Pökiö ajoi Mondeon parkkiin ja poliisit menivät huoltamon kahvioon.Riskin näköinen vanhempi nainen seisoi tiskin takana. Pitkätukkaisia teinipoikia istui eräässä pöydässä. Heillä näytti olevan jotakin kinaa keskenään. Huomatessaan poliisit pojat luikkivat nopeasti mopoilleen.
  Kolme kaljakaveria jäivät kaikessa rauhassa raatamaan elämäntyönsä parissa.   
Punakat naamat oli parransängen koristamat. Ja kaikestapäätellen kaljaa oli riittänyt eilenkin.
  Poliisit ottivat kahvin ja pitkän viinerin. Sitten menivät kaljaveikkoista viereiseen pöytään.
  Eräs vekkuleista, naamasta päätellen vielä nuori mies oli vilkuillut poliiseja koko ajan. Nyt poliisien istuttua pöytäänsä sanoi:
  - Mitenkä se jepareilla pyyhkäsee? Rosvoja riittää, sano? Äänensävy oli riitaa haastava. Olikai mukana myös humalaisen itsetehostusta. Halusi näyttää kavereille että ollaan kova kundi.
  Toki Kumarainen oli tämmöiseen tottunut. Ei kannattanut provosoitua vaikka provosoitiin. Hän oli huomannut, että viisain tie oli vastata asiallisesti asiattomiinkin kysymyksiin.
  - Kiitos kysymästä. Aivan normaalisti pyyhkii. Ei ole rikollisuus Suomenmaasta loppunut.
  - Eikä lopu. Poliisit juo vaan kahvia, niin kuin se muuan poliitikko.
  - Tokihan poliisikin on vain ihminen. Syö ja juo niin kuin kuka vaan. Kaljaakin vapaa-aikana.
  - Jaa, juoko kalijaakin? Ilmankos rosmot saa hiihtää ympäriinsä.
  - Juo ne vapaa-ajalla.
  - Uskotko sinä komisario. Minä olen rehellinen mies. Myönnetään!! Kaljaa otan raskaasti, mutta rahalla maksan. Niin on hilijaa tosi.
  - Uskonhan minä. Enkä edes aio pidättää sinua. Ollaan matkalla eteenpäin.
  - Kuule komisario. Minä tiiän. Huumekauppiaita on rantautunut tänne syrjäänkin. Me pojat ei huumeita tarvita. Me ryypätään kaljaa.
  - Se on surullista kun nuoriso kokeilee ja sitten joutuvat rikosten teille.   

 Poliisit istuivat ikkunapöydässä josta oli hyvä näkyvyys mittarikentälle. Vanha Tojotanrisa ajoi juuri mittarille. Auton pakoputkesta nousi vahva sininen sauhu.Kuljettajan paikalta nousi tumma mies.Mies alkoi tankata autoaan.
 Kumarainen katsoi pitkään ja kirosi.
  - Kato perkelettä. Sehän on itte Kilinä. Mikä helvetti sen on tuonut tänne syrjäkylälle? Nyt ei ole peli rehellistä.
 Kaljaveikot olivat varmaan kuunnelleet poliisien keskustelua koska ryypyn välillä pöydästä kuului:
  - Tuttu jätkähän tuo on täällä. Taitaa olla mafian miehiä tai jotain. Aika usein on täällä tankannut. Taitaa tuo Toyotan romu kuluttaa öljyä yhtä paljon kuin bensaa, eräs miehistä sanoi.
  - Paskat se mitään mafiaa ole. Sillä on tapana kilistellä kaupungissa näyteikkunoita. Olisiko se vaihtanut bisneksiä? Pökiö sanoi.
  - Minä luulen että huumeita levittävät. Ne pojankossit ovat aina olleet paikalla, kun se käy. Taisivat nyt säikähtää kyttiä.
  - Vai sen poikia, Kumarainen mutisi ja hänen leukalihakset kiristyivät.
  Kilinä saapui sisälle. Hän ei vilkaissutkaan poliiseja. Rennosti hän asteli tiskin takana olevan naisen luo ja sanoi..
  - Kolmosesta viiskymmentä. Hän viskasi kaksi viisikymppistä tiskille.
  Nainen näppäili kassakonetta ja antoi vaihtorahat. Kiittämättä mies survoi rahat taskuunsa ja poistui.
  - Helvetti nyt pitäisi olla siviiliauto. Katsottaisiin mitä Kilinällä on mielessä. Jokin ketunhäntä sillä takuuvarmasti on. Ei oikein passaa pelästyttää miestä poliisiautolla ennen kuin on jotain konkreettista käsissä, Kumarainen supisi Pökiölle.
  Poliisit nousivat ja Kumarainen sanoi lähtiessään:
  - Hyvää päivänjatkoa ja kiitoksia tiedoista. Ne voi olla vielä hyvinkin tarpeen.
  - Nythän minä muistin mun serkkupoika asuu aivan tässä lähellä. Jos pistetään autot vahetuksiin. Sillä on kähee Bemari. Riisikuppi tulee perse eellä vastaa tuokiossa, Pökiö sanoi.

