- No joo, sorromnoo... Se on taas sitä isän kielenkäöttöö vieraehen aekana.
  - Täh? Ketteepä vierasta tiällä liennöö? Ja eiköön tuota suomeksi puhuta muuallakkii? Herrojen höpinöetä muka... Sanat on sanoja. Perse on perse. Eikae se muutu muuksi vaekka sannoo takapuoli?
  - Kyllä isäntä on oekijassa. Turha sievistely vie puhheesta kaeken värikkyyven. Minua ei aenakkaa haettoo sen tipan vertoo...
  - Tulukeehan ottaan kahavija. Oeskoo nämä ihan kihilajaeskahavit?
  - Eihän ny toki, ku eijoo sormuksijakkaa. Vuan huomisiltana onnii tos kysseessä.
  - Sitte Niemen emäntäkkii kihilajaeskahville...Muistahan Seppo sanua.
  - Pitäskö mein Salme käyvvä näöttäötymassä meillä kotona. Näkköö äetihhii jotta mistä seon kysymys.
  - Ohan tuo minut nähäny montahhii kertoo. Voehan se olla melekonen pommi... Ne kun ei taija tuon isän kanssa olla niitä henkiystävvii.
  - Minkäpä tuolle tekkööö kun se muori ei taijuu pienintää rippusta huummorrii. Onneksi tämä Seppo on ermuata. Tämän Sepon kanssa sitä suattoo puhhuu vaekka naesen tavarasta. Sei ala turhija sissittelleen, niin kun tuo mein tytär.
  - Noo juuuampa ny kahavit niinku immeiset. Leikkikkää sitte... Kaks samanlaesta värnäkettä...Isä ja tytär, Martta sanoi happamesti.

 - Elä sinä muori ala toppuuttelleen.Kuhan kirkolle ampastaan niin naemisentyötä riittelee.
 - Höh, siinä paraski uhhoo...
   Punastellen häveliäästi nuoret niksauttivat silmää. Ja kuin sopimuksesta nousivat pöydästä.
  - Kiitoset kahvista! Me lähdettään nyt Salmen kanssa katsomaan miten siellä Niemessä on asijat.
 
  - Vain on sillä tuolla Jyrkillä tuo piha kuin menneitten esikartano. Jumaliste ei laenkaan järijestele kalustovvaan. Näkkyy reheveltäjä vielä olovan kaapuntissa, ku ei aotova näö, Salme sanoi ku he ohittivat Jyrkin pihapiirin.
  - Joo, eipä se Jykä oekkeen kerkijä kun sillä tahtoo lisahtoo sinne kalijalinijalle. Minuttii sae houkuteltuu eilisiltana matkaasa, vuan eipähän se meikäläesem piä kestä väkevvii. Ihan olin uamulla niin kippee ettei meinanna seleveytyy navetasta. Vuan pakko olj pittee kiirettä, kun se Jykä uhosi meneväsä Turakaesen Salmee kosimmaan. Piti ehättee ensin, Seppo sanoi ja pukkasi Salmea kylkeen.
 - Hyvinpä tuota kerkiisit, ku männään jo rukinpaekkoo kahtommaan...
 - Heh, vaekka lienneekö ies sitä rukkiii?
Mitäpä tässä ny hoksattas?

 Niemen piha on siisti.Komeat konehallit kätkevät sisäänsä peltotyökalut ja traktorit on ajettu talliin.
 - Oho! Onpas sinulla helekutin kaanis piha. Istutuksiakkii vaek millassii. Millä ihimeen ajalla out telläötynnä  laittoon?
 - Kylläpä taettoopi olla  äitimuorin tekossii  nuo kukkaset laitellu ja muuttii istutukset. Eipään sitä ehi eikä jaksakkaa panneotuva pihankoristammisseen.
 - Ohan se välleen niihi... Helekatti kun meinovvaa hermostuttaa... Sepä äetiis suottoopi vaekka napsata miut suupalakseen...
- Paras seon ollahhii varruillaan. Kaek minniä ehokkaat seon syöny luineen nahkonneen. Joko sulla alakoo jänistee.
- Ottooko se ies henkee poekkee, enneko syö?
- Kah. kerta nielasu, eipään siinä palijokkaa tarvihe kakistella.
  Salme kurkkasi huulillaan Seppoon päin ja innolla Seppo imaisi pienen pusun.
- Ken tästä käöp sua kaeken toevon heittee, Seppo sanoi kun aukaisi ulko-oven.
- No, hyvvee päevee, Salme sanoi kun astui tupaan.
Mitteehän tuo anoppi?

