Olihan siinä reippaita poikia

Ja hienosti rimmaavat nimet heillä.

  ---
   Tikka ja Viskari lähestyivät hitaasti ajaen Mykylän taloa.Pihamaalla oli monen näköistä autovanhusta. Uutuuttaan kiiltävät moottoripyörät seisoivat jalustoillaan aivan porrasedessä.
  Tikka tunsi jännityksen sisällään kasvavan. Suoraan sanoen häntä pelotti. Viskari oli rauhallinen oma itsensä.
  He laskeutuivat autosta ja silmäilivät ympärilleen. Talon ikkunasta näkyi parrakas leveä naama. Eteisen ovi oli auki ja sitä kohti poliisit käveli.
  - Hyvvvee päevee!. Ollaankohasn myö oikeessa talossa. Lieneekö tämä Mykylä.
  - ***** kytät! Täällä ei tollasia tarvita. Voisi palata saman tien takaisin, partanaama sanoi. Hän oli nähtävästi Sauli, vanhin veljeksistä. Kaiken lisäksi hän näytti olevan huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena.
  - Sauli olehan ihmisiksi, nainen pöydän äärestä sanoi. Hän oli ilmeisesti talon emäntä ja miesten äiti. - Kyllä tämä on Mykylä. Päevee vaen!
 - Muori perkele! Nyt turpa tukkoon tai se tukiaan. Sulta kysytään jos on tarvetta. Kytät perkele nyt lähettiin...***** ja sassiin...
 Sauli ryntäsi Tikkaa kohti, mutta Viskari oli tarvittaessa nopea. Hän vetäisi
aseen kotelosta osoittaen Saulia:
 - Lopetetaanpa se pelleily, tai saattaa tehdä kipeää. Käsiä ylös ja tuohon uunia vasten nojaamaan. Tämä rauta on hillinnyt suurempiakin vekkuleita. Enkä kyllä epäröi hetkeäkään sitä käyttää jos annat pientäkään aihetta.
  Sauli oli pysähtynyt kuin olisi törmäänyt seinään.Nöyrästi hän siirtyi nojaamaan tiilestä muuratun uunin kylkeen.
  Tikka oli kärppänä tutkimassa Saulin taskuja.  - Kato kehenuva! Sillähän sankarilla on pyssyttii ja kaekki. Voe voe, nämä on vaarallisia kamppeita holtittomille miehille. Otetaanpa se parempaan talteen, Tikka sanoi ja veti Saulin povitaskssta pienen käsiaseen. - Taetaa lisäksi olla luvatonkin kaeken lisäksi. Polliisisetä ottaa paukkurauvan poekkee. Onkohan talossa muita ampummis-asseita?
  Emäntä oli kauhuissaan katsonut sivusta tapahtumia. Nyt hän sanoi.
  - Tämä on varmasti erehys. Ei meillä oo koskaa olluna asseita. Se on jonkun muun ase. Sauli ei tekisi mitään pahaa kellekkään.
  - Uskokoonpa joka tahtoo. Nuoret miehet! Mitenpå tuo mahtanee olla? Tikka tivasi.
  Sauli vilkaisi veljiään pudistaen päätään.
  - Eikös kysymys kuulunna vai pittääkö meijän pijättee koko popula? Putkassa kyllä pehemenee kovakin jullikka.
  Tikka katsoi poikaa joka oli ujon näköinen;
 - Kerrohan sinä mitenkä assiit ovat?
  Poika punastui ja meni hämilleen. Vilkaisi isoveljeään ja äitiään ja sanoi:
 - Turhoo kae tässä valehtelloo. Suap ne kuitennii seleville. On niitä asseita montahi. En tiijä vuan missä ne on.
 - Hyvä! Oekeenni hyvä! Kylläpä ne löytyy. Meijän pittää pijäättee kuulusteluja varten tämä tappelupukari. Se kun tuo polliisi onnii semmonen herra, että sitä suojoo laet ja asetukset. Siinä suattoo tulla kakkuu oekein valtijon hotellissa. Pistetäämpä tästä tämmöset kihilat ranteisiin, niin eiköhän tuo luonto tassaannu.
 - Onko se aivan välttämätöntä? Siivoja poekija ne on. Sauli vuan kimmastu kun tulj niin äkkiä, emäntä sanoi.
 - Kyllä se on suatava raoha tuas tällennii kylälle. On kuulema ollunna melekosen raohatonta.
 - Ei meijän pojat oo! Rimpiläinen se pää paekka on. Siellä sitä pelataan ja juuvaan ja naijaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään häiriöitä. Vasta oli Tupperi-ilta ja naisia oli pirtti täynnä. Kenenkään ei tarvinnut pelätä. Pikkipojat keittivät kahvitkin ja naiset kehuivat kuinka fiksuja nuoria miehiä.
 - Siitä Rimpiläisestä kysyisin. Milloin häntä on täällä näkynyt?
 - Ei Jyrki ole koskaan meillä käynyt. Miksi te siitä meiltä kyselette. Kysykää siltä iteltään.
 - Mehän kysellään keneltä halutaan ja vastaukset kaivetaan vaikka väkisin, Tikka uhosi. - Mutta etsitäänpäs ne luvattomat asseet. Oman etusi nimessä kerrot missä ne ovat?
 - Puhaltele munniisi! Sauli sanoi.
 - Vai sen poikia. Viimeisen kerran. Pahempaa välttääkseen on viime mahollisuus kertoa. Myöhemmin itketään ja kerrotaan, Tikka sanoi.

  Sauli vaikeni. Emäntä liikehti rauhattomana. Huomasi selvästi, että hän tiesi jotakin. Viimein hän teki päätöksensä ja asteli tuvan nurkassa olevan lipaston luokse. Otti seinällä olevan kaapinlokerosta avaimen ja aukaisi lipaston laatikon. Sitten viittasi Tikalle tulemaan paikalle.
 - En minä oo mittää voenna ku tuo Saoli on rietaotunu aevan terroristiksi. Immeisiä uhkoo ja pikkupojattii on houkutellu rikoksiin, emäntä pyyhki silmiään.
  Tikka meni lipaston luo ja näki laatikossa kolme aseen koteloa. Hän otti ne käteensä ja huomasi yhden olevan tyhjä.
 - No voehan helekutti. Tiällähän onnii asetta vaekka huastas jonnii pienemmän valtijon kolomikymmen vuotisseen sottaan. Mitäpä se tämä piäpukari sannoo? Tikka sanoi ja hypisteli aseita käsissään.
 - Kato hanuriisi saatanan kyttä!
 - Nyt kun tässä on juteltu paskoo ja perättömmii koko ajan niin puhutaanpa välillä pikkusen tosiasiaakin. Siitä Rimpiläisestä haluttasi tietää. Vaekkapa sen, että onko se vielä eläviin kirijossa?
 - Siitä polliisille maksetaan palkkaa, että ne tutkii, Sauli ilkkui.
 - Miten nämä nuoremmat pojat. Onko tietoa vai lähetäänkö kyseleen kaopunkiin. Siellä on sellaset pojat jotka murtaa mykänki puhumaan.
 - Oli se Jyrki Jämsän aotossa muutama päevä sitten.Ainakin se silloin oli elos...
 - Jari perkele turpa tukkoon. Kytille ei lauleta! Sauli sähähti.
 - Katsotaanhan. Eiköhän kielen kannat irtoa vaikka olet kuinka kova. Näyttöä on jo nyt tarpeeksi vangitsemiseen. Joo, Viskari talutahan poekaa hellästi, että et suurilla kourillasi riko sen luita.
 - Senpä saa ite ratkasta. Toivotaan ettei itkuun pillaha kun pitää äidin helmoista lähteä, Viskari sanoi ja tönäisi Saulin liikkeelle.
 - Sauli on hyvä poika, mutta huono seora on sen vienyt huonoelle teille.
 - Ymmärrän äidin tuskan. Me tehhään vain työtämmä. Yhteiskunnan sääntöjenrikkojat poemitaan kaltereijen taakse miettimään tekosijaan. Nyt olisi hyvä aeka palijastaa kaikki lakien vastaiset asiat.
 - En minä ole tohtinna puuttua poekijen tekkoehin. En minä tiijä mitä ne touhuvvaa. Rahhaa oon joutunna antammaan, vaekka ei oo vakituisia tuloja. Työttömmyyskorvaoski mennee pyörien maksuihin, emäntä valitti.
 - No, me palataan jos tarvetta tullee. Saoli voe viivähtää reisussa pitempään. Sillä on kontollaan monia rikoksia. Eikähän sitä tiijä mitä kaekkija rikoksija löytyy. Jos mukana kitnappaos se tietää kakkua pitkäksi aekoo. Pahemmasta ei tässä vaeheessa tohi ies huastoo. Ja nämä nuoret kaverit heille sanon, että kannattee olla nyt iisisti. Polliisi pallaa  asijaan jos aihetta ilmenee.
 Viskari oli vienyt Saulin autoon. Kiroten ja poliisia ivaten Sauli repi suutaan. Tikan tullessa paikalle Viskari uhkasi jo hiljentää miehen.
 - Antaahan poitsun keohkota jos siitä ilosa saannee. Nyt lähettäänni sellasen herran puhheille, että siin tutisee vaekka millaesen rakkarin polovet. Kumarainen kun suuttuu se lätkäisee tuollaiset rääpäleet kuin kärpäsen littanaan