  - Suostuisiko se siihen.
  - Se on mukava mies eikä uskalla polliisia vastustaa. Ja ohan meillä pamput. Kyllä se aoto irtovaa.
  - Jos, niin anna mennä. Äkkiäkös siinä kauan mennee kun vaehetaan rattaeta, Kumarainen sanoi ja kipusi Mondeoon.
   Jo muutaman minuutin päästä heillä oli allaan iso BMW. Sen matala murina nostatti poliiseissa kilpailuviettiä. Nyt oli ajossa homman maku.
  - Kato, kato! Täällähän se Kilinä kilistelee, Kumarainen sanoi kun auton perä alkoi lähestyä Bemarin keulaa. - Pidähän hajurako, ettei se meitä huomaa. Tunsitko muuten kuka sillä se kaveri oli.
  - Minulle oli aivan outo, ainakin noin autoon katsottuna. Mustaviiksinen mies. Melko julman näköinen, Pökiö selitti.
  - Mitähän niillä on mielessä kun noin hittaasti ajjaa lesottavat.
  - Jotahi niillä on mielessä. Pyssäötettäänkö me ne.
  - Se pittää tehä. Saakeli koko päevee kehtoo lenottaa niihen perseessä.
  Pökiö pisti Bemariin vauhtia ja hetkessä Bemari pyyhkäisi Toyotan edelle.
  - Saatana Kumarainen kirahti kun he ohittivat Toyotan. Hän huomasi että vanha mummeli ajeli tärkeänä vahtien, että tienravit pysyisi tarpeeksi kaukana.
  - Nytpä haokkasi paskoo tämähi yritys. Sepä on turho jatkoo. Kiännyttään ja käyään vaihtamassa auto. Männään sitte sinne Niemen Sepolle. Pittee siellä käyä vaekka pikkusen lipsahti iltapäevälle.
   Tehtyään auton korvaushakemuksen Pökiön serkulle poliisit pääsivät jatkamaan matkaa.
   - Vieläkin harmitti epäonnistunut toimenpide. Pitikin sattua juuri samanlainen mummelin Toyota ja sotki suunnitelman.
  - Sepä kävikin kuin kerran nuorramiesnä oulussa kun sievää likkaa suattelin, Pökiö sanoi.
 - No miten tuolla kävi?
 - No ei niin mitenkää... Vesiperä.
 - Parempi se on sentää että niinnii sattuu, kuin ettei satu mitenkään, Kumarainen sanoi.
 - Ka, suattoopa se olla niinnii, tae voehan se olla toesellakkii laella. Mistä nämä tiennee.

