Tä? Eikös ne sitte tukehdu läskeihinsä? Meinaan notta rotu, joka on jalostunut/jalostettu elämään hyvinkn köyhällä ravinnolla, annetaan tujua sapuskaa, niin siitei seuraa ko sanomista.
Tavallaan näin onkin, eli emoille pitää olla tarkkana varsinkin silloin kun ovat ummessa, etteivät pääse lihomaan. Toki keväällä poikimisten jälkeen kannattaa antaa hiukan parempaa säilistä ja silloinhan laidunkausikin alkaa olla ovella. HC emon hienous piilee siinä, että se pystyy raapimaan heikkotuottoisilta luonnonlaitumiltakin ruokansa ja samalla pitämään kuntoluokkansa, sekä vieroittamaan muhkean vasikan. Tuollaisissa olosuhteissa mannermaisten rotujen emot menisivät ehkä jopa umpeen (toki myönnän ja tiedän, että vastaavasti hyvillä laitumilla ne tuottavat vielä enemmän maitoa ja siten isomman jälkeläisen). Erilaisiin tilanteisiin ja eri olosuhteisiin sopivat eri rodut - onneksi on mistä valita
Ja jos sen fysiikka kestää sen väkevän ruokinnan, niin eroaako sen karvakasan liha sitte enää mitenkään oikeista liharoduista?
Kasvavilla sonneilla parempi rehu menee sitten kasvuun. Annamme parasta mahdollista säilörehua ja silloin saadaan asialliset kasvut ja kuitenkin rasvaton ruho teurastamolla. Väkirehua ei anneta, paitsi vieroituksesta ensimmäisen laidunkauden alkuun kilo/pää.
Liha on maultaan TÄYSIN erilainen, kuin tavallisen naudan - oli sitten pihvi/maitorotu.
Maussa on selvä riistan vivahde, eli kuin naudanlihan ja hirvenlihan puolivälistä. Aivan erilainen maku. Testaa
Uskon tuon maun tulevan yhdistelmästä: Ruokinnassa pelkkä karkearehu, laiduntaminen, mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen ulkona, pidempi kasvatusaika (2,5-3 vuotta), lihan vähärasvaisuus jne.
Myös lihan ominaisuudet ovat tavallisesta poikkeavat. Korkeampi proteiinipitoisuus vaikuttaa siihen, että mureudestaan huolimatta liha pysyy esim. pataruuissa paremmin kasassa. Samoin jauhelihapihvit/lihapullat pystyy tekemään ilman korppujauhoja ja/tai kananmunaa. Tällä voi olla iso merkitys esimerkiksi ruoka-aineallergikolle.