---
 Komisario Kumarainen oli koittanut etsiä motiivia ja järkeenkäypää selitystä tapahtuneelle katoamiselle. Mutta ajatus pyöri kehää. Tuntui että joka suunnalla oli seinä vastassa. He poliisit harhailivat kuin ääliöt labyrintissä.
 Veren alkuperä oli hyvin todennäköisesti selvitetty. Se oli peräisin kaupan hyllyltä. Jyrkin kidnappaus? Oliko se aito vain hämäämistarkoituksessa tehty jekku. Täulut myös saattoivat olla myyty jo ennemmin. Taidekauppahan oli ihan laillista touhua.
  Oliko mahdollista, että olivat talosta etsineet juuri niitä tavaroita jotka olivat navetan vintillä. Se merkitsi sitä että asialla olivat olleet eri miehet, kuin navetanvintillä orgioitaan pitäneet paikkakunnan poikamiehet.
  - Pökiö hei! Onko mittee uutta löytynnä?
  - Kaekkihan tuo on melekeen uutta, tae sitte vähän käötettyy. Minkä taotta se komisarijo sellaesta utelloo.
  - Kätö Pökijö *****us!
  - Suattasihan tuota, vuan ku ei satu olleen sellaesta värnäkettä.
  - Kato sitte kissan*****un.
  - Miksi se pomo on nuin äkijällä tuulella. Mikä hätä meillä? Palakka juoksoo ja Turakesen Martalla on kohta velliä kupissa.
 - Tosiaan alakas olla näläkähhii. Mitä se aekaraota mahtaa sanua?
 - Kohtapa tuo on melekeen yhtä palijon ku eilen tähän aekaan.
 - Eipähän tuota nuin tarkkaan oesi tarvinna.
 Silloin kuulu pihalta auton ääntä. Kumarainen kallisteli ikkunaan katsomaan. Poliisi Wolkkari tuli juuri porraseteen.
 Tikka astui ketterästi audosta ja riensi taloon sisälle.
 - No niin! Siellä on nyt ensimmäenen pukari taltutettu. Meinovaa vielä murista. Vuan eiköhän tuo siitä tassaannu.
 - Minkäpä vuoksi se Tikka vaenuvaa raohallisia immeisijä?
 - Eipä tämä kovinkaa raohalliselta vaekuttanna. Suakeli kun meinasi tehä enkelin etteiseen, vae miten se Hektori veisaa?
 - Älä helevetissä? Kuka se on ja miksi se lahtuu hommiin meinasi?
 - Sepä tuo Mykylän suuri poeka, se Saoli.Mäntiin Viskarin kansa vähän kyseleen. Asseen se lempo tempasi. Saen kuitennii hommat hoijettua. Oli se Viskari pikkusen apuna.
 - Vae sen poekija. Sepä pittee lähtijä kahtommaan, jotta millaenen elävä se lienöö. Tulleeko se Pökijö?
 - Voesihan tuota vilasta, Pökiö tuli viereisestä huoneesta. - Vaekka tuskinpa tuo kahtomalla kummenee. Paska on paska vaekka tuota kuinkaki tuijottee, Vaen jos herra mierevvää, niin pakkohan seon, Pökiö virnuili.
  Poliisit menivät Wolkkarin luo jonka peräosastossa Viskari istui raudoissa olevan Mykylän Saulin kanssa.
  Jos katse voisi tappaa niin siinä olisi ollut äkkiä kolme kuollutta poliisia.
  - No millainen sankari se tiällä aatossa istuksii. Onko tuo meinanna mittee äkkinäestä?
  - Suaphan tuota koettoo. Vuan minähän en vastoo sitte seoraksista, Viskari jurahti.
  - Lieneekö tällä sankarilla mittee sanottavvee? Kumarainen kysyi.
  Sauli vain mulkasi Kumaraista ja oli vaiti.
  - Sinä Pökijö kun oot tievon isä ja ratkasujen äeti, niin sanoppa aletaanko me tämän vesselin kanssa millekkää. Pitäskö soettoo kaopunkiin jos sieltä Ison saesi kiinni?
  - Turhoopa tuon kanssa alakaa rassaotuun. Eihän meillä ou tiällä putkookaa. Karkuuseenhan se lähtöö jos ei oo lukkojen takana.
 - Tuotapa en hoksannu. Se saatanan tekniikka ei vaen ilemesty paikalle. Helevetti miehijä lommaotettaan ja rosvot pääsee juhulimmaan. Perkele minä soetan tulukoon pitkää tae levijää
  Kumarainen otti kapulan ja painoi valintaa. Puhelin hälytti kauan sitten kuului jotain:

