Nooh Kobra, teällä jo ototellaan. Anna kynän laoloa

Kiitos vinkistä. En arvannut että väri voi haitata. Tästälähin laitan vain mustaa. Kiitos myös kommenteista.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

  - Männöö tämä homma kyllä nyt jo lekkeripeliksi. Kohta ei tiiä kuka ellee ja kuka on kuollu, Kilikki ihmetteli ja asteli ovelle päin. - Turhoo me tiällä väekyttään. Lähetään hittoon täältä. Tikanpoeka kumminki? Kilikki sanoi.
  - Entäs se kuapin tausta. Sepä jäe tutkimatta.
  - Ai persana! Se paketti. Nyt akat hittoon, että hommista jotakin tulisi. Viirrolla ei oo hättee. Suaottoo olla entistä viisaampi, kun sae pikku kollaoksen.
 - Kyllä konstaapeli on vietävä tarkkailtavaksi. Suattoo olla pahaki vamma. Miksi konsta on muuten munasillaan.
 - Meilloli niin mukavata, vuan kun kuumoo vettä...Kaino yritti selvittää.
 - Joo Teevettä keitettiin ja roiskahti Viirron huosulle, olihan housut poes suatava, etteivät kopekset mäne pilalle, Kilikki nopeasti selitti.
 - Meinovaako naisia heikottee, kun miehisen kommeuvven näkköö, Viirto yritti kääntää asian edukseen.
 - Tuollassii nysiä ny ei kehtovas näöttee ku pimijässä, jos sillonkaan, toinen hoitsu sanoi.
  Nopeasti Viirto kiskaisi housunsa ylös ja tiuskaisi:
 - Mänkee jo muuuvalle suurempii kahtelleen, minnä en teijän kyytiin tuu.

 - Kyllä minä suan pahemmattii vammat hoijettuu, Kaino kujersi ja kiehnäytyi Viirron kylkeen.
 - Tästäpä sitten tullooki sakkomaksu turhasta hällyytyksestä.
 - Tulukoon vaekka kaksi, kuhan häevyttä, Viirto sanoi ja käänsi naisille selkänsä ja alkoi muhinoimaan Kainon kanssa.
 ---
  Samaan aikaan kammarissa Tikka ja Kilikki olivat saaneet kaapin kammettua paikaltaan. Kaapin ja seinän raosta paljastui joku ikivanha salkku. Kilikki otti salkun ja kokeili sen painavuutta.
  - Oipään tiällä hirveen paenavia paperreita ou. Ei oo aenakkaa ministerin salakku.
  - Mittee helevettii se ministeri oes salakkusa tänne tuonna, Tikkä pöljänä kyseli.
  - Tumpio! Seoli vitsi. Niinkö sulla mahtoo olla Kaenon tavara mielessä, että järkihi seisoo?
  - Uo vaet ja aakase se salakku. Hei siinähän on nimihi. Raivo Tonimäe. Suakel seon kuumoo kammoo. Oesikkoon siellä huumeita?
  - Emmä tiiä , en ou huumekoera, Kilikki sanoi ja nuuski salkkua.
  - Suotta tuota arvellemmaan. Aokase se! Vuan jos se onnii Pommi? Tikittääkö se?
  Kilikki nosti salkun korvalleen ja kuunteli joka puolelta.

Muuten jos haluttaa lukkee tämänlaatusta tarinaa, niin kirjastoissa löytyy kirjojani(8kpl) Jos ei ole niin vaatikaa hommaamaan.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

  - Ei kuulunna mittee. Mie aokasen, sittepä tuon näkköö. Käö kato mitä se nuorpar tekköö. Salloo!Etteivät tuu avajaessii häerihteen.
  Tikka meni varovasti ovelle ja näki Viirron syventyneen puolestaan suustasuuhun menetelmään. Tikka huokasi mielessään ja myönsi hävinneensä kilpailun ja palasi Kilikin luo.
  - No?
  - Sitteepä nuo kiimoosa eslämmitti tuassii. Meillon kotva aekoo tutkija mitä salakku on syönnä.
  - Vuan jospa siellä on rahhoo. Mittee me tehhään jos äkkirikastuttaan? Se voep männä järki jos on salakku täönnä rahhoo?Utteleppa jos oesi viissatassii roema nippu niin se mahtasi alakoo kummasti piässä tutajammaan, Kilikki pohti.
  - Köyhänä se pittee miettijä mille rikkaana alakaa. Ei anakkaa polliisiksi. Suakel kun kaek sylykkee piälle ja hullut ampuiloo huvikseen, niin ku mehtän elävee. Ensiksiki kun rikastuttaan niin ajetaan ensin piäkaapuntiin ja siellä Tallinna laevaan ja Eestiin huoriin, Tikalla oli ohjelma valmis.
  - Sitte suat männä yksin. Minnen huorista välitä. Suanna sitä lajia jo tarpeeksi. Vuan suattaspa sen ostoo jonki loestoaoton. Sitte palakkaesi kuskin ja takapenkilla polttelisi sikarrii ja kahteleisi kun köyhijä vituttoo, kun pittee ruatoo niska limassa, Kilikki haaveili.