  Näin syvämietteisissä tunnelmissa alettiin lähestyä Ruikanrantaa. Tie putkahti yht äkkiä kylä aukealle. Hyvinhän poliisit muistivat kylän eritalot. Kaikki oli lähes ennallaan. Kukaan ei ollut kulkenut edes malipensselin kanssa.
  Kylänraitti oli autio. Pari laihaa koiraa oli irrallaan. Kenties etsimässä tunkioilta jotakin ruuantähteitä.
  - Kylläpä suakeli on tämähi kylä melekeen kuolemassa. Turakaisen navettahhii on sen tulipalon jäliltä. No pyssysankarin paloroippeet on raivattu. Varmaankin vakuutusyhtiön kustantamana. Siinä on ollunna melkonen urakka.
  - Mitäpä se nykysenä koneaekana. Seon *****nluikaos kun isottii raoniot on tasasena.
  - Niemen Sepossa sitä kuitennii yhä virtoo riittää. Eiköhän ajate Sepon porinoelle, Kumarainen sanoi kun huomasi Sepon olevä puu hommissa.
  - Päevee! Mitteepä sitä kuuluu. Jyrkihi on vissiinni löytynnä, kun isäntä joa ruotoo halakohommissa. Läettiin joutessaan ajeleen kun rosmot näötee olevan kevälomalla, Kumarainen sanoi ja hemputti Sepon kättä.
  - Ei oo Jyrkii näkynnä. Mahtaa olla meleko pitkä matka kaopunnista kun män melekeen koko päevä. En ruahtinna vuottoo ennee kun männöö turhoo työaekoo, Seppo sanoi ja napsautti virran sirkkelistä nollille.
  - Ihannii totta? Myö Pökiön kanssa uateltiin että mahtoo istuu paskalla koko mies. Oukko käönnä kahtomassa.
  - Tietennii oon kiertännä kaek paekat kellarista vinttiin ja navetannii vintille kurkistin. Uattelin ettei vuan ou tehennä sitä viimmestä tekkoo itelleen, vuan eipä siellä näkynnä kettee.
  - Jospa lähettässiin kahtommaan.Vae haottaako se hommia?
  - Kyllä se nuapurin ja kasvinkumppanin kohtalo on tärkiämpi kuin jotku sirkkelöennit. Emänta on kirkossa, vuan on siellä appi.ukko poekijen kanssa.
  - Jaa niitä on poekijahhii urakoetu yötönä. Niimpä se pittää.
  - Onhan niitä par vessellii. Männään tuosta oekopolokuva niin ollaan pian Rimpiläesessä.
  - Tulehan Pökiö sinähi, Kumarainen huuteli autossa yhä istuvaa alaistaan.
  Jonossa miehet marssivat polkua  Rimpiläisen pihalle ja menivät sisälle.

 Seppo aukausi tuvan oven ja se paljasti koko kaaoksen Kumaraisen näkyville:
  - Perkele, ei voi kyllä olla totta. Jyrki itekkö se näen vallattomaksi on heittäötynnä. Onko se järkesä kavottanna.
  - En minä sitä usko. Se Jyrki käväsi eilen uamupäevällä tinkoomassa ennakkoon muanvuokroon tuntu olevan meloko vähissä rahhoessa. Huonossa hapessahan se Jyrki olj. Oli jotahi räöhäviinoo junna. Tae oeskiikko sillä huumeita? Seon ollunna toesinnaan niin outo.
  - Vae semmosta. No, onkos liikkunna mittee yljmiärässii kulukijoeta. Tae outko huomanna mittää muuta erikoesta.
  - Eipähän tuota mittee. Vaen suakel nythä mie syyllistyn viranommaesen erehyttämisseen? Suapkoo tuosta kovattii rapsut?
  - Ei tussa hirveitä ehi, ku heti kakaset tietosi mäkeen, Pökiö sanoi väliin.
  - Niin se olj eilen iltanavetan aekoehin kun tuossa pihassa kävi savuava Toyotan romu.
  - Perkele Kilinä?
  - Kilinäkö olj vaeko Kalina. Sano se jonku nimennii kun esittäötyi niin ko herrasmies. Jyrkiä se kysyi ja minä sille neuvvoen paekan. Tosin jo päevällä sammaenen aoto kuluki tuossa tiellä, hittaastai ajjaa lenottaen.
  - Olisikkohan se sentään Kilinä. Se on paremmin harrastanut niitä koruliikkeitä. Kyllä sen on pitänyt olla joku muu, Kumarainen epäili.
  - Olipahan se Pahkaperälläkin. Omin siliminhän tuo nähtiin. Tokihan tuo Kilinä tunnetaan. Kyllä se herrasta käy, Pökiö pisti lisää faktoja.
   Seppo katseli hiljaisena kun poliisit nuuskivat huonetta ympäriinsä.Kumarainen ähisten ison mahansa kanssa päällisinpuolin. Pökiö hoikempana miehenä konttaili sängynalustatkin.