  - Se on Kumarainen Ruikanrannalta... Joo... onhan tämä edistynyt. Yksi vesseli tarttui verkkoon. Ihan oli meinannut pyssyllä uhkailla virassa olevaa poliisia...Joo, autossa on. Sitä kyselen laetetaanko paketti kaopunkiin vaen viijäänkö saunan taakse...Jaa, ettäkö sinne...? Joo sielläpä teillä on pelit ja pensselit. Sormenjälistähän sen näkköö onko se tämä sankari ollu kerräämässä niitä asseita...Joo tämä selevä. Pojat lähtee heti nakkaamaan vekkulin sinne. Me ootellaan sitä teknistä ossaamista... Täällä olisi työtä sennii eestä... Paskat, ei meillä oo välineitä. No ei olekaan ruumista, mutta on hyvä syy uskoa että sellainen löytyy...Jaa, tälle sankarille kyllä saa panna arestija enempi kun laki sallii. Kun oli meinannu poliisin ampua. Sitä ei päällikkökkään varmaan taho. Jaa, no olokoo! Kuulemiin!
  Kumarainen oli kiihtynyt sitä enemmän mitä kauemmin puhelu kesti:
  - Perkele! Ei se Iso elä tätä päivää. Tikka, sinä olet vihmerä poeka ja pistät ne tekniikan pojat liikenteeseen. Se Iso ei varmaan tiijäkkään mitä se tekninen tutkimus on.
  - Perkele se tapahtuu, Tikka hihkasi. Se porukka vain vetelee lonkkaa asemalla. Joskus silimänlummeeksi käyvät jossakin pizzalla.
  -Ei sitä Kilikkiä ja Möröä ole näkynyt? Vähän pelekeen kun Mörö mukana missä touhuissa siellä ollaan. Auto sopivaan suojapaikkaan ja nokosille. Perkele se on nähty. Pitäskö Kilikille soettaa. Ja Tikka alahan mennä. Suoritat mitä on määrätty...
  - Kaekki hoetuu herra komisario. Palajamma sitten kun nokka näkkyy, Tikka sanoi ja ruohoon tuli sutimisjäljet kun Tikka kiihdytti vauhtiin.
  - On se saatana tuoki muuvan mieliharmi... Vaen sille Kilikille! Kumarainen sanoi ja painoi valintaa.
  Kohta puhelin vastasikin:
  - Huomenta, hyvinkö unet maistui?
  - Perkele! Hetikö *****illaan. Painettu niska limassa ja on saatu jotakin aikaan. Miten lie siellä päässä?
  - Täällä päin aivot työstää juttua koko ajan. Tulosta tulee kunhan ehtii. Mitä siellä on saatu aikaan? Ei varmaankaa mittää, kun eijoo mukana ajatteluelintä.
  - On käyty kaikki talot läpi. Kirjattu ketä niissä asuu. Kyselty autojen ja miesten liikkeitä. Kylän peräkammarin pojat ovat vissiin päässeet ***** makuun. Homma sitten karannut kun mafia syöttänyt kaikenlaista rekvisiittaa siihen sivutuotteena. Jyrki kai se lienee aluksi niitä naisia tilannut.Mutta jutellaan näistä kun tullaan sinne. Jälellä olisi se paha paikka. Jouko Jämsän pesällä ei olla vielä käyty. Tohtiiko sinne mennä?
  - Polliisi ei pelekää. Koton ja isänmaan puolesta vaan uhraamaan hampurilaesella lihotettu tomumaja.
  - Heleppo seon irviä kun ei tarvii olla myrskyn silimässä.
  - Pittää olla viisautta ja älliä, ei sitä muuten johtopaekoelle pääse. Työhön vain halvat orjat. Maine kasvaa kun otatte rikollisia kiinni.
  - Pijätettäänkö se jos tavotettaan?
  - Ei tietenkään jos ei anna aihetta. On siellä Jämsän sormenjäljet. Tokihan linnakundilla. Ei tuo Iso puhunut mitään. Tai mitään tutkimuksia ei ole vielä tehty. Saatana kun kaikki pitäsi ite tehä.
  -  Oliko muuta? Me lähetään Mörön kanssa sinne karhunpesälle. Käökee raavot haotaamassa. Vaen kun on polliisiksi alakanu...
  - Älä siitä huolta kanna. Suattoo olla että valtijo kustantaa nöyrät palavelijat viimeselle reisulle. Alakakaa jo paenua.
  - Joko me lähetään Turakaeseen syömään. , Pökiö kysyi.
  - On kai tässä painettu. Näläkä on että näkyä haittaa.
  - Ainakin ulukonäkyä. Ei tuommosta läskijä huvikseen kattele.
  - Konstaapeli pyssyy asijassa, tae itkee ja pyssyy, Kumarainen sanoi.
----
  - Mondeo keinui huonolla sivu tiellä. eteenpäin. Konstaapelit Kilikki ja Mörö tunsivat perhosia vatsanpohjassa. Oltiinhan menossa Ruikanrannan Kauhun reviirille. Oliko mies tosiaan niin tunteeton psykopaatti kuin puhuttiin. Monessa talossa heitä oli varoitettu Jämsään menemästä, mutta eihän poliisi voinnut valita.
   Kilikki vilkaisi vieressään istuvaa Möröä:
   - Se voi olla kuuma vastaanotto.Pitäisikkö laittaa luotiliivit? Se voi ampua ensin ja kysyä sitten. Se tuntuu olevan niitä miehiä.

  - Olkoonpa vain. Aivan sama.  Siinei mee kun naemalla saatu henki ja se ei oo palijo. Perkele tulis maalimanloppu, loppusi tämä saatanan vääntäminen, Mörö synkisteli.
 - Mikä miehen on noin synkäksi vienyt. Tässon poika joka ei mureni Naantalin köyhyyttä, onhan Turku rikas kaupunki, Kilikki sanoi ja alkoi viheltää: Rikas mies jos oisin.
  Talo alkoi näkyä. Tie päättyisi suoraan talon pihaan. Yhä varovammin Kilikki ajoi ja molemmat seurasivat tarkoin ympäristöä.
  Piha oli täysin hoitamatta. Marjapensaat, ne olivat heinikko ja koiranputket täysin vallanneet. Talo itse oli tyypillinen rintamamiestalo. Kaksikerroksinen hirrestä rakennettu. Sen maalaamattomat seinät olivat harmaantuneet, osin jopa mustuneet.Luonto teki suojaamattomassa puussa työtään. Homeet, sammaleet ja kaikenlaiset tuhohyönteiset tekivät tehtäväänsä.
  Talon katto oli punaisella kattohuovalla päällystetty, mutta huovan päällysteen pinnoite oli monin paikoin karissut pois. Musta piki katseli punaisesta aukosta kuin tuomiopäivää ennustaen.
  Vanha pakettiauto, ruostunut Hiace seisoi osittain sortunen navettarakennuksen vierellä. Ketään ei näkynyt.Ikkunoissa oli kuitenkin verhot ja savupiipusta nousi harmaa savujuova.
  - Missäs se Ruikanrannan Kauhu lienee kun ei ole vastaanottokomiteaa, eikä punaista mattoa. Kilikki ilvehti.
  - Olipa hauskaa, Mörö tokaisi.
  - Joo, se on meikäläisellä sana hallussa.
  - Minä sitten puhun. Pitää olla tietty asenne rikolliseen. Sinä taitaisit haukkua rosvon sammakoksi. Ei se kuule sellainen onnistu.
 - *****. Paapoahan niitä nykyään pitäisi. Se ei sovi mun vartalolle.
 - Lähetään ny sisälle. Jospa ihmiset varsin peloittelee.
   Eteisen ovi oli auki. Seinää vasten nojollaan oli pistolapio. Lapion terässä oli tuoreennäköistä mustaa turvemaata.
  Poliisit asteli eteiseen joka oli melkein täynnään kaikenlaista rojua.Varastettua tavaraa, Kilikki ajatteli.
  Kilikki koputti rystysillään oveen. Saamatta vastausta hän nykäsi oven auki ja astui sisälle. Sisällä oli utuinen hämärä, sillä likaset ikkunat eivät sallineet kuin osalle auringon säteistä pääsemästä sekaiseen huoneeseen jonka hajut löi polisien naamaan kuin pesemätön tiskirätti.
  Vanha, kumara, harmaantunut nainen istui pöydän aaressä. Hänen uurteisilta kasvoiltaa heijastui suru ja häpeä.
  Poliisien tervehdykseen nainen vastasi ohuella, hiljaisella äänellä, josta oli hyvin vaikea saada selvää.
  - Asuukohan tässä talossa Jouko Jämsä?
  - Täytyy tunnustaa, että on hän minun poikani, Mitä pahaa hän on nyt tehnyt?
  - Sitä emme tiedä. Tutkinta vaatii kuitenkin keskusteluja poikanne kanssa.
  - Onkohan hän kotosalla?
  - Ei ole. Illalla lähti moottoripyörällä. En tiijä mihin meni ja millon palaa.
  - Oliko hän yksin?
  - Onhan sillä aina kavereita.
  - Ovatko he liikkuneet tuolla pakettiautolla?
  - En minä ole jaksanut seurata Joukon touhuja. Olen niin murheissani. En ikinä olisi uskonut Joukosta tulevan rikollista.
  - Onko hän väkivaltainen teitä kohtaan?
  Nainen purskahtu itkuun. Silmiään pyyhkien hän sitten sanoi:
  - Ei hän sääli edes äitiään. Tappaisi varmaan jos en rahoja antaisi. Pienet säästöt on kaikki vienyt. Kun tulisi kuolema ja korjaisi pois.
  - Onko teillä edes rahaa ruokaan?
  - Eipä juuri. Joskus saan muutaman kympin piilotettua. Ostan sitten jotain halpaa.
  - Eihän tämmöinen ole ihmisen elämää. Tähän on saatava korjaus. Käydäänkö sieltä kunnasta koskaan katsomassa?
  - Ei ole käyty. Kävin minä sosiaalisihteerille sanomassa. Laski että eläkkeen pitäisi riittää. Lisää ei tipu. Minä sanoin että kun poika vie rahat. Sihteeri vain sanoi, ettei pijä antaa.

