- Olkaa hyvä vaan. Siinä on vaihtoehtoja moneen makuun. On isoa ja pienempää, halpaa ja kallista. Tunnettujen taiteilijoden töitä ja on tuntemattomiakin. Kaikkea löytyy.
  - Ai tuossapa on ihana maisemataulu, Tuon minä ostan maksoi mitä maksoi.
  Rouvan valinta osui juuri Ruikanrannasta tuotuun tauluu. Hälytyskellot Kohon päässä kilisi. Vaikka tilanne oli houkuttava niin kärähtämisenvaara oli liian suuri.
  - Anteeksi hyvä rouva, mutta juuri tuo taulu on jo myyty.En vain ole ehtinyt ottaa sitä alas. Ehkä jokin muu miellyttäisi.
  - Ai! Minun pitää mennä sellaiseen antikvariaattiin jossa tavara on kaupan, rouva närkästyi . Pyörähti kannoillaan ja tuhahtaen poistui liikkeestä.
***
   Viskari ja Kilikki odottelivat yhä ruumisauton saapumista. He olivat tutkineet tarkoin ruumiin ympäristön. Myös tekninen ryhmä oli käynyt ottamassa tarpeelliset tai muuten mielenkiintoiset näytteet.
  Ihmeitähän siinä ei ollut. Kaikki palava materia autosta oli palanut. Oli aivan turhaa alkaa siitä jotain jälkiä etsimään.
  Ruumiin he olivat kantaneet tilapäisillä paareilla talon pihalle.Samat miehet ja sama auto keinui jälleen huonoa tietä taloon. Totisen näköinen kuski hyppäsi autosta ja sanoi:
  - Täällähän alkoi ruumista tulla liukuhihnalta. Mikäs siinä jo vain se meille passaa. Toisen kuolo on toisen leipä. Vai mitenkä se menee?
  - Ikävä kyllä näin on. Ja pahoin pelkään että tulee vielä kolmas keikka. Kunhan tutkimme tuolla suolla, mikäli saamme pelastuspartion tulemaan. Ihmeen kauan ne kupeksii.
  - Mikäs se sellainen ruumis joka suosta ongitaan? No, kaipa teillä on tietoa. Me lähetään menemään. Soittakaa sitten jos vielä tarvitsee tulla.
  - Selvä se. Toivottavsti ei pelastusmiehet ehdi yhtä aikaa huonolle sivutielle. Aika hankala ohittaa. Turvallista matkaa!
  ---
  Vielä saatiin odottaa pitkästymiseen asti ennen kuin keltapunainen kuorma-auto jurrasi talon pihaan. Auton lavalla oli kaksi mönkijää köysiä ja naarauskoukkuja ja kaikkea muuta tarvittavaa.
  - Ollaanko täällä kuinkakin hermona. Oli hiukan vaikeuksia. Ei tuo Volvonresu suostunut käynnistymään. Kauan kun liikuteltu, oli akku päässyt tyhjenemään. Niin minä olen vt. palopäällikkö Tietäväinen, mies tarinoi ja kätteli poliiseja.
  - Eipä tässä pimeä enää yllätä. Aivan hyvin kerkiää. Ei ole kukaan hengenhädässä.
  - Hyvä! Mikäs se olikaan homman nimi?
  - Suolampi pitäisi naarata. Epäillään että siellä on ruumis.
  - Oho! Onko kaukana?

hyvä lisää vaan ja nostellaan tätä ylöspäin niin muutkin löytää....