  - Kyllä tänne pittee suaha lissee voemija.Tutkimukset on pantava käöntiin verekseltään. Koerapartio mukkaan. Kaeppa tiältä suap jossahi pittee kortteeria. Aenaki pari päevee pittee varata aekoo. Eiköpä se Jyrkihi löyvvy. Sannoetko Seppo, että Jyrkillä nenästä tulj verta?
  - Joo! Sillä on aena ollunna hyvin herkkä leppä lentämään.
  - Vaen eikae tuommonen vermiärä kenenkää nokasta lähe, Pökiö epäili.
  - Nyt tehhään nii, että Pökiö tarkastaa onko mittee poekkijavvaa näkyvissä. Myö lähetään isännän kanssa sisähommiin. Tutki kaek paekat ja kirijaa muistiin näkemäsi. Navetta myös, Kumarainen antoi määräyksiään.
---
  Ähkien Kumarainen tuli Sepon perässä Niemen pihalle. Juuri silloin Salme ajoi autonsa porraseteen. Salmen tukka oli saanut kuparinpunaisen sävyn ja leikkaus oli lyhyt. Kokonaan erilainen kuin ennen.
  - Päevee! Onhan ne polliisittii ehtinneet paekalle. Jokopa Jyrki löyty? Eikäe se huima järveen lie männy.
  - Mistäpä nämä huumehörhöt tiennee.
  - Huume...?
  - Kuhan ny sannoen, Kumarainen yritti korjata sanomaansa. Ei nyt passaa hönkiä kaikkia tietoja kuuluviin hän ajatteli.
  - Mihinkä ihmeeseen tuo oesi voenna männä. Minähi sitä suappaalla heitällin.
Vuan ei kae siitä vammoja tullu. Mitä ny nokasta verta tulj. Vaen sepä ei ensimäenen kerta näellä tantereilla.
  - Taes tosijaan olla, mitä muistelen, melekonen veijari. Ruttas polliisiaotonnii.
  - Ny lähetään pirttiin. Kahtommaan miten se Vaari lie pärijännä niihen rasavillijen kanssa. Komisarijoko on yksin liikenteessä? Salme kyseli.
  - Ei sitä parane polliisin yksin lähtee näen raohattomalle kylälle. Se suattoo olla se viimmenen reissu. On se konstat tuolla naapurissa. Tutkii onko siellä seleviä johtolankoja.
  - Jospa ne on olleet tavallisia rosvoja? Jyrkin äiti oli hieno kulttuuri ihminen. Sillä olj arvokkaeta tauluja. Ja palijo koruja, Salme tiesi.
  - Voe suakel. Ny minä sen hoksasin. Tuntu niin ouvvolle siellä tuvassa.Se suur maesemataolu olj poekessa. Suakeli ne pittee käyä muuttii. Vaekken ou taeteentuntija, niin aenaki neoli sieviä minusta.
  - Onko siinä ollutkin ryöstö? Nyt männöö vaekijaksi. Suakeli kun valtijo supistoo miärärahoja ja rikokset vaen mutkistuu.
  - Ottakeeppa aekalisä ja tulukee jo kahaville, Salme kiirehti miehiä sisälle.

