- Eipä ou kummoset sualliit. Lenkin pätkä ja keppanapurkki.Vaekija sanua kuka ollu ja minkä tähen. Luulen kuitenki että tiältä se nukuttaja tulj.
-Eikö oo jiännä mittee kouriintuntuvaa? Saesi sen ketaleen sormenjälet. Kerätään kaekki mitä siellä näkkyy tutkimuksen varalle.
- Voephan noessa sormenjäläkiä olla. Pökiö kaivoi taskustaan muovipussin ja pisti esineet sinne.
- Perkele! Taas tuntuu mahottomalta alakaa tutkimuksia. Kaekki on levällään. Suattaapa olla kymmenijen kilometrien takana. Saatana ja koko alue pitäisi tutkia. Oikeastaan tässä ei oo vielä tapahtunut edes rikosta.
- On kai se rikos kun polliisia isketään, Pökiö sanoi.
- En tiiä, voe olla että vaenu paranee kun koppaa kopistellee, Kumarainen sanoi.
- Seon laki kun puhhuu, kuhan se nukku-Matti tullee näkyviin. Onhan se varmoo. Vuan sieltähän se ratsuväk suapuu, Pökiö sanoi kun kaksi Wolkkaria kääntyi Rimpiläisen pihaan. Toinen oli poliisin väreissä, toinen postiauton värinen.
- Mitteepä ne miehet ihimettellöö? Onko jo suatu mittee aekaan, Kilikki sanoi kun laskeusi poliisi Wolkkarin kuskin paikalta.
- Tässä Pökiötä herätelty. Sattu Nukku-Matti kulukemaan maisemassa. Johan tuo alakaa olla silimä kirkas.
- Miten se niin? Pökiöhän on vöyre kaveri.Pittee olla tavallista parempi jos meinovaa Pökiön nukuttee...
- Kunpa takkoopäen salloo. Vuan tulukoompa nokat vastatusten. Saatana!
- Onko se koera mukana? Kumarainen kysyi.
- On se tuolla toisessa autossa.Eiköhän nuo kavonneet löytyne, Kilikki sanoi ja viittoi koiraa hillitsevää poliisia tulemaan lähemmäs.
- Kapu ja konstaapeli Koukkula valmiina palvelukseen, nuoren näköinen koirapoliisi selvästi jännitti komisariota.
- Lepo vaan. Näissä hommissa ei kannata jännittää. Reilu meininki puolin ja toisin tuottaa parhaan tuloksen, Kumarainen sanoi isällisesti.
- Selvä, Koukkula sanoi. Kapu istui vierellä virkeän näköisenä. - Pitäisi olla jotain kadonneelle kuuluvaa... Löytyykö?
- Hetki vaan. Juoksen hakemassa sisältä. Kelpaako vaikka villapaita? Seppo oli heti valmis toimintaan.
- Sopii hyvin, kunhan ei ole vasta pesussa ollut. Sukkakin on oikein hyvä, Koukkula sanoi.
Seppo toi talon sisältä Jyrkin vaatekappaleita. Kapu nuuski niitä innolla. Koukkulan komensi: -Etsi! Kapu sai todellisen innon päälle. Kuono maassa se alkoi etsiä hajujälkiä. Aivan lähellä eteisenovea Kapu sai vainun. Määrätietoisesti se alkoi kulkea pihalta suoraan Niemen pihatien takana kasvavaa metsiköä kohti.