  - Ei mahdottomia. Tuolla suolla. Olisiko puoli kilometriä.
  - No pojat! Mönkijät alas kalusto kyytiin ja menoksi. Tietäväinen tuntui olevan ryhmän pomo.
  - Tietäväinen oli jo keski-iän miehiä, mutta neljä nuortamiestä olivat varmaan juuri armeijan suorittaneet.
  - Onko suolla kuinka pehmeää? Uppoaako nämä rakkineet sinne?
  - Hyvin tuo jalkamiestä kesti. On siellä hetteikköjä, että kannattaa pitää silmät auki.
  - Toisen mönkijän perään pantiin kevyt perävaunu johon lastattiin kalusto. Nuoret miehet hyppäsivät ajokkien sarviin ja kulkue alkoi laskeutua mäkeä alas. Poliisit ja muut miehet seurasivat marssien perässä.
  Silloin eräs teknisenmies juoksi Viskarin perään:
  - Kuule! Meillä on täällä kaikki valmista. Missä se on seuraava kohde.
  - Pääsette isommalle tielle niin siinä kohta on kaksi taloa lähekkäin. Ensimäisestä ajatte ohi ja seuraava on Rimpiläinen. On siinä postilaatikossa nimi.
 - Selvä! Toivottaisikko hyvää saalista ongintaan? En nyt kuitenkaan.Olisihan se helpotus jos ruumis löytyisi. Kuitenkin niin kauan kun ei löydy on toiveissa että mies on elossa.
 - On kai se niinkin. Minun pitää joutua toisten perään. Terve!
  Mönkijät olivat jo suolla. Moottorit päristen ne kallisteli eteenpäin.. Sitten ne äkkiä pysähtyivät. Kilikki kiirehti kysymään syytä.
  - Eipä sitä tiedä missä se lampi on?
  - Enpähän sitä tiedä minäkään. Odotellaan, että tuo pitkäjalkainen poliisi ehtii tänne.
    Viskari harppoi puolijuoksua seisahtuneen ryhmän luokse.
  - Onko jotain häikkää?
  - Kunpa kukaan ei tiedä missä se monttu on.
  - Tuota vihreänä näkyvää pusikkoa kohti niin siellä se on. Vaan varokaa hetteitä. Uppoaa kallis värkki.
  - Tälläpä pääsee pahemmasta kuin jalkamies. Melkein vedenpintaa pitkin, toinen kuskeista kehahti.
  - Antaapa sitten älyttömän vetää,  Viskari sanoi ja hyppäsi perävaunuun.
  Kyyti oli kuitenkin niin heiluvaa epätasaisessa maastossa, että Viskari hyppäsi kohta alas
  - Ei tuossa pysy pirukaan.
  Pian mönkijät saavuttivat lammenrannan.Aurinko oli laskeutunut jo aika matalalle. Taivaanrannan pilvet saivat kauniin kuparinrusken värin. Oli tyyntä ja ilmakin oli vielä useita asteita lämpimän puolella.
  - Aletaan heti hommaan, että ehditään saada hommat hanskaan ennen kuin aurinko menee piiloon.

  - Kuten huomaatte vain tällä rannalla on käynyt joitakin eläviä. Ei saa rahkasta selville onko ne ihmisen jälkiä. Vai onko eläimiä käynyt juomassa.Ainakin tuossa hirven jätöksiä näkyy. Tuo lammen toinen reuna on niin ylhäällä, että eläin ei ylety sieltä juomaan. Ainakaan näin vähän veden aikana, Viskari opasti.
  Tietäväinen tutki lammen rantaa ja huomasi kaatuneen kasviston.
  - Kylläpä totta puhut. Äkkiä tämä on hoideltu. Pojat keksit esiin. Kaukana rannasta se ei ole.
  Nuoret miehet pttivat pitkäkoukkuiset keksit kärrystä. Niissä oli pitkä puuvarsi.
  - Kokeillaan ensin näillä keksillä. Viskotaan sitten naaraa jos tulee näillä vesiperä, Tietäväinen osasi hommansa.
  Nuoret miehet olivat vantteroita urheilullisia nuoria. Järjestelmällisesti he alkoivat vedellä keksillä rantavettä niin kaukaa kuin keksillä ylettyi.
  Jo neljännellä vetäisyllä äärimmäisenä vasemmalla oleva nuorukainen sanoi: 
  - Hei täällä on jotain. Tuntui kuin keksi olisi tarttunut johonkin joustavaan, mutta sitten irtosi.
  Tietäväinen komensi kaikki keksimiehet samaan kohteeseen. Tunnustellen jokainen työnsi keksin veteen ja vetivät rantaan päin.
  - Joo on kiinni. Kaikki keksit tähän lähelle. Kun tunnette että tarttuu niin lopetatte vetämästä. Sitten kun kaikki keksit kiinni vedetään yhtä aikaa, Kimmo-niminen nuorimies opasti.
  Kaikki keksit olivat tukevasti kiinni.
 - Nyt vetoja yhtä aikaa. Hitaasti ja varovasti ettei keksit irtoa, Tietäväinenkin puuttui asiaan.
  Mikä siellä sitten olikin tuntui tulevan aika helposti ylemmäksi.
  - Hetki vain! Minä heitän naarakoukut vielä varmistukseksi, Tietäväinen sanoi ja otti köyteen sidotun naarakoukun kärrystä.
  Hän heitti naaran keksien väliin ja alkoi vetää.
  - Nyt on kiinni ja pysyy. Vedetään!
  Hitaasti hivuttamalla miehet vetivät taas. Poliisit seurasi tarkasti milloin tumman veden suojaama salaisuus paljastuu.
  - On saatana se Rimpiläinen. Voi jumaliste! Tuollainen pienonen epelihän se oli. Onneksi oli luja haalari päällä. Tämähän onnistui päälle toivoen, Kilikki sanoi.
  Ruumis vedettiin ja käännettiin niin, että enimmät moskat irtosi uhrista.
  - Mitä helvettiä! Tätäkin on ammuttu haulikolla kasvoihin. Tavaramekkikö? Viskari sanoi.
  - Todella surullista. Voit Viskari soittaa Mustanauton pojille, että kerran vielä.
  - Nostetaanpa ruumis kärryyn ja tavarat nyös. Palataan tuonne pihalle. Hieno homma kun saatiin näin nätisti homma hoitoon, Tietäväinen jutteli.