  - Ollaan köyhänä kaverrii, vaen kun rikastuttaan kohta, niin tiet eroovat. Ei sekkää niin mukavata ou, Tikka suri.
  - Näkkyypähän! Joko sullon visijo valamiina. Joko aokasen. Vaen voe saatana, tämmön lukossa, jottae arvokasta siellä on.
  - Eipään tuo pankinovenlukko ou, tuon ny aokassee hyvinnii heleposti, Tikka julisti.
  - Sinäpä seot lukkoekspertti, sen kun viännällät aaki.
  - Ku eijoo millä viännältäs. Vuan ohan mulla tämä monitoemivempaen, suattoo vaekka leikata salakun aaki.
 - Kahohhan sinä kun kohta  köyhyys karkoo kun kuppa töölösta. Saatana kohta ei olla köyhijä. Mahtuuko tänne milijuuna?
 - Tok vaekka kaksi suurina seteleinä. Siellä Kaenohhii tuassii alakoo piästä kliimaksiin, se meijän pittee pittää jo kiirettä.
Ennen ku tulevat javolle. Se voe Kaenovaatii koko salakun itelleen.
  - Ei tämä niinkää heleppo homma ou. Vuan jos siellä on sittehhii pommi? Se voep tehä pahhoo jäläkii. On ne heimovelijet niin raakoo porukkoo.
  - Anna pallaa. Kerrampa seon kuoltava, yhtä lysti lähtee illasta taekka uamusta.

 - Jos out niin piättännä. Nyt se alako saoma ratketa.Tohikko kahtua? Kohta sallaisuus palijastuu.
Se mahtoo olla makija elämä eissä tae sitte kuolema, Tikka tuumi ja nitkutti kalullaan nahkaa joka oli yllättävän sitkeää.
 - Sepä kohta Viirto ryntee osinkoja perriin, ekkö nää saa vaohtija siihen hommaan.
 - Elähän hättääs kuole, kun et piännä ou paskaas tukehtunna.
 - Näätäppä kun minä riuhallan, niin ruppee Lyyti kirijottaan, vaekka eijoes osotettakkaa.
 Kuhan tuassii uhoot. Kuule Kilikki sinnoot meleko kova kehuva rellestään, etkä sua palijo mittee aekoon, Tikka alkoi jankuttaa kun Kilikki otti salkun haltuunsa.
 - Ei saatana. Ny pittee kyllä soetaltaa Kumaraeselle. Tiällä on salakku täönnä heroiinijä, vae mitä se on. Huumetta kumminki. Suattashan siitä suaha hyvättii rahat jos alakas kaoppoomaan, Vuan huumekaoppijaeksi me ei aleta, Kilikki sanoi ja otti kapulan käteensä.
 - Halojata! Onko se ite Iso? ...Jaa, myö ollaan yhä tiällä Kaenon mökillä ja ponkattiintäältä sala*****nen huumeita. Oesikko se Raevo ruahanna Suomen markkinoelle......Kilo tolokulla. En minä tiijä, kahotaan sitte.