 Niemen emäntä jynssäsi pöytää rätillä ja vilkaisi ovellepäin, mutta ei sanonut mitään.
 - Etköö sie kuullunna kun sulle toivotettiin hyvvee päevee... Seppo sanoi.
 - Mitä tuo tiällä tekköö? Emäntä sähähti ja nyökkäsi Salmeen päin.
 - No myöhän lähettiin Salmen kansa sulle sannoon, että meinotellaan huomenissa kihilojenostoon. Kato sie äetmuori, minnoon tässä huomanna, ettei sitä akkoo ottamata näö suavan. Ikkääki alakoo olla enämpi ku sulla, että alakaa olla korkija aeka.
 - Tuollahan tuo taetoo pula pajeta. Aenakkaa jos on polokijjaasa tullunna. Jos tuosta meinovat akkoo, niin sepä on turha sinun sitä Niemeen hualata. Tänne ei kahta emäntee tarvihe.
 - Kah, jos out assiin niin piättäny, nii alahan toemeotuva iltanavetalle. Me lähtäänki Salmen kansa Turakaeseen äpyleitä ruokkimmaan.
 - Miten sinä saeraan äetisi voet pakottaa navettaan. Syvänhän mulla loppuu ja kun en oo vuoskymmenneen siellä ollunna. Ehän mie ossookkaa.
 - Ossoot aenaki olla typerä ja tympijä ihiminen. Minkä pahan se Salme on sinulle tehenynnä, kun näen häntä kohtelet.
 - Minnen Turakaesen Matin jäläkelläesijä silimmiini siiä. Paenukkoon mistä on tulluhhii. Ja sinä vejä navettahaalari piällesi ja navettaan justiisa.

Suakeli! Tämähän se ärijä muori.

 - Ny taijat erehtyy. Mie en ennee ala sinun oekkujen mukkaan hyppeemään. Eiköpään myö Salme lähetä sellasseen paekkoon jossa käyttäyvyttään kuin immeiset ruukovvaa.
 - Olennii pahoellani kun emäntä suhtautuu minnuun tällä tavalla. Olisin niin halunna Sepon äidin kanssa lämpöiset välit... Mutta minkäpäs näelle asjoelle mahtoo, ne männöö kui on männäkseen, Salme hiljaisella äänellä selitti.
 - Lämpöset...! Pyh, semmosia saat oottaa. Niemen talloon ei Turakaesija tunkeo, eikö se ala jo pikkuhilijoo männä jakelluun.
 - Sepähän meijän pittee vissiiinni uskoo. Elä sitte äetimuori itke jos alakoo lehemänlypsy ottoo lujille.
 -  Seppo! Nyt lopetat tuon vouhkaamisen. Mänet navettaan ja paa tuo muuvan Turakaesen hutsu kävelleen...
 - Perkele, ny minä kyllä jo suutun. Sinnoot vusikymmenijä kohellu minua kuin palakatonta renkii. Tae semmosta olijota jolla eijoo mittää ommoo tahtoo. Vaekijaa on tunnustee tuommosta immeistä äitikseen.
 - Mäne mäne tuon hutsusi kansa. Eikä tarvihe takasi tulla. Ja rippustakkaa et vie Niemen omaisuuvesta.

Män välit sekasi.

 - Elä muori hölömyä. Se on laki sentään olemassa. Isän jättämä ossuus ja lisäksi panen vuoskymmenien palakat perintään. Nähhään kuka se tätä talua assuu. Kun kerran tappeleen ruvetaan, niin tapellaan vain. Minua et ennnää uunota.
  Seppo tarrasi Salmea käsipuolesta ja aukaisi oven. Niemen emännän naamalle nousi julma
 ja katkera ilme. Kattila, jota hän piti kädessään, lensi kovalla kolinalla poistuvien perään, iskeytyen sulkeutuvan oven paneeliin.

  - Olipa se vihhoo täännä, Salme puuskahti. - Mistähän liennöö tuommosen lastin sisälleen suanunna...
 - Aenapa seon muori ollunna tuommonen mörkö. Issäähi piti pihteissään niin kauvan ku muistan. Siks´kae se issäe menehty ressiin.
 - Vae Seppo kulta, entä lehemät? Eikae herranenaeka voijja elikoeta jättee jalattoman immeisen kontolle. Jottae pittee kehittee.
 - En tiijä! Syyttömmijähän elikot on tilanteesseen. Jospa tehhään ensin nämä työt tieällä ja sitte huimmastaan Turakkaeseen?
 - Onko sulla ylmiärästä hualarrii, niin johan alako se Lyyti kirijottoo. Toenen lypsee ja toenen ruokkii.

Salme tolokun naenen

 - Taetaahan tuo olla sulle huimannii iso, vuan ohan ne siulla nuo puskurit jotka vie tilloo, Seppo sanoi ja tavoitteli Salmen tissejä.

