Nyt kun toitotetaan joka tuutista kuinka isot ja investoineet maitotilat ovat kriisissä niin´jakasamisen kuin talouden kanssa,tulee mieleen aika jolloin neuvonta ja maastullikin revitteli että vain suuri on kaunista ja suuri on tie onneen,teetinpä itsekkin likvejä uutta nautapalatsia varten,ja kyllähän poroagria sai laskelmilla ison navetan kannattamaan.nyt olisin konkassa jos niillä likveillä olisin alkanut rakentaan.minulla on 17 lehmää ja vanha navetta ja maata alle 30ha.tilan hoidan yksin ja puoliso on työssä ulkopuolella.toki työtä on paljon ja tilat ahtaita ja vanhoja mutta jostakin syystä nautin pienuudesta,siitä että lehmillä on nimet ja tunnen ne miettimättä ja navetasta kuitenkin selviää aina kohtuudella,en osaa kadehtia kavereitani jotka ovat laajennuskierteessä ja burniksessa.omien töiden päälle joutuvat urakoimaan sivuun jotta saisi rahaa velkoihin,ja luotolliset tilit aina tapissa,kun on ostettu peltoa yli maksukyvyn ja kalliita koneita.usein ovat sanoneetkin että ennen oli parempi.en väitä etteikö toimiva iso tila onnea toisi,tämä on vain omia hajatelmia.pienitila ja talous.jostain syystä vaikka velkaa on yli oman tarpeen niin enpä mistään puuttesta kärsi.oikeastaan jos tarvin jotain niin käyn vain ostamassa,laskut olen saanut helposti hoidettua,eikä ole ollut agrirahoituksia tms.´en leuhki enkä kehu itseä vaan kerronpa vain

Nyt kun toitotetaan joka tuutista kuinka isot ja investoineet maitotilat ovat kriisissä niin´jakasamisen kuin talouden kanssa,tulee mieleen aika jolloin neuvonta ja maastullikin revitteli että vain suuri on kaunista ja suuri on tie onneen,teetinpä itsekkin likvejä uutta nautapalatsia varten,ja kyllähän poroagria sai laskelmilla ison navetan kannattamaan.nyt olisin konkassa jos niillä likveillä olisin alkanut rakentaan.minulla on 17 lehmää ja vanha navetta ja maata alle 30ha.tilan hoidan yksin ja puoliso on työssä ulkopuolella.toki työtä on paljon ja tilat ahtaita ja vanhoja mutta jostakin syystä nautin pienuudesta,siitä että lehmillä on nimet ja tunnen ne miettimättä ja navetasta kuitenkin selviää aina kohtuudella,en osaa kadehtia kavereitani jotka ovat laajennuskierteessä ja burniksessa.omien töiden päälle joutuvat urakoimaan sivuun jotta saisi rahaa velkoihin,ja luotolliset tilit aina tapissa,kun on ostettu peltoa yli maksukyvyn ja kalliita koneita.usein ovat sanoneetkin että ennen oli parempi.en väitä etteikö toimiva iso tila onnea toisi,tämä on vain omia hajatelmia.pienitila ja talous.jostain syystä vaikka velkaa on yli oman tarpeen niin enpä mistään puuttesta kärsi.oikeastaan jos tarvin jotain niin käyn vain ostamassa,laskut olen saanut helposti hoidettua,eikä ole ollut agrirahoituksia tms.´en leuhki enkä kehu itseä vaan kerronpa vain

arvostan.

Niin no... hyvin pienestä (6 lehmää, muutama hieho ja vasikka lisäksi) on lähdetty, enkä sitä kaipaa. Eikä meidän lehmät nykyisinkään nimettömiä oo...