  - Päivee vanhaisäntä. Sitähän onnii piästy vaarin vaekijjaan rooliin. Aena pitäsi joutoo lapsenlikaksi, Kumarainen sanoi ja kätteli Mattia.
  - Mitäpä tässä . Tämän mukavempoo hommoo oukkaa. Jokopa se kavonnu lammas löyty?
  - Mahtaa olla jossahi muuvalla ku saonan takana. Se voe olla että vielä veri pierastaan ennenkun juttu on selevä.
  - Minneppä se toenen polliisi unehtu? Kahavillehan pittee tulla. Sitte jaksoo rynnistee, Salme sanoi.
  - Suatampa tuolle killaottee...Kumarainen painoi nappia.Hälytys ääni kuului Kumaraisen korvaan, mutta vasausta ei kuulunut, ennen kuin "Tavoittelemaanne hekilöön ei... - No jo on perkelettä! Eikae se nukkumaan ruvennut? Hakemaanko tuota piti... Kumarainen ähisi ja alkoi nousta tuolista.
  - Istu vaen. Minä käyn nuoremmakseni. Ei mene kauaa, Seppo oli valmiina.
  - Jos haluat ravata niin johan tuo minulle soppii. Minä alan soetella sinne asemalle, että laettaat apuvoemia.
 ---
  Seppo riensi pitkin askelin jälleen Rimpiläiseen. Jotenkin vihlaisi kun hän ohitti rankakasan. Homma ei edistynyt tänäkään päivänä lainkaan. Muijalla taas on sanomista.
  Täysi hiljaisuus vallitsi naapurin pihalla. Sisältäkään ei kuulunut ääniä. Ihmeissään Seppo meni sisälle ja suoraan makuukamariin. Ohimennen hän pani merkille, että tutut tuvan seiniä koristaneet taulut olivat poissa.
  Seppo oli ymmällään. Mihin helvettiin oli poliisikin kadonnut. Onneksi Kumaraisen numero oli kännykässä. Hän vetäisi kapulan esiin ja etsi numeron.
  Komisarion vastatessa hän sanoi:
  - Ei täällä näy miestä. Joka huoneesta olen katsonut. Mitäpä minä nyt...?

  - No mihin perkeleeseen se hävisi? Pökiö ei ole niitä miehiä jolla olisi tumput suorana. Se on jotakin keksinnä? Oletko käynnä navetassa.
  - En ole. Pitänee kahtua ulukorakennukset. Soettelen jos ei näö, Seppo sanoi. - Jokin itea sillä varmaankin on. Olisiko löytäny sen johtolangan joka vie Jyrkin luo. Kahotaan!
   Seppo lähti navettapolkua etenemään. Ympärilleen vilkuillen hän ohitti navetan päädyn ja säpsähti. Aivan lähellä nurkkaa seinän vieressä makasi poliisipukuinen mies hievahtamatta.
   Seppo tutki tarkasti maiseman joka puolelle. Pienintäkään liikahdusta ei näkynyt missään. Hän kumartui Pökiön puoleen ja kokeili ensin kaulalta pulssia. Se oli onneksi vahva.
   Kääntäessään miestä parempaan asentoon Pökiö alkoikin toipua Kohtä nosti päätään ja sanoi:
  - Voehan perkele! Mikähän se lienee ollunna? Vuan olpa tavallisen tehokasta unliäkettä. Jalat män alta kuin mullikalta lekalla piähän lyötäesssä.
  - Kukapa se sinnua piähän moksaotti?
  - Luoja tietee vuan eipä se sano. Suakeli tulin tähän nurkalle kuselle. Kaekessa raohassa laskin vesiä. Viimme tippoja lerkuttelin niin se tulj takkaa se isku ja siihen vilimi katkesi, Pökiö selitti ja kapusi jaloileen. - Saatana ei rosmo sentään sepalusta vetäny kiini.
  - Lähetään sisälle. Kumaraenen siellä on kuumana, kun soetin sille, että jo toenen mies on kavoksissa.
  - Eipähän tuo haettoo vaekka sillähi välliin kuumiaaaltoja. Ylleesä se antoo kylymää kyytiä.