  - Huonosti on asiat. Teillä ei ole tietoa milloin Jouko palaa?
  - Se tulee ja menee. Ei se niistä kerro. Moottoripyörä sille piti ostaa. Siihen meni minun kaikki säästöt.
  Kilikistä tuntui, että asiat eivät täällä kummenisi. Kilikki lupasi käydä sosiaalitoimistossa. Jos vaikka mummo saisi paikan kunnalliskotiin.
---
  Hämärä oli vaihtunut melkein läpinäkymättömäksi pimeydeksi.Onneksi poliiseilla oli tehokkaat taskulamput. Lamppujen valossa poliisit tutkivat pihaa tarkemmin. Talo oli rakennettu hiekkakankaalle, mutta talon takana näkyi alava suoalue.
  Kilikki otti lapion käteensä ja kosketteli siihen takertunutta turvetta.   
  - Sanoisimpa että tällä lapiolla on juuri kaivettu. Ojaa vaiko...?
  - Hautaako meinaat? Sehän soppii kuvioehin meleko hyvin?
  -En oekein tohi ajatella niin kaoheita. Käyvään kurkkaamassa tuota Hiacea onko siinä merkkejä mitä sillä on viimeksi kuljetettu.
  Auton ovet eivät olleet lukossa. Kilikki aukaisi kuskinpuoleisen oven.Hän suuntasi valokeilan hyttiin. Auton hyttikin oli sotkuisessa kunnossa. Kaikenlaisten elintarvikkeiden tyhjiä päkkauksia oli lattia tulvillaan. HK sininen lenkki oli istuimella vielä aukaisemattomassa pakkauksessa.
 - No jo saatana on melko sikasta hommaa. Aukeneekohan tuo takaovi? Kokkeillaan... Mörö hei! Tulehhan kahtommaaan.
  - Mitteepä siellä? Onko siellä Jyrki?
  - Ei nyt sentään. Vaen katohan. Eikö tuo ole selvää verta? Kyllä tänne pitää saaha justiisa tekniikka ottamaan tojisteet talteen. Meijän ei parane alkaa täällä hämmentämään. Päättäköön Kumarainen mille ruvetaan. Sitä oletettavaa hautapaikkaakin on tultava koko porukan ehtimmään. Jälet on vielä tuoreita. Virheisiin ei oo varraa...
  - Joo, kyllä se verta on. Onko tosijaan semmonen psykopaatti että on teorastanu kaverisa.
  - Mistäpä tuon tienee onko ollu kaveri? Voe se olla pelekkä uhri, Mörö urahti.
  - Olokoon mikä on, vaen aenahi jottae. Lähetään sinne Kumaraesen porinoelle. Senhän tässä on ratkasut tehtävä. Me tehhään mitä määrätään.
  - Jos sitäkään, Mörö kuittasi.
  - Käytässiinkö myö tuota polokua tuonne suolle? Suattas olla pikkunen haota jossahi mättään kolossa.
  - Ei perkele! Minnen aenakkaa lähe. Suatana näellä palakolla kehtoo rynnistee. Akkahi siellä hiilenä kun männöö monta päevee, Mörö sanoi.
  - Parashan se lienee jättää päivän valolle. Huomaa jäljet selevemmin. Eikae tässä muuta kun pistetään nokka kylälle päen. Jouvutaan kuuntelleen Kumaraesen huolia.
  - Mulla ainaki on saatanan nälkä. Ei ees kahavikuppia koko päevänä.
  - On siellä Turakaesen muori keittäny rasvaset sopat. Syyvään sitten tosissaan. Pitäskö sille Kumaraiselle kilauttaa? Jos sillä on jotahi mielen päällä. Tehhään samon tein.
  - ***** ei kyllä ennää kiinnosta. Nukuttaaki.
  - Sepä on tämä Kilikin poeka kun killuuttaa. Soettelen täältä Kaohulasta...
  - Mistä helevetin Kaohulasta. Eikö teijän pitännä mennä sinne Jämsälle?
  - Sielläpä myö ollaanni. Vaen nimittää kyläläeset sitä Jokkea Ruikanrannan Kaohuksi. Äetisä on täällä vaen kotisalla. Kovin vaekijassa jamassa. Väkivaltaa ja nöyryytystä lähes joka päevälle. Joo vaen jutellaan sitte kun tullaan sinne. Minä sitä vaen että onko sulla mittää mielen päällä?
  - Voe toki. On tämä koko revohka. Ei oo miehiä eikä välineitä. Tahallaan eivät halua syrijäseuvulle antaa.On se niin väärin.
  - Luulempa että huomenna helepottaa. Löyvettiin meleko varmoja johtolankoja. Vaen paeskasi pimiän, niin eihän nyt pysty tarkistamaan.