Kumarainen oli juomassa Salmen keittämää kahvia, kun kapula kilisi.
 - Tuon saatanan sen sais heittee lepikkoon. Eijoo ies kahavinjuonti raohoo, Kumarainen sanoi. - Mikä se nytten siellä munnii hiertee. Eikö suatanna oma piä neuvvo mittee sitä pittee..? Aena pittee kysellä.
 - Kilikki vaen kyselöö mitäpä mahettannee tehä näellä huumeila. Mitä nuita mahtannoo olla muutama kilo. Se Raevo lähti niin votakalla, että evväät unehtu Kaenon kuapin piälle.
 - Elä helevettijä. Jospa liennöö sokerria?
 - Ei ollunna soruria. Minä hyppysellisen maeston, niin het alako Tikannii poeka näättee naorettavalta räkättirastaalta ja olj muutenni kuin oes pilivissä leijunna.
 - Mitä! Virka-aekana huumaavija aeneita. Nyt taes kärähtee Kilikin munat!
 - Kyllä ne Viirrolla paremminnii ovat tulessa. Tuolla Kaenon kassa suorohommissa.
 - Mitteepä minä teijän pölijäkkeihen kansa tekisin. Kaek männöö päen persettä. Porukassa eijoo muuta järkipolliisia ku Pökijö, niin ja tietenki minä.
 - Voephan tuo olla niinnii, vuan mitäpä me huumeille. Männäänkö kavulle kaopitteen. Mahtas loheta melekonen potti. Vae mitä myö tehhään.

 - Raohotuttaan ja otetaan raohallisesti. Tiällä on suatu tuljpalo sammutettua. Tiällä kahavia juuaan ja tullaan senjäläkiin kahtommaan sitä alastitanssijjaa. Mihinpä muuten se ambulanssi liennä mennä hujeltoo. Oesko se Jaska piättännä tilata itelleen kyyvin Niuvvanniemmeen.
 - Eehän ny tokkiisa! Meijän Viirtoohan ne kävj ampulanssi akat hookuttelemassa mukkaasa, vuan eipään se lähtennä.
 - Lähe teijän kansak! Hulluksi tässä tulloo jo vähemmästäe. Ettäkö työ sua selevempijärkistä siihen kapullaan?
 - Eipään tässä ou ku Tikanpoeka ja seon vielähi enmpi heilahtanna. Näellä evväellä seon ny pomon tultava toemmeen. Taekka laettoo se Pökijö tänne.
- Eipään se Pökijö jouva. Meillä ku ei harrasteta aevovientii. Seon suurten poekaen puuhoo.
- Suakel tässä oo aekoo vatuloeha turhantaotta. Tulleeko se vae ei tuu, se ite suurherra?
- Kuhan tässä nämä kahavit...
---
Salme ja Seppo ajelivat taas Niemeen päin. Tunnelma oli hiukan ankea ja kumpikin mietti omijaan, kunnes Seppo katkaisi hiljaisuuden.
 - Mitempähän lienöö käännä sille nuapurin miehelle? Ei tuolle niin kovvoo kohtaluva soesi, että oes palanna reten elävältä.
 - Surkijjaa seon minustahi. Suattoo olla kurija kuolema. Ee semmosta toevo. Pahalle mallille män tämän kylän elämä. Jyrkihi suattoo olla vaekka missä.

 - Kyllä se Jykä on männy kottiisa. Seon äetinpoeka eise raaski järkyttee äetisä mielenraohoo. Eihän tuo ou hakenna tuota aoton romuvaan poekkee.
 - En tiijä mitä tästä elämästä mahtoo tulla. Kylällä hulluja aekamiespoekii ja vanahat lisäksi. Nuorii eijoo kettee. Myö ollaan nuorinta mallii, eikä mekkää olla eilisen tieren poekii.
 - Ompahan se Kaeno!
 - Niin ja Vieno! On poekamiehille ajankuluketta. Vuan mikäpä se siinä, tulloo tarpeesseen.
 - Hih Vieno....eiköstä se ou jo kaheksankymmenen?
 - Jos onnii niin soepanen pelj kuuluu olevan. Pimmeessä männöö aevan täyvestä.
 - Oukko sinähhii käönnä noessa huorissa?
 - Ehän sitä minä ou tohtinna isojenpoekijen leikkeihin. Jykä on kyllä joskus houkutellu.
 - No, hyvä! Nyt sitte rynnistettään laettoon syötävvee ja sitte navettoon.
  Salme nousi ne muutamat porrasaskelmat edeltä ja alkoi kopeloida avainta lukkoon, kun puhkesi jeesustelemaan:
 - Perkee! Tiällä on joku käönnä. Suakel, murtanna oven aok.