  Kumarainen oli määrännyt kaupungista lisävoimia. Kaikki vapana olevat voimat tarvittiin nopeasti paikalle. Polisipäällikkö tosin väheksyi ensin operaation ylimitoituksesta. Kuitenkin kun Kumarainen lisäsi, että myös Pökiö on kadonnut päällikkö antoi hommalle siunauksensa.
  Kumaraisen lopeteltua puheluaan kaupunkiin Seppo ja Pökiö saapuivat sisälle.
  - Ei kae perkele se Pökiö ollu nukkumassa? Vielähhii ku nukkuvan rukkous.
  - Vitut kuttuilla siinä! Olkii tos kysymyksessä. Vetelinnii syvät unet. Rosmo anto semmosta unjliäkettä, että tepsi heti.
  - Ei saatana? Sielläkö oli rosmo liikenteessä?
  - Joo, kusella olin niin hiipi taakse ja anto hiekkapussilla tae jollahi. Muistan kun silimissä löe tulta ja muuta en muistakkaa.
  - Niinkö olit sen pikkukaverin lummoessa ettet vahtinna ympäristöä? Saatana, joka paekassa näetä pitäsi olla vahtimassa. Nythän se on rosvo jo huut helevetissä. Ossaatko sanua oliko pitkät unet?
  - Tuskin nuo pitkät... Muutama minnuutti. Työ kun lähittä kahtelin sisällä ympäriisä ja lähin sinne navetalle. Vuan alako aluvesi haettoomaan, nii uattelin puristee esliinan kuivaksi.
  - On sillä etumatkoo. Vuan jospa se kun koerapartio tullee... Saatana männee taas vaekijaksi. Tämä onnii kirottu kylä.
  - Mitä sitä hevon paskoo! *****a on riittännä ja kirottuhi on omiksi tarpeiksi. Vaen että joku kirrous... Matti epäili.
  - Aenahi kaekki männöö päen persettä kun tänne erehtyy. Polliisi keskittää nyt tutkimukset täyvellä teholla tänne. Seon perustettava väliaekanen tukikohta tänne. Kaopunkista asti männöö aeka ajellessa. Missähän tuota oesi sopivata tilloo?
  - Tiällä on nuo pojanvekarat, että tänne ei aenakkaa, Salme kiirehti sanomaan.
  - Seon totta. Nännöö perhe-elämä liian raohattomaksi. Tuossahan oes tyhyjä talo tuo rikospaekka. Vuan ei siihenkään passoo sotkeotuu kaekki johtolangat...
  - Turakaeseen mahtuu vallan maenijosti. Siellähän on jo perinteitä. Pontikkooki löytyy. Jos niinko tulloo paeneita liikoo.
  - Antaapa olla ne pontikat. Kahta kertoo ei passoo tehä sammoo virhettä. Mutta pijetään so*****na, että Turakaesessa on johtokeskus. Toki kentällä se työ tehhään. Luoja armaha kuinka laaja se työkenttä onkaa. Vuan juuaampa nyt ne emännän kahvit viimenki. Piäsöö keitteen uutta.
  - Joku raja se on minunnii pannussa. Vuan tämän kerran...
  - Martan pannussapa se ei pohoja paesta eikä kattilasta soppa lopu, että tervetulloo vaen meille. Ompahan vaehteluva meijännii elämään, Matti sanoi.

Millos on tulossa jooluekstra? 

Oon ollunna SARVEN mieliksi ja pitäny taukoo. Oesko tuolla kannatusta jos jatkasi?

Oon ollunna SARVEN mieliksi ja pitäny taukoo. Oesko tuolla kannatusta jos jatkasi?

Laitappa vain jatkua. Ja tällä kerrala ihan Sarvipään kiusaksi... 

niijja nehä sarvet tippuu näellävuosin

Luinpa tässä koko jatkotarinan ja tuli pakosti mieleen jo välillä että tässäpä olisi kertakaikkisen hieno juoni teeveesarjaan. Olis taso ihan eri korkeudella kun noilla kotimaisilla sarjoilla keskimäärin.
    Kirjoitappa lisää rivejä kun saat ajatuksen otteeseen...   Niin ja kiitos! Oli taas ihan hauskaa tuossa lukiessa!

Kobra. Armahta meitä ja anna tuon Jatkotarinan jatkua, ja Kitulainen kanssa kiinnostaa.