  - Eihän sitä pimijässä pysty muuta kun naemaan jos sattuu naesen viereen. Jos ei aena sillonkaa. Vaen ajelkaahan tänne Turakaeseen katotaan sitte huommenna niitä johtolankoja.
---
  Kumarainen ja Pökiö olivat jo ruokailleet kun Kilikki ja Mörö tulivat Turakaeseen. Kumarainen keinutteli keinutuolissa mietteissään. Tulijat pääsivät heti aterioimaan. Matti hoputti Marttaa kantamaan soppakattilaa pöytään. Sehän tietysti kävi Martan kunnian päälle. Senpä Matti saikin sitten kuulla:
  - Tuo ukko mennee yhä höperömmäksi, mitä enemmän vuosia tullee. Pitäsi omista asioista huolen. Niin teen minäkin.
  - Noinko on? Saakutti hyvänä päevänä kärsi pierastakkaa kun muorin kaohtana hyppii silimille.Kyllä se tuo mies joutuu *****n takija monet nöyryytykset sietämään. Ja saatana, joka asiassa on sanomista. Eikö tuo kohta pitäne valavua perseenpyyhkiminenki, että tulleeko oekein tehyksi, Matti pääsi jo vauhtiin.
  Martta loi nyrkinkokoisen katseen Mattiin ja kuittasi:
  - Pölliisitki näkkee että en ole omijani puhunu. Vanahuus on iskeny Matti- riepuun.
  Matti kääntyi poliiseja päin ja kysyi:
  - Muuten onko pojat saanu *****u. Seon nuorra miessä saatava monet kerrat päevässä. Muuten se alakaa rassata noeta aevoja. Minun ijässä siihen perkeleen värnäkkeeseen on perin juurin leipäötyny...
  - Mistä sitä *****a täällä syrijässä. Onko täällä ennää yhtää maattavaa naestakaa? Vanahoja muoreja vaen?
  - Eihän niitä tyttäriä oo. Vaen on niitä montaki nuorekasta leskiä jokka kituvat kamalassa puutteessa. Eikö se kuulu polliisin virkatehtäviin aottaa puutteessa olevaa.
  - No niin! Taas mennään, että päässä laeneet käö... Mene ukko ulos viilentään vähän päätäsi. Häpäsee ihtesä vanaha mies.
  Poliisit olivat hu*****neena seuranneet isäntäväen kinastelua. Nauraa ei kuitenkaan sopinut. Niinpä Kumarainen tokaisi:
  - Vai Ruikanrannan Kauhu? Onko Matti tietonen kuka se on?
  - Tokihan tuon tiiän. Sehän se Jämsän Jokkeri. Sehän on pelotellu mummoja ympäri kyllää siitä asti kun se tuli sieltä linnareissusta. Kyllä siinä mummot on olleet melkoisessa pyörityksessä. Osin papatkin. Tosin melkein jokkaesella on jonkinlaenen tussari. Se kun luoti tae haoli uppoaa ketaleeseenkin.
 - Eikä polliisille oo tievotettu mittää?
 - Höh! Tuskijen takanahan se oli saaha nytki, vaekka on koko mies hukassa.
 - Luottamuksella voijaan jutella epävirallisesti jutusta. Mattihan ei huutele?
 - Joo mun takana on sallaesinki tieto kuin kassakaapissa lukkojen takana, Matti kehaisi.
 - Siinä paraskin sallaenen polliisi, Martta tuhahti.
 - Kerrohan Kilikki, ja voe se Mörö olla joo-miehenä,millaisia uusia johtolankoja päivän aikana löytyi.
 - Mehän mentiin talloon hyvinki varppeillaan. Ajateltiin jos sieltä tullee kovinki kuuma vastaanotto. Mutta rauhassa sinne päästiin. Ei ollut Kauhu paikalla. Vanha mummeli vain itkijä tursasti siellä kurijuuttaan... Kuulusteltiin mummoa, mutta eipä sillä ollunna mittään tietoa pojan liikkeistä. Niin jo talloon mennessä kiinnitin huomijota lapijoon talon seinustalla. Siihen oli takertunut tuoretta suomaata. Tuli mieleen kysymys; Mitä sillä liennee vasta kaivettu? Hautaako??
 - Älä helevetissä? Kumarainen tokaisi.
 - No Kauhulta voi oottaa mitä vain. Täysin psykopaatti koko jätkä. Matti lisäsi.
 - No, Pois lähtiessä oli tullut jo täyspimijä. Käytiin kuitennii tutkimassa pihalla ollut Hijace...?
 - Sehän Tikka puhui, että Jyrkiä oli kuletettu pakettiautolla. Oli siellä Mykylässä käyneet, Pökiö sanoi väliin.
 - Niinpä tosiaan taisi puhua, Kumarainen muisteli.- No, oliko autossa mitään erikoista?
 - Olihan siellä. Melkoinen lammikko verta.

 - Taasko verta? Tuolla talossa se ainakin oli lavastusta. Pökiö löysi verta sisältäneen tetra-pakkauksen.
 - Eipä me siinä pimeässä osattu sitä analysoija. Ainakin se oli punaista. Se myös oli varmaa että autolla oli oltu hiljattain reissussa. Lenkkipaketti oli kuskinvieruspenkillä. 
 - Katsoitteko renkaita. Oliko sama kuvio kuin siellä sivutiellä, Pökiö kysyi.
 - Me mitään sivuteitä ole kuljettu. Eikä muutenkaan katottu renkaisiin.Mellä oli muutaki mietittävää. Huommenna vissiin pittää mennä koko popula sinne Kauhulle. Tutkia auto ja se suokin. Minä pelekään että palijastuu kamalia asioita.
 - Joo se pittää lähtijä suurella sakilla. Tulisipa ne tekniikan pojatki. Sieltä Hiacesta olisi heleppo lähtijä. Siellä olisi tuoreimmat jäljet.
 ---
Tikka ajoi Wolkkaria nopeusrajoituksia noutatellen. Eipä tässä niin hoppua. Kunhan illaksi ehtii takaisin. Tikka nappasi Novan päälle ja matka jatkui musiikin soidessa.
 Lähestyttäessä Pahkaperää Tikka tunsi vatsansa kurisevan ja huoltamon kutsu ei mennyt hukkaan. Tikka kurvasi huoltamon pihaan. Takaosastoon hän kuulutti:
 - Minä käyn hörppimässä sämpyläkahavit. Vahi Viskari sinä sitä Mykylää, ettei se vaen pääse karkuuseen.
 - Käyhän se niinkin. Voitko tuuva mulle jotahi juotavvaa?
 - Anna raha! Saatana minä mikkää juomanlaskija oo.
 - Tuosson kymppi. Pijä saatana loput, kuhan tuot, Viskari murahti.
 Huoltamon kahviossa oli tiivis tunnelma. Aivan missiluokan tyttö seisoi tiskin takana. Tikan silmään tyttö sattui hyvinkin sopivasti.
 - Missäpä sitä tytärtä on pijetty kun ei oo ennen näkyny?
 - Kyllä kai polliisin valavova silimä vahtii, ettei immeiset eksy. Vaan mitäpä laetetaan?
 - Tässäpä ne ovat tarijottimella mitä tarvihen. Talo vissiin tarijuvaa?
 - Kaksinkertanen maksu paremminnii. No, kuusi eeruva on sopiva taksa.
  Vasta nyt Tikka kiinnitti huomiota muihin asiakkaisiin. Hän näki tutun näköisen tyypin istuvan syrjäpöydässä.
  Tikka istahti kauas tutuksi luulemastaa. Hän koetti muistella missä tilanteessa oli tyypin kanssa ollut tekemisissä. Mutta muistikuvat pysyi hämäränä.
  Nopeasti hän ryyppi munkkikahvit ja poistui limpparipulloa kädessään pitäen.
  Viskari loi hitaita katseita Tikkaan:
  - Olisi kai tuon voinut tehdä nopeamminkin?
  - Älä sinä Viskari hättäele. Olihan sinulla täällä mukavaa seuraa. Perkele! Sehän oli Kilinä, Tikka äkkiä hihkasi. Miksihän se täällä? Kaupungin peruskundi.
  - Mitä tuo haettaa oli tuo Kilinäki siellä tae täällä. Tämähän on vappaa maa. Janottaako se Mykylää? Viskari kyseli kun Tikka alkoi kurvata taas tielle päin.
 - Kattele kyttä *****us, Sauli ärähti ja jatkoi murjotustaan.
 Oli jo iltapäivää kun Wolkkari viimein ajoi poliisiaseman pihaan.
 - Odotahan kun haen lisämiehiä ettei vanki karkaa, Tikka huikkasi takaosastoon.
 - Tässä ei tarvita kettään. Aukase vain ovi. Näistä kourista ei tuollainen rääpäle karkaa, Viskari oli varma itsestään.
 ---
  Ilman ongelmaa Viskari saattoi Mykylän putkaan. Sauli oli hiljaista poikaa. Kertahan oli ensimmäinen. Itku ei ollut pojalla kaukana.
  Poliisipäällikkö Pöntinen oli pitkä hoikka mies. Luonteeltaan jäykkä ja totinen. Alaiset kutsuivatkin takaa päin Isoksi.
  Silloin kun Iso suuttui kaikuvat aseman seinät jyrinänä Ison antaessa syyllisen kuulla kunniansa.
  Kaikenlainen vilppi ja valehtelu saivat Pöntisen näkemään punaista. Myös rikollisia kohtaan Pöntinen oli tiukka, mutta asiallinen. Mutta luihuilu ja valehtelu sai Pöntisen vähitellen raivoihinsa. Silloin jäyhinkin rikollinen tunsi pienuutensa, arempien oltiin nähty jopa itkevän Pöntisen kynsissä.
 Konstaapelit Tikka ja Viskari pyrkivät poliisipäällikkö Pöntisen puheille. Ovenpielen liikennevalot näyttivät vain punaista. Kukaan ei tiennyt mikä siellä oli menossa. Oliko päällikön huoneessa asiakas, vai oliko päällikkö sortunut nokosille.
  Tikka meni päivystäjän luokse vaatien käyttämään sisäpuhelinta ja kysymään oliko mandollisuutta päästä puheille. Asia oli tärkeä.
  Naiskonstaapeli Pirkko Kesti istui päivystäjäntuolilla ja aukaisi puhelimen:
  - Konstaapelit Tikka ja Viskari haluavat päällikön ohjeita. Olisiko aikaa?
  Oli aika kauan hiljaista, sitten kuului juuri unesta havahtuneen äänellä:
  - Viisi minuuttia, että ehdin saada tämän laskelman kohdalleen.  Ei mene kauaa!!

