Korostamalla työnteon merkitystä ihmisarvon mittana?
Nykyaikana näitä vaihtoehtoja ja virikkeitä perillisillä on niin paljon enemmän, kuin vaikka 70-80-luvuilla. Kyllä kai se niin on, että yrittää kasvattaa lapsistaan sellaisia selväjärkisiä ja harkitsevia sekä toiset ihmiset huomioonottavia itsenäisiä yksilöitä. Lisäksi yrittää itse olla sanomatta lapsille, että "Nämä hommat on ihan p****estä" ym yhtä kannustavaa.
Kaikkia tilan töitä olen yrittänyt neuvoa tekemään, mutta tuollaisen murrosikäisen töihin saaminen jos mikä kysyy hermoja. "Ei kiinnosta" "Älä jaksa" "En haluu oppia" "Emmä tollasta tarvii osata" "Kohta..." "En haluu" "Ei jaksa" "Eiks ukki vois" "Miks pitäis" "Mä lupasin mennä kaupunkii" "Osta mopo" "Entäs sitten" "Huoh" "Mitä välii" "Ketä kiinnostaa" "Älä viitsi" "Älä sano"
Nooh. Ehkä vaihtoehtona voisi olla, että lapsille ei mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia, ruokaa saisi vain työtä vastaan, koulumenestystä ei kehuta millään lailla eikä läksyjen tekoa seurata. Kiitosta annetaan vain tehdyistä töistä. Jumalaton kuri. Ja nyt minä tämän vasta tajusin...