  Kilinä kulki illalla kaupungin syrjäkatua. Kädessään hänellä oli muovikassi jossa oli K-logo. Hän piti tarkkaan silmällä ettei kukaan vain huomannut häntä, kun hän livahti pienen omakotitalon pihaan. Hän piiloutui pihan varjoihin pitkäksi aikaa... Ei koskaan tiennyt jos joku kyttä oli kintereillä. Päivällä käry oli ollut niin lähellä. Liian lähellä.
  Kilinää aivan puistatti muistaessaan kun aivan yllättäen oli meinannut törmätä poliiseihin. Onneksi nämä olivat keskenään olleet niin kiivaassa keskustelussa, että Kilinä oli huomaamatta ehtinyt livahtaa sivukadulle.
  Kilinä tiesi, että hänestä oli etsintäkuulutus päällä. Mutta nyt hän oli siistinyt itsensä. Surukseen oli pitänyt luopua komeista mustista viiksistäkin jotka olivat koristaneet hänen komen räkäviisarin alustaa.Pään hän oli  vetänyt aivan muliksi. Eipä edes hyvät tuttavatkaan olisi häntä tunnistaneet.
  Nyt piti vetää matalaa profiilia. Talaoudellista hätää nyt ei ollut joten bisnekset saivat odottaa rauhallisempia aikoja. Ja olihan Kohon Kale varma pankki jos hätä tulee. Kilistellä ei nyt uskaltanut.
  Viimein Kilinä tuli varjoista ja meni talon ovelle. Koputti kolme pitkää jä lyhyen kopauksen oveen.Pihavaloja ei ollut ja kevätyön hämärä antoi jonkinlaista näkösuojaa. Kilinä odotti kauan, sitten hän toisti koputukset. Oli hiljaista vain kaukaiset keskustan äänet kuuluivat Kilinän korviin kuin vaimennettuna.
 Viimein oven takana kolahti. Sovitut varmistus koputukset kuului oven sisäpuolelta. Kaksi pitkää ...joihin Kilinä vastasi kolmella nopealla.
 Silloin ovi raottui ja raossa näkyi Kauhun kärsivännäkööinen, kalpea naama.     
 - Terve! Miten sinä jaksat? Onko haava tulehtunut? Olet aika kehnon näköinen.
 - Saatanan Survoja! Haava on pahempi kuin luulin. Kuumettakin meinaa olla. Ainakin siltä tuntuu. Saitko sinä edes aspiriiniä.
 - Toin minä ja ruokaa muutamaksi päivää.Oletko saanut olla rauhassa?
 - Ei ole ketään näkynyt. Saatana kun ne "oikeat" lääkkeet meni sinne kytille.Sinullakaan ei yhtään? Edes niitä totutuspusseja.
 - Ei ole mitään. No, aspiriiniä kuten sanoin.Pitäisikö meidän vaihtaa side haavaan? Se on niin hankalassa paikassa, et itse kykene vaihtamaan.
 - Saatanan Survoja! Kun tästä selviän niin minä kostan! Varmasti kostan, Kauhu kiristeli hampaitaan.
 - Taitaa Survoja olla koston saavuttamattomissa.
 - On sillä akka, tiedän missä se on.
 - Mitä sinä siitä kostut? Tiedän minäkin sen naisen. On täysin kunnollinen.
 - Siksipä juuri saa maksaa Survojan synnit, saatana.
 Kauhu oli riisunut paidan pois ja sen alta paljastui selkäpuolelta vyötärön tienoilla teipeillä kiinnitetty iso, verinen taitos.
 - Perkele tämä on tulehtunut. Aivan punainenkin. Se on pahan näköinen tuo pisto. Liekö kuinka syvä!
 - Älä saatana niin kovasti. Jumaliste jotakin siihen pitäisi.

noooossstetaaaa...