Mites, jos.

  Tikka ja Viskari siirtyivät jälleen Ison oven taakse. Kului vain tuokio kun valot muuttui vihreäksi.
  Poliisit menivät sisään. Harvoin nähty päällikkö jännitti hiukan. Iso näytti pöydän ääressä olevia tuoleja ja kysyi varsin ystävällisellä äänellä kuulumisia.
  - Me olemme olleet siellä Ruikanrannan kylällä jo useita päiviä. Homma alkaa tuottaa tulosta. Yksi rikollinen jo tuotiin kuulusteluun, Tikka koitti selostaa pahemmin viäntämättä.
  - Aivan, aivan, Kumarainen siitä soittelikin.
  - Siellä kova puute miehistä. Tekniikkaa odotettu kuin kuuta nousevaa. Tutkittavaa on laajasti.
 - Joko ruumis on toimitettu patologille?
 - Eihän ruumista ole! On vain kadonnut. Verijälkiä ja muuta rikokseen viittaavaa - kyllä.
 - Mitä? Ei kai me voida vähiä voimavaroja tuhlata johonkin katoamiseen. Eihän siinä mitään rikollista ole jos joku maalaisisäntä ei joka hetki ole tavattavissa.
 - Kumarainen ainakin käy kuumana. Lisäksi siellä on miljoona taulut varastettu tai piilotettu. Ja onhan sieltä tuotu aseita ja huumeita.
 - Eipä tietoa ole tullut minulle asti. Kumarainen tosin soitteli, mutta ne Kumaraisen jutut ampuu niin usein yli. Tosiaan! Ei sinne Jumalan selän taakse voida irrottaa enempää. Siellä jo kuusi miestä. Pitäisi niillä yksi kadotettu löytyä jos on haluja.
 - Jaa, minä olen vain rivimies. Johtajathan ne asiat määrää. Eikö edes tekniikkaa?
 - Ehdottomasti ei. Eikä siellä viikkokausia lorvita. Rutiinit purkkiin ja sillä selvä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
 - Joo, tämä on selvää pässinlihaa. Me voimme kai lähteä.
 - Te toitte vangin? Laatikaa raportti mistä häntä syytetään. Kuulustellaan aikanaan.Voitte poistua.
 Poliisit poistuivat mielessään kiroten.Asialle ei voinut mitään.
 Päivystäjä näki ettei reissu ollut oikein onnistunut:
  - Oliko Iso niuhalla tuulella vai miksi pojat noin kallella kypärin?
  - Mahtavuuttaan halusi näyttee. Samapa mulle. Tapelkoot herrat keskenään. Minä teen vain mikä käsketään. Kulta Pirkko, kaunis Pirkko jelepi meita pikkusen... Sinulla notkijat ja vikkelät sormet. Laaji  Isolle raportti Mykylän pojjan kuulusteluja varten. Meillä onnii kamala kiire takasi sinne Ruikanrannalle. Siinä sitä on kestämistä jos Kumarainen vielä alakoo *****ilemmaan.
 - OK. Tuossa on paperia ja kynää. Merkatkaa syytökset, niin kirjoitan sitten puhtaaksi.
 Homma oli nopeasti suoritettu. Kohta Wolkkari kiisi kohti Ruikanrantaa suurinta sallittua.
---
 Aamu Turakaisen pirtissä oli kaikkea muuta kuin leppoisa. Kumarainen oli saanut kuulla Pöntisen terveiset. Tätä hän tosin oli pelännyt, mutta toivonut kuitenkin loppuun asti, että tutkijat olisivat tulleet paikalle
  - Joo se Iso on Iso, ei sille mittee maha.Perkele! Tuloksia kyllä vaatimassa. Kaekki pitäsi selevitä hetkessä. Jotenkin sillä miehellä on menny tojellisuuventaju. ***** jospa panis kaiken siluvei! Tutkikoon joka on keksinykki!
  - Vuan entäpä naeset ja lapset! Jos polliisi lakkautettaan niin rikolliset hilluu vailla mittää määrää, Pökiö vähän jarrutteli.
 -  Vituttaa niin että tärkein unohtuu. Saatana hokekoot herrat niitä mantrojaan, mutta me pojjaat ei niistä välitetä. Syökästään ja ootellaan kun päivä valakenee ja alakaa Luojan aurinko paistamaan niin hyökätään sinne Jämsän talolle.Jokainen miettii mielessään mikä seikka parhaiten toisi valoa pimeyteen. Pökiö, mitä sanot?
  - Eiköhän aika paljon potkaise eteenpäin se Hiacen tarkistus. Ja olletikin jos se kaivanto löyvvetään, niin saahaan seleville ollaanko aivan tuulta kiinni juoksemassa. Ainahan voi toivoa, että Kauhu on palannut. Eiköhän suurin rosvo olekin sillon kiikissä.
  - Eipä sitä tiijä ennenkuin homma etenee kuka on syyllinen kuka puhas.
  - Raportointija se Iso halusi. Kaippa sinä pijät herrojen kesken asijat ajantasalla. Ei tule jäläkikätteen sanomista, Tikka sanoi.
  - Pittää sille Isolle soettaa, kuhan pahin sappi laimenee... Meijän pitäsi suunnitella sitä päivän ohojelmaa. Ehotuksia saa tehä!
  - Pitäsikkö siltä Niemen Sepolta hakia lapioita lainaan. Jos jouvutaan kaivuhommiin se yksi lapio on liian hijas, Kilikki sanoi. Mörö puoleksi torkkui ja Viskari oli muuten vain vaiti. Hän kuitenkin seurasi keskustelua tarkasti.
  - Entäpä jos Kauhu on palannut reisusta ja on vastaanottamassa asseijen kanssa. Sillähän voi olla vaikka sarjatuliasseita. Silloin Tikkakin saattaa jo saaha luotia perseeseen.
 ---