Niin no... hyvin pienestä (6 lehmää, muutama hieho ja vasikka lisäksi) on lähdetty, enkä sitä kaipaa. Jotenkin kaikki, ihan kaikki oli silloin niin paljon vaikeempaa. Työtä oli ihan yhtä paljon kuin nykyäänkin tai ainakin kaikki oli työläämpää. Nyt voi edes kuvitella joskus pääsevänsä eläkkeelle, kun entinen ois vieny varmasti ennen aikojaan sairaseläkkeelle. Toisaalta pientilallisiahan me kaikki ollaan, jonkin mittapuun mukaan. Eikä meidänkään lehmät nimettömiä oo, joten pientilastatus on ansaittu...

toki työtä on paljon juu aikoonaan aloottelin tollasel 16 lehmääst ja voi sanua ettei työteost ollu tietuakaan oli niin vähän töitä no ny on töit eli se laajentaminen ei vähennä työmäärää vaik se konkurssiin mennyt robotilallinen sellaast väittikin mut kun ei investoi uuteen fendtiin niin me voidaan lopettaa ym tehdä muuta kuin lypsää pientä ja velkaasta tilaa hautaan saakka

Lainaus käyttäjältä: KJL - 24.10.10 - klo:22:31

Niin no... hyvin pienestä (6 lehmää, muutama hieho ja vasikka lisäksi) on lähdetty, enkä sitä kaipaa. Jotenkin kaikki, ihan kaikki oli silloin niin paljon vaikeempaa. Työtä oli ihan yhtä paljon kuin nykyäänkin tai ainakin kaikki oli työläämpää. Nyt voi edes kuvitella joskus pääsevänsä eläkkeelle, kun entinen ois vieny varmasti ennen aikojaan sairaseläkkeelle. Toisaalta pientilallisiahan me kaikki ollaan, jonkin mittapuun mukaan. Eikä meidänkään lehmät nimettömiä oo, joten pientilastatus on ansaittu...

toki työtä on paljon juu aikoonaan aloottelin tollasel 16 lehmääst ja voi sanua ettei työteost ollu tietuakaan oli niin vähän töitä no ny on töit eli se laajentaminen ei vähennä työmäärää vaik se konkurssiin mennyt robotilallinen sellaast väittikin mut kun ei investoi uuteen fendtiin niin me voidaan lopettaa ym tehdä muuta kuin lypsää pientä ja velkaasta tilaa hautaan saakka

Niin emmä sanonu, jottei sillon ennen ollu velkaa...

Nyt kun toitotetaan joka tuutista kuinka isot ja investoineet maitotilat ovat kriisissä niin´jakasamisen kuin talouden kanssa,tulee mieleen aika jolloin neuvonta ja maastullikin revitteli että vain suuri on kaunista ja suuri on tie onneen,teetinpä itsekkin likvejä uutta nautapalatsia varten,ja kyllähän poroagria sai laskelmilla ison navetan kannattamaan.nyt olisin konkassa jos niillä likveillä olisin alkanut rakentaan.minulla on 17 lehmää ja vanha navetta ja maata alle 30ha.tilan hoidan yksin ja puoliso on työssä ulkopuolella.toki työtä on paljon ja tilat ahtaita ja vanhoja mutta jostakin syystä nautin pienuudesta,siitä että lehmillä on nimet ja tunnen ne miettimättä ja navetasta kuitenkin selviää aina kohtuudella,en osaa kadehtia kavereitani jotka ovat laajennuskierteessä ja burniksessa.omien töiden päälle joutuvat urakoimaan sivuun jotta saisi rahaa velkoihin,ja luotolliset tilit aina tapissa,kun on ostettu peltoa yli maksukyvyn ja kalliita koneita.usein ovat sanoneetkin että ennen oli parempi.en väitä etteikö toimiva iso tila onnea toisi,tämä on vain omia hajatelmia.pienitila ja talous.jostain syystä vaikka velkaa on yli oman tarpeen niin enpä mistään puuttesta kärsi.oikeastaan jos tarvin jotain niin käyn vain ostamassa,laskut olen saanut helposti hoidettua,eikä ole ollut agrirahoituksia tms.´en leuhki enkä kehu itseä vaan kerronpa vain

