vain haluaa ,muuttuu ihminen jotenkin välinpitämättömäksi . Täälläkin palstalla esitetään omia näkemyksiä ehdottomina totuuksina ja pakostakin niiden on annettava mennä "toisesta korvasta ulos"
Luin kerran jostain että ihmisten luonteenpiirteet jakautuvat Big five luokituksen mukaan ,nivoutuen pienistä ja suuremmista palasista eri pääluokkien välillä mutta en nyt löytänyt sopivaa linkkiä
mutta laitan tuon .
http://fi.wikipedia.org/wiki/Persoonallisuus