 Yöpakkanen oli ollut melkoisen kova. Pihakulokossa oli vielä kuuraa varjopaikoissa. Taivas oli aivan sees ja auringon huikaisevan kirkkaat säteet antoivat jo lämpöäkin, vaikka ne kevään ja kesän näyttävimmät kierrokset oli vielä edessäpäin.
  Pökiö istui Mondeon ratin taakse ja Kumarainen ahtautui pelkääjän paikalle.Toiset poliisit meni Wolkkariin ja Kilikki asettui totuttuun tapaan kuskiksi. Wolkkari lähti ajamaan ensimmäisenä.
  Matkaahan ei ollut kuin muutama kilometri.
  - Nyt pojat silmät auki ja valmiina maastoutumaan, Kilikki sanoi kun lähestyttiin metsätietä kohdetta.
  - Mitä perkelettä! Tikka huudahti kun tultiin peltoaukeamalle ja Jämsän rakennelmat tulivat näkyviin.
  - Ei voi olla totta! Se saatanan Kauhu on pistänyt Hiacen tuleen. Eipä taida paljon todistusaineistoa löytyä. Pitäisiköhän meidän jalkautua. Se saatanahan suolaa meijät autoon, Kilikki sanoi ja pysäytti auton.
  Myös Mondeo oli ehtinyt paikalle. Kaikki nousivat ihmettelemään navetan takana pellolla vieläkin hiukan savuavaa Hiacea.
  - Vae tämän poekia! Kumarainen huudahti vakiolauseensa. - Nyt saa jokkaenen pitää huolta itestään. Käyttäen maaston katveita ja varijopaikkoja hyväksi nyt mennään tuonne pihalle. Nähhään onko lintu lentänyt vai vieläkö se on pesällään.
   Mörö lähti talsimaan taloon vievää tietä kaikessa rauhassa.
  - Mörö varohhan hiukan. Liian uhkarohkeaksi ei piä ruveta.
  - ***** aivan sama! Siinä menee vain nussimalla tehty henki. Ei tunnu missään, Mörö heitti ja jatkoi matkaansa. Toiset poliisit huomatessaan että vaaraa ei ollut, nousivat autoihin ja ajoivat Mörön perässä pihaan.
  Talon pihamaalla tuntui ikään kuin aika olisi pysähtynyt. Kaikki oli alakuloista ja kuollutta. Mitään elonmerkkejä ei ollut havaittavissa.
  Eteisen oven saranat olivat pettäneet ja ovi resotti vinossa avoimena. Ikkunoissa verhot olivat kiinni, eikä savupiipustakaan höytinyt pienintäkään savukiehkuraa.
  - Nyt eivät oo asijat kohillaan. Eihän vain oo jotakin sattunut, vilkas Tikka puki sanoiksi kaikkien epäilyn.
  Kumarainen lähti sisälle, Pökiö seurasi esimiestään. Avattuaan tuvan oven Kumarainen pysähtyi ja epämääräinen mutina purkautui hänen huuliltaan.
  Pökiökin astui tupaan. Uskomaton näkymä oli hänen silmiensä edessä. Vanha nainen makasi lattialla ammuttuna ja verisenä. Aseena oli ollut varmaan haulikko jolla oli ammuttu naista päähän. Lähes koko pää oli murskautunut pitkin seiniä. Pökiö ryntäsi vauhdilla ulos ja antoi ylen.
  - Ei kae se Pökiö oo saeras kun kaolapaskoo työtee, Tikka siritti.
  - Mäne itehi tuonne sissään. Eppäelen että jotahi vaekuttaa, Pökiö sanoi.
  Uteliaana kaikki neljä poliisia työntyi sisään. Tikka viipyi vain hetken. Hän oli valkea kuin lakana mutta tahdonvoimalla piti tuntemukset kurissa. Olihan hän jo rutinoitunut poliisi. Oli nähnyt ja kokenut monenlaista.
  Poliisit tulivat ulos jokainen oli totinen ja vitsit vähissä. Kumarainen oli totinen ja huomasi kuinka komisario taisteli liikutusta vastaan.
  - Se peto pittee kyllä pyssäöttee. Suap olla varmoo, että Jyrkihi on suanna napin ohtaan, Pökiö sanoi.
  - Nyt pannaan tehoa työhön. Käykää tutkimassa onko Hiaceen jäänyt mitään palamatta. Tosin eppäelen. Minä soetan sille Isolle. Kai se nyt tajuaa mitä täällä on menossa.Nyt on Ison kaepaama ruumiskin. Tosin epäilen sitäkin vaekuttaako sekkää, Kumarainen sanoi ivallisesti.
  Annettuaan joka miehelle tehtävän kumarainen kaivoi kännykkänsä ja valitsi Ison numeron.
 - Se on Kumarainen kun puhuu. Ikävä juttu on ilmoitettavaksi.
 - Kerro!
 - Paikkakunnam kauhu, vankilassakin väkivaltarikoksesta istunut Jouko Jämsä on hyvin todennäköisin perustein syylistynyt taas veritekoon.
 - Se kadonnutko on sitten löytynyt ruumiina?
 - Ei ole, vaan surmansa on saanut epäillyn äiti!!! Haulikolla läheltä pää aivan tohjoksi.
 - Eikö sitä voitu estää? Miehiä suuret joukot ja annetaan psykopaatin mellastaa. Kumarainen alkaako ote lipsua.Pitäsikkö muuttaa miestä remmiin?