 - On tässä tulehdusta poistavaa salvaa. Apteekista hain vartavasten. Olehan nyt varuillasi voi tehä kipeää. Tämä rätti on tarttunut kiinni. Repäisenkö?
 - Saatana! Anna mennä. Kerran se kirpasee, Kauhu sähisi hampaiden välistä. Hikikarpalot kihosi hänen otsalleen.
 - Olisit antanut Survojalle vähän siimaa. Tätä ei olisi tapahtunut.
 - *****! Minun silmille ei hypitä. Hommat tehdään mun ehdoilla taikka ei ollenkaan. Ja pidä sinäkin lärvisi kiinni. Haulikko puhuu herkästi.
 - Älä puhu paskaa! Kyllä olet mun armoilla nyt. Jos ei tyyli muutu, niin *****ja susta huolehdin. Mätäne helvetissä, Kilinä suutahti.
 - Älä perkele nyt turhasta suutu. Kun tietäisit kuinka kipeä olen, niin et *****ilisi.
 - Määränsä se minunkin pinna venyy. Sinä olisit jo kuollut jos en hommannut sinua tänne.
 - Kuinka kauan täällä saa olla? Kenen talo tämä on?
 - Olen ennenkin pitänyt tätä suojapaikkana. Tämän talon omistaa vanhempi pariskunta. Niillä ei ole ketään omaisia. Talvet ne viettää Espanjassa. Ketään ei ole koskaan käynyt.Olen aina pitänyt huolen että jätän kaiken sellaiseen kuntoon, ettei jälkiä jää. Muista ettet sotke paikkoja, Kilinä selitti.
 - Vaihda tuo rätti käy niin saatanasti...
 - Voinhan minä tempaista. Älä pökerry.
 Kilinä tarttui taitoksen laitaan ja repäisi haavaan kuivuneen taitoksen pois. Verta tulvahti haavasta ja siinä oli joukossa mätää.Kauhu puri hammasta, mutta ei pystynyt hillitsemään kivun tuomaa kirousta!
 - Tässä on aika paha tilanne. Tämä märkii. Pitäisi olla desinvioivaa lääkettä. Olisikohan tuolla lääkekaappia. Muistelen keittiön seinällä olevan.
  Kilinä poistui toisiin huoneisiin . Kauhulla valui hiki otsalta. Verta valui sohvan pehmusteille. Kilinä palasi puolen litran desinfioitiaine pullo kädessä ja vanu pussi toisessa kädessä.
 - Nyt saadaan puhdistettua haava. Ole nyt iisisti. Voi tuntua melkoisesti. Jos tämä ei auta, sinut on saatava lääkäriin?
 - Minähän en lääkäriin mene. Se on yhtä kuin kaksikymmentä vuotta kiven sisässä. Heti ovat kytät kimpussa. Pane vain kyllä mä kestän.
 - Saatana kun sotkeutuu nuo paikat.Hällä väliä. Kun pääset kuntoon pistetään törppa palamaan. Siinä häipyy kaikki jäljet. Tänne ei kukaan tule ainakaan kuukauteen. Eivät ole koskaan palanneet ennen kuin toukokuun lopussa. Muistat vain että pysyt sisällä ja et pidä valoja, etkä huiski ikkunassa. Saat levätä aivan rauhassa, Kilinä selosti.
  - Eikö sulla ole mitään joka turruttaa?
  - Otatko aspirinia? Tuossa olis.
  - Kato hanuriin. Niillä ole vaikutusta.
  - Omapa on asiasi. No niin nyt siinä on uusi tukko. Minä kaadan vielä tätä pirtua tähän siteeseen. Ei takerru enää kiinni.
  - Nyt tuntuu paremmalta. Toki se on tuskilla, mutta helpompaa. Jos tuota saisi nukkua tänä yönä. Koisitko sinä täällä? Olisi mukava jos olisi joku antamassa vettä.
  - Lupasin kyllä mennä muutaman luo. Tai sama se ei tule ekakertaa pettymään. Aamulla mun täytyy lähteä aikasin.Onneksi ei tuossa naapurissa ole näköyhteyttä tänne. Kuitenkin tarkka pitää olla. Se on paha jos kytät saa vihiä. Tarviiko sinulle tuoda mitään?
  - Lakritsaa tekee mieli.

