Niin tai näin. Sulla vaan on tosta luomusta tullu uskonto, kiihko sellainen. Kun joku koittaa puhua sulle jotain hiukankin poikkevaa, on pommi ladattu. Sitten pieni toinen kompastus ni sit poksahtaa. Kaikki muut näkökulmat sulle on paskaa.
Missäs olet ite antanu omista mielipiteistäs milliäkään periks?
Syön luomuherneitä, käytän viherlannotusta ja torjun marjapuskaista vihreitä toukkia nokkos/mäntysoopavetellä.
Kappas untuvikko alkaa pehmetä.
Katsos kun meikällä on yhtä pitkä maatalousyrittäjäputki kun sulla on ikää ja alkajaiseksi vielä olen syntynyt täällä tilalla ja joutunut/päässyt näihin hommiin varsin nuorena. Muistan aloittaneeni traktorinkuljettajan urani aikaan kun isä heitti vielä sonnat kärryiltä talikolla peltoon. Siihen hommaan pääsi kun jalat ylettyivät polkimille. Muistan mm sen kun isä itse teki ensimmäisen myrkkyruiskun tilan rikkaruohojen hävittämiseen. Olihan siirrytty karjattomaan, yksipuoliseen viljanviljelyyn, jossa kaikenmoiset haittakasvit alkoivat olla hyötykasvien riesana. Koulupoikana elettiin aikaa jolloin apulantasäkit tuotiin talvella liiterin lattialle tehtaalta. Keväällä ne nostettiin käsin traktorin peräkärrylle. Painohan niissä oli silloin 50 kg. Homma iski meikäläiselle kun isä oli jo saanut revittyä kyynärpäänsä risaksi. Useamman vaiheen jälkeen päädyin luomuviljelijäksi pitkällisten pohdiskelujen ja tiedonkeruiden jälkeen. Tässä olen nyt ja kinaan ''märkäkorvien'' kanssa myrkyttääkkö vai ei!
Onhan sullakin, SKNnä, työurallasi aikaa vielä miettiä kaikki uusiksi, eikä vain hokea ''never, ever, no, no...''. Etkö aijo kehittyä muussa kuin myrkkylistojen ulkoaosaamisessa?
Kun sinä kerrot olevasi noin vanha, tiedät varmaan luomun historian? Se kuuluu menneen maatalouspolitiikan ohjauskeinoihin lähinnä tuotannon alasajossa. Tosin sanoen se kuului ministeriön toimenpidelistalla samaan kategoriaan pellonmetsityksen kanssa. Myöhemmin siitä yritettiin leipoa tuotantosuuntaa huonoin menestyksin.
Tavanomaisessakaan ei myrkkyjen käyttö ole sallittu, niitä käytetään lähinnä kasvihuoneviljelyssä ja niiden ostaminenkin vaatii erillisen Eviran luvan.
Apulantakin on kasvisravinne, jolla paikataan sitä vajetta, mikä kullonkin pellosta puuttuu. Apulannan käyttöä voi säädellä ja sen ravinteet ovat kasvien käytetävissä silloin, kun kasvi niitä tarvitsee. Maaperän ja kompostin typpi vapautuu heinäkuun lämmöillä usein silloin, kun sen tarve on jo myöhäistä. Tämä selittää osaltaan luomun huonon sadon. Lisäksi liika käyttämätön nitraattityppi huhtoutuu vesistöön, ellei pellon C/N-suhde ole erityisen otollinen.
Olet siis särkenyt selkäsi apulantasäkkien nostossa. Nyt luomuilijana selkää ei tarvitse särkeä viljasäkkien nostossa, ne ovat kevyitä ja niitä on vähän.