Tälläiset tilathan yleensä pärjää parhaiten ja työmäärä ja raha-asiat on kohdillaan mitä olen itse tehnyt havaintoja mutta se joka näiltä tiloilta puuttuu niin on yleensä jatkaja. Jälkikasvua ei yleensä kiinnosta tai vaikka kiinnostaisikin niin ei kannata tms on annettu heidän ymmärtää tai sitten jos tälläisella tilalla tehdään sukupolvenvaihdos niin sitten se alkaa se rakentaminen ja koneiden osto mistä seuraa sitten velkaantuminen ym oravanpyörä...

Totta, pienet tilat joissa tarvittavat investoinnit pysyy kurissa, pärjää tulevaisuudessakin.
Homma on myös mielekästä, kun muutkin kuin pankki ja konekauppias pärjää ?
Tervolan maatalousoppilaitoksella oli laskettu, että kannattavin karjakoko on 14 lehmää, kun kaiken tekee itse, en muista peltopinta-alaa mitä siinä oli ?

Totta, pienet tilat joissa tarvittavat investoinnit pysyy kurissa, pärjää tulevaisuudessakin.
Homma on myös mielekästä, kun muutkin kuin pankki ja konekauppias pärjää ?
Tervolan maatalousoppilaitoksella oli laskettu, että kannattavin karjakoko on 14 lehmää, kun kaiken tekee itse, en muista peltopinta-alaa mitä siinä oli ?

Jenkeissä on tehty tutkimus että valtionkannalta kannatavin on 30-60 lehmään. Viljeliä tulee nippa nappa toimeen sillä eläinmäärällä.
Isommalla alkaa viljeliä rikastumaan ja pienemmällä pitää muualta hankkia lisä tuloja.

mikäpä tässä muuten, vaen kun tuuloo ja on tuullu meleko pitkään, niin ei oo ollu oekeen rääpyö laettaa verkkoja pyyntiin.

Onnellisuus ei ole omistamiseen sidottua 

Ne tilat joilla investointeja ei tehdä pärjäävät parhaiten - hetkellisesti. 

Jatkajaan kannattaa panostaa.

Jos tiloilla ei pariin kolmeen vuosikymmeneen ole investoitu tuotantorakennukseen, jatkajia ei tahdo löytyä. Myös edellytykset jatkamiseen tahi tilan myymiseen ovat usein surkeat.

Vakavaraisia ovat varmasti, aikansa.

Nyt kun toitotetaan joka tuutista kuinka isot ja investoineet maitotilat ovat kriisissä niin´jakasamisen kuin talouden kanssa,tulee mieleen aika jolloin neuvonta ja maastullikin revitteli että vain suuri on kaunista ja suuri on tie onneen,teetinpä itsekkin likvejä uutta nautapalatsia varten,ja kyllähän poroagria sai laskelmilla ison navetan kannattamaan.nyt olisin konkassa jos niillä likveillä olisin alkanut rakentaan.minulla on 17 lehmää ja vanha navetta ja maata alle 30ha.tilan hoidan yksin ja puoliso on työssä ulkopuolella.toki työtä on paljon ja tilat ahtaita ja vanhoja mutta jostakin syystä nautin pienuudesta,siitä että lehmillä on nimet ja tunnen ne miettimättä ja navetasta kuitenkin selviää aina kohtuudella,en osaa kadehtia kavereitani jotka ovat laajennuskierteessä ja burniksessa.omien töiden päälle joutuvat urakoimaan sivuun jotta saisi rahaa velkoihin,ja luotolliset tilit aina tapissa,kun on ostettu peltoa yli maksukyvyn ja kalliita koneita.usein ovat sanoneetkin että ennen oli parempi.en väitä etteikö toimiva iso tila onnea toisi,tämä on vain omia hajatelmia.pienitila ja talous.jostain syystä vaikka velkaa on yli oman tarpeen niin enpä mistään puuttesta kärsi.oikeastaan jos tarvin jotain niin käyn vain ostamassa,laskut olen saanut helposti hoidettua,eikä ole ollut agrirahoituksia tms.´en leuhki enkä kehu itseä vaan kerronpa vain