  - Hehee! Sitä pitää muutama pötkylä tuoda.
  - Nyt isketään unta palloon. Kello aika lähellä puoltayötä.
  ***
  Kumarainen oli kiukkuinen. Monta päivää jo oli kulunut. Porukat olivat duunanneet sekä kentällä ja materian tutkinnassa. Tiedettiin jo aika tarkkaan tapahtumien kulku. Tiedettiin syylliset. Etsintäkuulutus oli epäillyistä
 koko maassa. Mutta syylliset olivat kadonneet maan alle.
  Ei edes vasikat osanneet sanoa yhtäkään vihjettä. Tänä aamuna pitää panna toimeen todellinen operaatio syyllisten saamiseksi vastaamaan teoistaan.
 - Pökiö! Sanohan mikä tässä tilanteessa olisi varmin tapa savustaa rotat kolostaan.
 - Kauhuhan voi olla vaikka ulkomailla. Äkkiä sillä isolla pyörällä tempasee Ruotsin puolellekin. Tässä on monta päivää mennyt viimeisestä murhasta. Saattanut jo samana yönä olla Ruotsissa.
 - Entäpä Kilinä? Miksi se on kadonnut. Ainahan se on pyörinyt kaupungilla. Ei edes ole sitä Toyotan romua näkynyt. Onko Kauhu nupannut Kilinänkin?
  - Oletko sinä soittanut Toropaiseen tai Niemeen onko siellä näkynyt Kauhua?
  - En ole soitellut.Pitäiisköhän?   
  - Et sä enää ehdi Tikka ja Kilikki jo tulee.
  - Taitaa kellot jälestää tai yleinen väsymys on vallannut koko porukan.
  Tikka tuli tarmoa täynnä. Virtaa oli miehessä liikaakin:
  - Perkele arvasinhan minä. Johtoporras hautoo muniaan niin perkeleen vakavana...  Hei ei tähän maailma kaadu. Kyllä se Kilinänkin kilinät kuullaan.Viskari oli haistanut jonkin johtolangan ja aikoi seurata sitä. Oli joku vasikkä mölähellyt jotain. Mutta... 
...onko vieläkään kuulunut mitään tauluista?
 - Sinullahan se on ollut erikoistehtävänä. Naiset taitaa olla vaan mielessä?
 - Toki naiset ovat aina etualalla. Hyväntekijänä on pakko uhrata kallista aikaansa myös naisten hyvinvoinnin eteen. Mutta olen minä hiukan edistynyt. Eräältä naiselta kuulin muutamasta taulukauppiaasta.
 - Tietenkin intiimissä tilanteessa? Pökiö kysyi.
 - Täytyy myöntää että olikin todellinen taiteentuntia. Naisella oli makua.
 - Miten se sitten sortui Tikanpoikaan?
 - Pökiöllä kateus taas repii! Mutta tosiaan... Nainen kertoi olleensa ostamassa taulua. Oli löytänyt tosi arvokkaan kohteen. Oli ajatellut ettei se antikvariaatin myyjä osaisi sitä tarpeeksi hinnoitella. Mutta...Yllätys, yllätys. Se myyjä oli ollut tosiluihun näköinen. Hän olikin väittänyt jo myyneensä taulun. Oli ollut aivan hädissään... Nainen olisi maksanut taulusta maltaita. Epäili että se taulu oli varastettu.
 - Ahaa! Sepäs mielenkiintoista.Missä se antikvariaatti on? Siellä pitää mennä käymään. Ketkä on vapaaehtoisia?
 - Sellainen liike kuin K.Koho. Se on tuolla kaupungin vanhassaosassa.
 - Joo, tiedän paikan. Olen joskus sieltä etsinyt vanhoja kirjoja, Kumarainen sanoi. - Niin ketkä menee?
 - Minä voin kyllä mennä. Kuka lähtee kimppaan. Kilikki?