No eipä vähä mitään

 - Näin on päässyt käymään. Joko sieltä nyt lähtee tekniikka liikenteeseen. Ei kai täällä ole välineitä, eikä paljon taitojakkaan. Tutkimus aluvetta koko kylä ja ehottomia kohteita tutkittavaksi on kolme.
 - Tiivistäkää työtahtia. Helpoa se on lisävoimia pyydellä. Rikoksia tehdään -muuallakin kuin siellä Ruikanrannalla. Kyllä sellaisella mies-sakilla pitäisi homman hoitua.
 - Ruumisauto ainakin pitää toimittaa hakemaan vainaja. Täältä ei ehi sellaiseen. Konstaapeli Kestillä on reittitiedot.
  Kumarainen ei enempää lirkutellut. Hän nappasi kapulan kiinni ja lähti suoaukealla näkyvien poliisien luokse.
----
  Poliisipäällikkö Pöntinen punastui kiukusta kun Kumarainen löi luurilla korvalle. Tämmöiseen hän ei ollut tottunut. Murahtaen kiukkuisesti hän painoi puhelimen kiinni. - Saatana alamaiset alkaa hevostelemaan. Olisiko kuri päässyt höltymään.
  Pöntinen aukaisi kirjoituspöydänlaatikon ja otti sieltä aromilasin sekä pullon Meukowia. Jokapäiväinen pieni piti veret virkeänä. Juomaan hän ei sortunut koskaan, mutta jokapäiväiseen leipään kuului myös ryyppy konjakkia. Pöntinen tunsi heti olonsa paljonkin siedettävämmäksi.
  Hetkellinen kiukustuminen meni ohi ja hän nautiskeli konjakkinsa asian vaatimalla arvokkuudella.
  Lasin tyhjennyttyä hän pani välineet takaisin laatikkoon ja avasi sisäpuhelimen:
  - Konstaapeli Kesti. Ottakaapa heti yhteys hautaustoimistoon ja toimittakaa auto hakemaan ruumis Ruikanrannalta patologianlaitokselle. Asialla on kiire! Onkohan siellä
ylikonstaapeli Jaara paikalla?
  - Kyllä hän juuri saapui.
  - Pyytäkää hänet tänne heti!
  Kului vain muutama minuutti kun Pöntisen ovelta kuului koputus ja komea mies univormussa astui huoneeseen.
  - Päivää! Sinulla oli asiaa?
  - Siitä Ruikanrannan tapauksesta on ollut puhetta muutamaan otteeseen. Nyt siellä on ruumis.... Sieltä tuotiin eilen nuorimies putkaan.
  - Joo, tiedän. Olin poikaa vastaanottamassa. Oli kovin synkkä kaveri!
  - Nyt pitäisi saada asioihin selvyyttä. Mies on varmaan kypsynyt, että voidaan kuulusteella. Ota sinä homma hoitaaksesi. Otat jonkun nuoren kaverin mukaan ja otatte asioista selvää. Luulen että poika murtuu äkkiä kun on ensikertalainen.
  - Sepä minulle sopii. Konstaapeli Juva on terävä tyttö. Vaikka on blondi niin pää pelaa.
  - Onhan Juva pirun kaunis poliisiksi. Mutta sehän ei ole haitta. Ota vaan hänet todistajaksi. Minulla on kiireisiä asiakirjojen lukemisia. Ne on saatava tänä päivänä valmiiksi. Minä käväisen muutaman tunnin päästä vilkaisemassa miten homma sujuu.
  - Tämä selvä. Palataan!
 ---
  Konstaapeli Erja Juva kirjoitti raporttia valmiiksi saamastaan tehtävästä. Pieni näpistys oli teettänyt suhteettoman paljon töitä. Kuitenkin homma oli alkanut purkautua sattuman kautta nopeasti. Nyt oli aika panna tapahtumat paperille ja etsiä uutta kohdetta.
  Jaara saapui Juvan pöydä ääreen ryhtikkäänä ja komena. Jos jotakin, niin univormu puki Ylikonstaapeli Jaaraa todella hyvin, Erja huomasi ajattelevansa.
  - Hei kuule! Onko sinulla pahasti kesken?
  - Olen juuri lopettamassa. Sitten ei ole mitään tiedossa.
  - Iso määräsi sinut minulle kaveriksi kuulusteluun. Se Mykylä joka eilen tuotiin pitäisi saada puheliaaksi.Ruikanrannalla on tapahtunut murha. Vanha nainen tapettu haulikolla.
  - Tiedän, Pirkko siitä äsken vihjaisi. Mikäpäs siinä pannaan poika puhumaan,
Erja sanoi ja kokosi paperit pöydältään laatikkoon.
  Mennään kuulusteluhuone 2. Se on lähempänä sellejä. Eiköhän mennä!
  ---
  Kaikki oli valmista. Sauli Mykylä talutettiin raudoissa kuulusteluhuoneeseen. Poika ei ollut varmaan nukkunut kun silmät olivat punaiset. Vai oliko nuorimies itkenyt. Sekään ei ollut tavatonta, kun kova kuori murtui.
  Ylikonstaapeli Jaara istui pöydän taakse. Sauli Mykylä pöydän vastakkaiselle puolelle. Konstaapeli Erja Juva jäi ovensuuhun kuulolle.

  Jaara luki tavanomaiset litaniat koneeseen ja sitten kääntyi Saulin puoleen:
  - Äitisi soitteli tuossa aamulla. Kovasti oli huolissaan poikansa hyvinvoinnista. Murhemielellä hän oli ja syytteli itseään. Miten on Sauli onko se  äidin syy?
  - Puhaltele *****usi kyttä, Sauli murahti ja tuijotti pöytään. Kirkas kyynel vieri poskelle. Sauli oli huonossa hapessa.
  - Tuolla asenteella me ei päästä koskaan pitemmälle. Sinä istut tutkintavankeudessa vielä vuoden päästäkin. Näyttöä meillä on ainakin sen mittaiseen kakkuun. Ja koko ajan se nakuttaa lisäaikaa. Se poliisityön vaikeuttaminen on vakava rikos. Mutta puhelias mies saa suuriakin etuja.
  Jaara piti taukoa mutta Sauli vaikeni.
  - Niin kaksosilta kovasti terveisiä. Isoveikkaa tuntui olevan ikävä. Tietäähän isättömät pojat turvautuu isoveljeen. Oletko tuntenut vastuusi?
  Sauli nyyhkäisi ja suukin vääntyi.
  - En minä ole osannut olla isänä. Järkevämpiä he ovat kuin minä,  Sanoja purkautui Saulin suusta.
  - Ei varmasti se ole helppoa astua vastuuseen niin nuorena. Sinä olit kuusitoista kun isäsi kuoli?
  - Niin olin. Ja perkele millainen isä! Saatana hakkasi joka päivälle. Onneksi se kuoli. Muuten olisin sen joku kaunis päivä tappanut.
  - Puhutaanko Jyrkistä? Oliko hän sun kavereita?
  - Ei se kaveri ollut. Sehän oli vanha kääkkä. Kohta viiskymppinen. Hoksattiin vaan kerran sen jälkeen kun se pani elukat autoon, että kysytään navettaa remppapajaksi. Vanhoja autonritsoja oli jokaisella. Sinne sopi vaikka kuusi autoa remppaa tekemään. Jyrkihän oli melkein aina päissään. Sille äitinsä kuolema oli älyttömän kova paikka.Meillä oli tosi hauskaa jätkien kanssa. Viriteltiin kaaroja ja kytät on täältä kaukana tehtiin kisaa.
  - Joo, saahan sitä kun ei kärähdä, Jaara sanoi. - Entäpä tämä JJ. missä vaiheessa se astui kuvioihin?
  - Sittenhän se homma meni hanuriin kun Jokkeri pääsi kiven sisästä. Sitä ei autoromut kiinnostanut. Se alkoi puhumaan prätkistä. Maalaili kuinka kovaa jengiä prätkäkundit on. Toista vuotta sitten ostettiin kuusi prätkää kerralla. osamaksulla useimmat. Jokkeri oli jostakin kaapinut hillot. Maksoi käteisellä.
  - Entäs ne vinttihommat. Kenenkäs touhuja ne oli?
  - Silloin kun Jyrkillä oli rahaa ja kavereita. Kai niitä oli monenlaisista piireistä. Kyllä sillä naisia oli. Ammattihuoria. Joku tyyppi niitä kuskasi. Jyrkillä oli rahaa. Monesti Jyrki maksoi että päästii jokainen jäbä satulaan. Joillakin kylän vanhemmilla poikamiehillä myös riitti rahaa. Me nuoret enimmäkseen värkättiin autonromujen kansa. Joskus kesällä pelattiin pokerija. Pienillä panoksilla. Hauskaahan se oli... Sauli oli vapautunut murjotuksestaan.
  - Haluatko mitään? Kahvia, olutta?
  - Vaikka päätin etten kerro mitään. Olen jutellut ummet ja lammet. Kyllä kepari tekis hyvää.
  - Erja käypä hae jokaiselle kalja. Siellä jääkaapissa on koko mäyris. Toin aamulla. Pidetään pikkuinen tauko ja pannan tämä aparaatti kiinni. Ei tarvitse kaikkia salaisuuksia panna muistiin.
  - Helpottihan tuo kun sai purkaa paineita. Vielä yöllä vannoin moneen kertaan etten kerro mitään.
  - Toki poliisi tiedonsa saa jotakin kautta. Tämä tie on tietysti helpoin. Sanoisimpa että jokaiselle. Yhteiskunta toimiakseen vaatii että lakeja noudatetaan. Lakien rikkojat yhteiskunta asettaa tietenkin vastuuseen.
  - Toki minä sen tiedän. Asia ei kuiten ole niin yksinkertainen. Humalassa järki jättää ja tulee halu näyttää kavereille!
  - Niinhän se on! Juodaanpas nyt pahimpaan janoo ja jatketaan sitten töitä.  Kunhan tässä jutellaan niin kukaties pääset vielä tänään kotiin. Vaatii tietysti avoimuutta ja tosiasioita... Eikä mitään tosiraskauttavaa tule esiin...