Jotenkin korvaan kalskahtaa ylipäänsä ylämaankarjan yhteydessä puhuminen lihantuotantoeläimistä.
Mistä näitä "asiantuntijoita" oikein tulee? Eikös se ole lihantuotantoa, jos siitä sonnista syödään teurastuksen jälkeen lihat? Juuri tuossa limusiini viestiketjussa toin esille hyvin seikkaperäisen listan mitä
pienestä HC sonnista saatiin lihaa. Ja kas kummaa, siinähän ne prosentit ja kilot kisasivat ihan samoilla lukemilla keskimääräisen limpparin ja charolen kanssa. Toki varmasti hiukan pidemmän kasvatuksen (2v 7kk) jälkeen, mutta kuitenkin. HC:n mainetta ovat valitettavasti laskeneet muutamat osaamattomat, jotka ovat yrittäneet kasvattaa sonnit oljilla tai vanhoilla, korsiintuneilla kesantoheinillä. Rotu on mennyt huimasti eteenpäin muutaman viime vuoden aikana. Isäsonnit ovat parantuneet kautta linjan ja painot ovat nousseet huimasti samalla kun ruokinnan laatuun on kiinnitetty huomiota. Vaikka emme väkirehua loppukasvatuksessa käytäkään, niin korkealaatuinen ja sulava karkearehu takaa asiallisen kasvun ja kuitenkin rasvattoman lopputuloksen.
Sitten pitää ottaa huomioon sellainen seikka, että HC:n vasikkakuolleisuus on kaikkein pienin. (Lähde: maanantain MT, juttu sisäsivuilla). Vain elävistä vasikoista saa aikanaan lihaa! HC:n jalostuksessa tärkeimpiä seikkoja ovat olleet - ja pitää olla jatkossakin - helpot poikimiset, hyvät emo-ominaisuudet, elinvoima, terveys jne. Mikäli asia kiinnostaa, niin aiheesta on saksalaisen tohtori Janzin erinomainen artikkeli HC-vuosikirjassa 2010 (mukana myös suomennus). Asiaa ja mietittävää joka rodun jalostajalle.
Suoramyyntitilat ja sellaiset, jotka käyttää lihat esim. omassa ravintolassa on sitten asia erikseen.
Meidän yhdistyksen jäsenistössä kyllä tosiaan on paljon onnistuneita esimerkkejä tälläisestä toiminnasta.
Ja vaikka täällä taas oikaisenkin pahimpia väärinkäsityksiä, niin jälleen alleviivaan:
Paras rotu on tilakohtainen juttu ja minä kyllä seison koko suomalaisen naudanlihantuotannon takana. Yhteistyöllä ja toisten auttamisella pääsemme eteenpäin.