 - Aivan sama. Kunhan et vie naisiin! Minä olen allerginen naisille.
 - Päätetty! Tikka ja Kilikki menee. Ja jos näyttää siltä niin tuodaan äijä asemalle kuulusteluja varten. Jaaha! Viskarikin suvaitsee saapua!
 - Kävin tapaamassa erästä vasikkaa. Oli muka illalla nähnyt Kilinän. Soitti minulle illalla. Nyt sitten sanoi erehtyneensä.Oli vain vaikuttanut illalla takaapäin Kilinältä. Tänä aamuna oli nähnyt naaman. Oli ollut outo mies. Perkele se on alettava alusta. Mihin mies voi niin kadota.
 - Minä soittelen sinne Ruikanrannalle ja kyselen onko silellä sankareita näkynyt. Voihan olla että ketkut laskeskelevat olevansa siellä nyt turvassa kun poliisi on kaukana. Itse juttu on kyllä selvä kuin raitis mies, jos ei mitään yllättävää ilmene. Luulen että taulujuttu on erillinen tapaus. Sepä selviää kun saamme sen Kohon kuultavaksi. Ne huumerikokset taitaa olla sittenkin pelkkää lavastusta nekin. Valkoinen jauhe pienissä pusseissa olikin jotain aivan muuta. En vain ymmärrä miksi selaisia pusseja oli siinä laatikossa. Ehkäpä siihenkin tulee selvyys kunhan se parivaljakko löydetään. Nyt kaikki töihin.Kilikki ja Tikka hakee Kohon ja muut etsimään ja kyselemään Kilinästä.
 ---
 Kalevi Kohon lailliset bisnekset olivat sujuneet aika heikosti. Useana päivänä hän oli pitänyt liikkeen kokonaan kiinni. Hän oli suorittanut suuria järjestelyjä tavaroiden suhteen. Kaikki kuuma tavara oli viety kellariin piiloon. Ruikanrannan suuri taulumäärä varsinkin oli pantu kellarin perimmäiseen soppeen.
  Koho oli lehdestä lukenut, että poliisi oli kovasti kiinnostunut taulujen kohtalosta.
  Onneksi Kilinä oli jättänyt hänet rauhaan.Sitä kelmiä hän ei halunnut tavata enää koskaan. Kilinän muistaessaan hänen mieleensä tuli Kauhu. Mitään yhteistyötä hän ei ollut Kauhun kanssa koskaan tehnyt, ei edes tavannut. Mutta Koho tiesi ettei Kauhun kanssa leikitelty. Kilinä oli kiitettävästi valistanut Kauhun hirmuteoista.
  Hiljaisen aamun verkkainen tunnelma sähköistyi kun sinivalkoinen poliisiauto pysähtyi Kohon liikkeen eteen. Ikkunasta Koho näki kun kaksi poliisia tuli liikkeeseen.
  - Hyvää huomenta. Onkohan itse Koho? Tikka kysyi asiallisesti.
  - Kyllä minä olen. Mitähän vanhaa laitetaan herroille poliiseille. Antiikkia löytyy monen ikäistä.
  - Sepä on hyvä. Me etsitään sellaista reilut neljäkymmentä vuotiasta, kovasti vanhoihin varsiin tuupattua tavaraa. Tuntee nimen Kilinä.
  - Anteeksi...
  - Etsimme kilinää sinun kaveria.
  - Ei minulla ole sellaisia kavereita. Minä olen rehellinen antiikkikauppias. Uskallan myydä vaikka poliisille.
  - Kilikki! Naurettaisiinko me? Tuohan oli viikon paras vitsi.
  - Ei tuo vielä naurata. Kyselehän jos tulisi parempaa.
  - Missä sinulla on ne Ruikanrannan taulut? Kuultiin sellaisia kilinöitä.
  - En tiedä mitään tauluista. Tässä on näkyvillä kaikki myytävät taulut.
  - Eras pikkulintu viserti minun korvaan, että Koholla on kymmenientuhansien arvoinen taulu. Hän on asiantuntija. Oli yrittänyt ostaa.
  . Eihän taulua voi myydä kahteen kertaan sellainen on rikos. Se arvotaulu on jo viety pois.
  - Sekö oli niitä Ruikanrannantauluja?

  Koho lehahti punaiseksi ja änkytti jotain, josta ei selvää saanut.
  - Minä neuvoisin jo tässä vaiheessa tunnustamaan. Siitähän ei tule kuin sakkoja varastettuun tavaraan ryhtymisestä. Tässä jutussa on ainakin kolme murhaa. Parempi tunnustaa, ettei tule sotketuksi niihin murhiinkin, Tikka peloitteli.
  - Juu, tämähän on selvä juttu. Herra Koho, teidät pidätetään todennäköisin syin epäiltynä kuulusteluja varten.
  Koholla oli holtti pois. Hän liikehti hermostuneena ja siirteli esineitään. Hänen aivonsa käsittelivät mahdollisuutta selvitä pinteestä.
  - Kyllä se Kilinä hankki minulle parikymmentä taulua. Todella arvokkaita. En tiedä mistä ne on hankittu. Kilinän palkkaamat miehet taulut toi. Maksoin Kilinälle kympin. Alkuviikosta vielä kävi lypsämässä tonnin lisää. Yksitoista tonttua olen pannut niihin rahaa. Perkele, nyt menee kaikki! Saatananan saatana.
  - Eipä kiroilla. Se tämä Kilikki on uskovainen poliisi. Saa suuria traumoja sieluunsa.
  - Anteeksi en tiennyt, Koho yritti lieventää.
  - Eipä siinä Pistäkää putiikki kiinni niin lähdetään. Jos olette viisas pääsette tänään vielä pois. Toisaalta valtiolla riittää soppaa pitempäänkin vierailuun. Saatte itse harkita.
  - Mutta kun syytöntö...? Ottakaa se Kilinä kiinni. Sehän se roisto on.
  - No, no! Eipäs ketään tuomita. Jokainen on syytön niin kauan kuin todistetaan syylliseksi.
  - Tuota! Minä tunnustan että ne taulut on tuolla kellarissa. Ihan hyvässä uskossa ne ostin kahdelta tuntemattomalta mieheltä. Minä olen rehellinen mies ja tunnustan tietoisesti yhtyneeni varastettuun tavaraan. Luulin että taulut on tuotu jostakin Venäjältä.
  - No, poristaan tuolla asemalla koko stoori läpi. Mitään siihen lisäämättä mitään pois ottamatta. Ja tarkkana pitää olla, että ei tarvitse jälkeen päin parannella.
****
  Ylikonstaapeli Jaara ajeli poliisiautolla pitkin kaupunginkatuja. Konstaapeli Erja Juva istui vieressä. Vaikka Erja oli tosi näyttävä nainen niin ei hän koskaan ollut kenellekään ylpeä. Miehiäkin hän kohteli mahdollisimman tasapuolisesti. Siksi kai Jaara halusi hänet aina mukaansa kentälle. Olihan Erja tosi terävä.
  Kadulla oli hiljaista ihmiset olivat jo työpaikollaan ja asiollaan kulkevat eivät olleet vielä liikenteessä.
  Kilinästä ei näkynyt jälkeakään.