 - Siinäpä eijoo pahemmin tarvinna rosvo olla. Jäe tuo sorkkaraotahi tuonon porraspieleen. Joku on halunna piästä lämpimään.
 - Vain kukapa...? Oesi Jaska, niin ei aenakkaa oes palanna.
 - Männään sisälle. Tokkopa siellä asseihen kanssa meitä vuotellaan.
  Hiukan varovasti Seppo veti ovea auki. Tuntui selvästi lihasopan tuoksu. Kovin tuntui oudolta.
 - Eekai se muori ou karannu sieltä Huimalasta? Mitä myö sittä tehhään?
 - Mitteepä, jos on tervehtynnä niin tervetulloo toevotettaan. Tohitaanko männä?
 - Eikae siitä muuten sua selevee.
 Seppo raotti ovea ja huomasi aivan oudon miehen istumassa pöydän ääressä lusikoimassa soppaa suuhunsa. Hänen kasvonsa kirkastuu valoisaan hymyyn,huomatessaan tulijat ja suu sanoo:
 - Tere tere! Minä olemas Raivo Mäk. Minä tulemas sisälle. Ei pahat mielessä. Kulma on ja baljon poliisi. Nälkä tulemas. Tulla syömään, keitto kyllä riittää.
 - Mittee kummoo! Mistäpä ou poekessa. En tajua miksi meille murtaut? Seppo ihmetteli.
 - Minä olemas Kainon sulhainen. Minä olemas siellä, tulemas poliisi, hyvin baljon poliisi. Mina olemas Eestipoikii, heimoveljii...Mulla ei lupa kunnossa. Minä karkuuseen akkunasta. Minulla nälgä ja vilu. Tulemas tänne...

 Salme oli katsonut pyörein silmin outoa miestä. Pitkä parransänki antoi vaikutelman, että mies oli vähintäänkin vankikarkuri. Nyt Salme kuultuaan selostuksen heräsi toimintaan:
 - Seppo, aletaanni syömään kerran kehoitellaan,
Eipähän tarvihe alakoo rustoomaan sapuskoo. Maestellaan millasta sapuskoo se serkkupoeka on rustanna.
 - Onpahan tämä pikkasennii outo homma. Vuan eekae ennee mittee maha. Mistäpä se vieras, nyt siihe paeskattiin.
 - Minä olemas kylmä metsa. Olemas nalga ja kovsti maamo igävä. Minä tulemas teijda piha ja paaddaa , menemas pirttiin. Tulla vaiga miga.
 - Mitteepä sinä polliisia pelekeet, Salme sanoi ja lapioi lihasoppaa suuhunsa.
 - Se olemas pidga juddu. Kaino minun heila ollud jo kauan.
 Lihasoppa maistui jokaiselle. Raivo oli keittänyt sakean ja lihaisan keiton.
 - Algamas te lepäämän. Menemäs navettaan Osaamas judut ollut lomittaja mones paigas. Loppumas työlupa. Minä jaada tanne olemas, Raivo yritti selittää.
 - Jos tosijaanni ossoot hommat, niin mäne poekkee. Me lähettään Salmen kansak, kokoeleen tuljpalopaekalta Salmen lehmii iltalypsylle. Sinäkö tosiaan osovat hoetoo hommelit?
 

 - Menemas vain. Olemas gogo iga ollut karjahoito. 
 - NO, tämä olihi hyvvee tuuria. Lähetään myö Salme Turakaeseen.Suahaan lehemät navettaan luajanpiältä. Sinäkö tosijaanni mahat pärijätä.
  - Olemas baljon lomittja. Olemas suured navedat.
Ei hädiä midiä!
 - Kun suat hommat hoejettuun nii asetu taloksi. Myö tullaan sittä kun suahaan Turakaesessa hoijettuu hommat.
 ---
  Raivo Mäk ei tosiaan ollut noviisi lehmän hoidossa. Iloisesti vihellellen hän aloitti navetassa työt. Nyt näytti taas paremmalta. Vaikka väsymys tuntui painavan metsässä vietetyn vuorokauden jälkeen, niin varmaankin ensi yönä saisi levätä kunnolla lämpimässä. Mutta yö pimeässä metsässä pani vieläkin hytisemään.
  Rehustettuaan lehmät hän puhdisti navetan. Sen jälkeen hän kokosi lypsykoneen ja alkoi pestä ensimmäistä lehmää. Siinä kyykkyasennossa hän hätkähti, kun hänen näkökenttänsä äärilaidalle ilmestyi kasi joka piteli asetta. Pieni pistooli osoitti suoraan kohti.
 