Nostan hattua  Meillä on lasten toimesta kerrottu, että ennen oli mukavampaa. Iskän kanssa saattoi tulla iltalypsylle käymään avuksi, kun se siellä yksin hääri. Tässä vaiheessa työtä on paljon, enemmän kuin ennen. Muttei tunnu niin raskaalta. Silti kaipaan joskus niitä iltalypsyjä lasten kanssa, vaikka harvinaisiahan ne oli

Jatkajaan kannattaa panostaa.

Jos tiloilla ei pariin kolmeen vuosikymmeneen ole investoitu tuotantorakennukseen, jatkajia ei tahdo löytyä. Myös edellytykset jatkamiseen tahi tilan myymiseen ovat usein surkeat.

Vakavaraisia ovat varmasti, aikansa.

Pakko sanoa että miksi ihmeessä? Ymmärrän sen että on kiva jos omalle työlle on jatkaja mutta jos jatkajan saamiseksi pitää ajaa tila äärimmilleen ja oma työmäärä tappiin niin onko järkeä? Kyllä KAIKKI tilan toiminta pitää tehdä ihan omista lähtökohdista ja omiin suunnitelmiin sopivaksi. Mietippä vaikka tilanne että rakennat ensiksi tilaa pojalle 20 vuotta hikihatussa ja kaiken tilaan panostaen, sitten myyt tilan pojalle suurin piirtein rahasummalla jolla pääset jonnekkin vuokralle ja parin vuoden päästä poika ajaa tilan konkkaan tai jopa sanoo viime metreillä no thanks? Itse voisin kuvitella että vois palaa välit äkkiä ja saada loppuelämän pituisen vitutuksen...

Lainaus käyttäjältä: Kontuveikko - 25.10.10 - klo:13:35

Jatkajaan kannattaa panostaa.

Jos tiloilla ei pariin kolmeen vuosikymmeneen ole investoitu tuotantorakennukseen, jatkajia ei tahdo löytyä. Myös edellytykset jatkamiseen tahi tilan myymiseen ovat usein surkeat.

Vakavaraisia ovat varmasti, aikansa.

Pakko sanoa että miksi ihmeessä? Ymmärrän sen että on kiva jos omalle työlle on jatkaja mutta jos jatkajan saamiseksi pitää ajaa tila äärimmilleen ja oma työmäärä tappiin niin onko järkeä? Kyllä KAIKKI tilan toiminta pitää tehdä ihan omista lähtökohdista ja omiin suunnitelmiin sopivaksi. Mietippä vaikka tilanne että rakennat ensiksi tilaa pojalle 20 vuotta hikihatussa ja kaiken tilaan panostaen, sitten myyt tilan pojalle suurin piirtein rahasummalla jolla pääset jonnekkin vuokralle ja parin vuoden päästä poika ajaa tilan konkkaan tai jopa sanoo viime metreillä no thanks? Itse voisin kuvitella että vois palaa välit äkkiä ja saada loppuelämän pituisen vitutuksen...

Kannattavan Suomalaisen maataloustuotannon jatkuvuus edellyttää sitä että tulevaisuudessa on lopettavia tiloja paljon ja jatkavia tiloja vähän. Tähän asti on pidetty molempia tavoitteita: paljon sukupolvenvaihdoksia ja kasvavaa yrityskokoa. Se voi onnistua vain kasvattamalla eläinmäärää vanhalla peltoalalla. Tämäkin vaihtoehto on torpattu siirtämällä eläintukia pellon kautta maksettaviksi.