  - Minä muuten en usko että me Kilinää löydetään koskaan, polisiisiautolla ajelemalla. Sehän on kuin varoitusmerkki kaikille vekkuleille, että nyt piiloon, kytät on maisemissa, Juva sanoi ja pisti suklaapalasen suuhunsa.
  - Samanlailla se varoittaa univormukin. Pitäisi olla naamiointivälineet.
  - Heh! Aku ja Iines tepastelisivat torilla ja kurkkisi myyntipöytien alle josko Kilinää näkyisi.
  - Vaikka niinkin. Ainakin tuottaisi paremmin tulosta. Me olemme ajaneet jo pari tuntia. Lähdetään kahville. Ei edes Pökiö tekisi näin pitkää siivua.
  - Ihan sama, mennään vaan. Otetaan ikkunapöytä niin nähdään jos Kilinä sattuu menemään ohi. Tässä on paljon kello-ja kultasepänliikkeitä. Voihan se suunnitella seuraavaa keikkaa. Hei, et kai sinä jätä autoa tähän baarin eteen? Sehän olisi kuin varoitus Kilinälle. Aja tuonne sivukadulle. Reippaillaan vähän.
  - Tosi on. Hyvä kun huomasit.Mehän voidaankin kytätä baarissa pitempään. Jos poliisi ei pääse Kilinän luo, niin Kilinä tulee poliisin luo. Vai miten se meni...
  - Sopii kai se noinkin.

  Poliisit ottivat munkkipossukahvit ja sijoituivat baarissa siten, että siitä oli mahdollisimman suuri näköala katua molempiin suuntiin. Leikkisästi jutellen aika kului huomaamatta. Keskipäivän ruuhkan jälkeen oli baarissa aika hiljaista. Vain muutaman kadullakulkijan kahvihammasta oli alkanut kolottaa.
  - Kyllä tämäkin taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. Torikin tuossa lähellä, eikä Kilinästä tietoakaan. Kultaliikkeetkin saavat olla aivan rauhassa, Sanos mitä tehtäisiin? Jos asemallekin menee niin Kumarainen hätistää johonkin toisarvoiseen, Jaara sanoi.
 - Hei kato! Tuo skini tuolla joka tulee tännepäin. Eikö tuolla ole sama kävelytyyli kuin Kilinällä. Hitto se ON Kilinä. Se on vetäissyt viikset ja takatukan hittoon. Nyt tarrkkana, Juva sanoi.
  Jaara oli kääntynyt katsomaan Juvan osoittamaan suuntaan.
  - Ei epäilystä. Tunnen tuon hippasevan kävelytyylin takuuvarmasti. Eihän meitä karvattomuus hämää. Otetaan se kiinni.