 Raivo käänsi katseensa tulijaan päin ja kalpeni. Hän tiesi loppunsa tulleen, sillä miehen, jonka naama oli mustan nokinen ja vaatteet kaiken moskan tahrimat oli täysin äärettömän vihan vallassa tai mies oli vahvasti humalassa. Mies läheni ja miehen silmissä oli tappajan katse.
 - Kukas se sie mahat olla? mies mökelsi sekavasti.
  Raivo oli noussut seisomaan ja hän oli todella peloissaan:
 - Minä olemas lomittaja. Isäntä toinen talo...
 - Rysssä suatana!
 - Mina olemas Eesti poika. Mina heimoveli.
 - Perkele sinä mun veljmies oo. Minä oon, kuule, Luakson Jaska ja ravvoon juoksurattoo loppusuoralla. Suatana vain niinpä oot sinähi. Nyt pannaan maksuun isän kärsimät sotakurjuuvet. Ryssä ei sua armova Laakson Jaskan tuomijoistuimessa.
 - Minä en olemas ryssa, minä olemas rauhanmies.
 - Tuomijo on jo lanketettu ja se pannaan käytäntöön nyt heti, Jaska sanoi ja asetta pitelevä käsi nousi osoittamaan Raivon sydäntä.
 

---
 Seppo ja Salme olivat hoitaneet Turakaisen lehmät ja olivat iltakahvilla Matin ja Martan kanssa. Leikkimielellä puhuttiin kaiken maailman asijoita. Viimein Salme sanoi.
 - Niten se on Seppo, lähetäänkö myö kahtelleen mitenkä se meijän uus karijakko on hommelit hoijellu.Onko suanu aenuvaakaa lypsetyksi.
 - Olj hiin tolokun näkönen poeka, että varmasti seon maijot tankissa. Vuan pittee se lähtee uneksiin, että jaksoo tuassii huommenna puurtoo. Jokopa ne polliisit lie lopettanna sen Jaskan kahtelun. Vae vieläkö ne väekkyy suurella porukalla yhen miehen jälissä.
 - Taespa niistä osa jo häepyy kaapuntiin. Lieneekö sinne Kaenolle jiäny kortteerimiehiä. Siellähän se onnii hyvempi palavelu, Matti valisti.
 - No, huomennapa sehhii näkkyy. Niihen Montejo on meijän pihalla, kun se Jyrki tyrkkäsi sen perrään ja taes männä pensat pihalle. Kaeppa hakkeevat poekkee, kun suavat aekaseksi.
 - Ompahan se ollunna vilskettä viimepäevinä, vaen jospa se siitä raohottuu.
 - Ohan se ollunna hulinata. Vuan mehi on piästy yhteisurakassa alakuun. Eipään tuota tuommosta mylläkkätä kestäsi koko aekoo. Vuan nyt Salme lähetään. On kohta pimmee tuassii. Hyvvee yötä!
 

 - Hyvvee yötä. Työ tuutta uamulla suoroo tänne, kun siellä Niemessä on se lomittaja, Matti varmisti.
 - Niinpä varmaanni tullaan. Martta suakii nousta aekasin pannua porruuttaan, Salme heläytti.
---
 Syksyinensää oli kolea, tuuli oli kääntynyt pohjoiseen. Auton ikkunaan oli meinannut jo muodostua kuuraa. Pihavalo antoi pienen valoisankehän ymparilleen, sen ulkopuolella alkoi sysipimeä musta aukko...
  Seppo rapsutti tuulilasin puhtaaksi ja hyppäsi ratin taakse,
  - Hitto kun olj kylymä ja pimijä kun ryssän helevetissä. Piteeköhän aevan pistee voorti roekan nokkoon. Ei maha muuten uamulla inahtoo. Akku männy loppuun.
 - Äkkijäpä tuon juosta ruapassoo uamulenkiksi par kilometrii. Tulloo samontien kuntoo hoijettuu.
 Hiekka rapisi lokasuojissa kun Seppo kaasutteli kylätietä Niemen suuntaan. Vain muutamia valopisteitä näkyi tienvarressa kyyhöttävissä mökeissä. Laakson kohdalla oli sysisynkkä pimeys.
 Seppo kaarratti Niemen pihaan.
 - Mittee ihmettä navetassa vielä valottii. Onko se Raevo männy iltatarkille, Seppo sanoi ja sammutti auton moottorin.