  Kilinä käveli katua valppaana. Vaikka tututkin ohittivat hänet morjestamatta, niin sittenkin oli kyseenalaista hämääkö uusi lookki poliisia. Hän oli päättänyt käydä torilla kuulostelemassa kavereilta oliko poliisipartiot vielä liikkeellä. Tullessaan tutun baarin lähelle hän ajatteli käydä pummaamassa tutulta baarinaiselta päiväkahvit. Hän silmäsi ikkunaan tarkoituksena katsoa oliko asiakkaita paljon. Hän huomasi Poliisit jotka juuri nousivat pöydästä. Kärppänä hän pyörähti ympäri ja säntäsi poikkikadulle ja sieltä porttikongiin. Toki hän tiesi kaupungin kaikki kolot joihin saattoi piiloutua.
  Sydän hakaten rajusta juoksusta Kilinä luikahti piilopaikkaan, liiketalon
tavaraa kuohuvalla takapihalla.
  - Voi perkele, kun se huomasi meidät liian aikaisin, Juva puuskahti.
  - Eipä sille mitään voi. Ei ehditty valmistella. Olihan aivan sattumaa, että Kilinä sittenkin sattui juuri nyt kulkemaan tästä. No nyt ainakin tiedetään, että mies on elossa ja voi hyvin.... Kovin oli kepeä jalannousu.

  Kalevi Koho istui kuulusteluhuoneessa hikoillen. Itse Kumarainen oli halunnut lypsää kaikki mahdolliset asiat tietoonsa. Kuulustelua oli kestänyt jo pitkään, oli käyty läpi perinnöt ja nuoruuden erehdykset. Vannottu kirkkainsilmin puhutun vain tosiasioita Sitten Kumarainen pääsi varsinaiseen aiheeseen.
  - Koska kaupankäyntisi antiikin kauppiaana on aivan yhtä rehellistä kuin kaikkien muitenkin. Sehän on sikamaista ryöstöä vanhoilla tavaroilla. Mutta koska se kohdistuu rikkaisiin, niin mitäpä se meille kuuluu mihin rahansa panevat. Mutta niistä Ruikanrannan tauluista tehdään nyt täysi selvyys.
  - Täytyy myöntää, että en ollut kovin viisas kun lyöttäysin Kilinän kelkkaan. Aavistin ettei siitä hyvä seuraa. Mutta kun Kilinä tuli niitä ehdottelemaan niin pyysin häntä hankkimaan taulujen tekijöistä faktaa. Kun siellä oli P.Halosta ja Gallen-Kallelaa niin en voinut vastustaa kiusausta.
  Kilinä oli antanut autonsa miehille, jotka oli pikkurahalla palkannut
 hakemaan taulut. No, onhan viisisataa mieheen suuri raha työttömälle. Ja kun aivan vaaraton keikka. Oli ne joutuneet etsimään aika kauan kohdetta. Kilinä oli piirtänyt kuulema liian huonon kartan, Koho vaikeni.
  - Minkä vuoksi se kamala hävitys? Jopa huonekalut rikottu?
  - Miehet olivatkin yllättäen tavanneet talossa humalaisn miehen nukkumassa. Kun huomasivat, että siitä ei ole mitään vaaraa, niin kantoivat taulut autoon ja panivat sitten hyrskynmyrskyn.
  - Mitä sinä maksoit Kilinälle tauluista?
  - Ensin kymmenentuhatta ja sitten vielä tonnin lisää. Suuri vahinko, mutta ei aina voi onnistua.
  - Muuten tiedätkö miksi se Kilinä parveilee tuolla Pahkaperällä. Hänet on nähty siellä aika usein.
  - Joo sillä on siellä joitain sukulaisia. Kilinä on aika herkkä sukurakas mies. Taiteellnen luonne. Näyttelee kovista.
  - Näinkö on?
  - Voisi se olla niinkin. Osaako komisario sanoa kuinka paljon rapsuja minulle tulee? Koho kysyi.
  - Olet kertonut asiat niin kuin ne ovat, niin mitäs me pienistä. Kaikki taulut kun saatiin takaisin
  - Valitettavasti kaksi taulua ehdin myydä. Ne olivat pieniä, arvottomia töherryksiä. Viisikymppiä niistä sain.
  - Miinuksen puolelle sinulla tämä keikka jää, joten ei muistella tämän enempää. Sen kuitenkin lupaat, että jos Kilinää näet niin heli ilmoitat meille. Jos se sopii niin saat lähteä. Tai kyllä ne pojat sinut viskaa. Pääset jatkamaan arvokasta työtäsi perinteen tallentajana, Kumarainen höysti.
  - Kyllä komisario! Oikein mielelläni ilmoitan. Se on lääkettä tästä saamiini kolhuihin, Koho sanoi ja hänen silmänsä välähtelivät kostoa.

Ai jai kyllä on poliisit ovelia

*****! Pitäkää tunkkinna! Te viisaat!

*****! Pitäkää tunkkinna! Te viisaat!

No. Etkö vois, vaikka edes pikkusen, raottaa sitä jatkotarinaa.