 Nopeasti oli maito tankissa ja hommat hoidettuna. Pariskunnan saapastellessa autolle 
Niemen emäntä katsoi julkeasti akkunasta ja heristi nyrkkiä.Nuoret ei tuosta välittäneet vaan huiskuttivat iloisesti kättään.

 - Olpahan mukavata kaheltaan uurastoo. Näenhän myö tehhäännni? Sie piäset miun neitsyt kammijjoon vuokralaeseksi...Sittä uamusella hyökättään sinun navettaan ja sitte minu.
 - Lieneekö kovahi vuokra? Seppo kysyi.
 - Sittenpähän tuon näkköö... Mutta mitä ihimettä tuolla Laaksolla touhhuttaan? Onkohan Jaskan muija suuttunna, vae minkä takkii ryhveltee kapslaokkujen kansa pysäkille... Mahtoohan se Jaakoki olla meleko elävä akalleen, ettei ou ihime jos eokko välliin hakkoo helepotusta, Salme sanoi.
 - Kyllä Jaska pittee ja on aena pitännä kovan komennon. Suattanna joskus luuvitonennii, kassaan koottuna viuhahtee eokon nuamaan.
 - Oun minnäe nähnä Sannalla silimät mustanna. Meijjän Martalle olj höpissy, että sonni sarvellaan töykkäs. Voephan tuo niinnii olla. Voe olla toesennii laella.
 - Mistä nämä tietee. Eikäpä tuolla ou nii vällii... Vuan seon rynnättävä niihen siun äpyleihen palavelluun...?
 - Ka niihän seon. Pitäsköön mein käyvvä kuitennii kahvilla. Martta varmaanni osanna keittee, ku on niitä aekoja.

Suaphan nähä mitä tapahtuu...

kyllä on mukava lukea tätä tarinaa. vanhan hyvän ajan romantiikkaa ja paljon tapahtuu.

 - Sieltähän tämä nuorpar suapuu ja niin naoravaesina. Siellä Niemen Miina keitteli varmaanni äkäset kahavit,  Matti kyseli.
 - Joo, keittihän tuo... Myrkkypattoo kuumentelj.
 - No, eikö malttanna pittee terävee kieltään piilossa. On, kehvettiläenen, se aekamoenen muori. Ei pehemene vielä vanahanakkaa. Kuitennii pittäösi sanan voemalla ruataelleen?
 - Mikä kumma teijän välit on viennä tuommoseeen jammaan?
 - Sitäpä nuorena tapahtuu kaekenmoesta. Semmostahhii jota pittee ikäsä kattuu. Vuan mitteepä näestä. Pyssyy erillään nii eipään tuo häerihe. Sanottako työ yhteenmenosta?
 - Tokhan... Sillä mielellähän myö lähettiin että viijjään ilosanommaa äetmuorille, Seppokin puuttui puheeseen.
 - Kattilalla paeskas ku ei muuta hoksinu, Salme sanoi.
 - Arvasinnii jotta ei sillä Miinalla sana riitä. Sepolla ei maha olla kottiin asjaa aevan het?
 - Voehan se olla... Antoo ny muorin möyröttee omassa liemessään. Navettahommat myö tehtiinni Salmen kanssa. Ny pitäs rynnistee tämän talon navettaan.
 - Ikäveehän se on kun tuolleen... Vaen tulukee ottaan kahvia. Lehmät siellä oottoo hoetajjaa, Martta sanoi.
 - Siinä ei palijo vanahane ku kaks riskii rynnistee, Salme sano ja moeskaotti pusun Sepon poskelle.

Tulleeko mutkija matkaan? Vissiinni!

  - Vuan sieltähän se Jyrkihhii rynnistee kaapuntista. Miten se poeka on nuin ärijän näkösenä. Pittäeskö tein Seppo ja Salme haehtuu ilimaan. Voep olla että Jyrkillä kyrsii se kaapuntireissu, Matti sanoi kun katsoi pihalle tullutta autoa.
  - Suaphan tuo uhota jos halluu, vuan eipään tuosta taija olla miehen vastusta, Seppo sanoi.
  - Taija olla naisenkaa... Vaen katotaan millä piällä seon? Jos tuo alakoo h'vittömäksi niin pittee antoo poijalle opetus.
  - Perkele, ny vituttaa... Tyhyjän päälle isäntä hyppäötti uamulla... Sepe taes olla mukana samassa juonessa... Kaveriksi luulin, vaen heti selekään puukottaa kun tillaisuus tarijoutuu.
  - Eipähän tässä olla kellekkää ilimotusvelevollissii... Pijehän Jyrki pienempää suuta jos et halluu joutuu tämän akan kässiin, Salme sanoi.
  - Täh, mitä? Minä kun meinasin sinusta emäntee. Rajanuapurkii, on heleppo liittee tilat yhteen.
  - Siehään se vitsimies taijat ollahhii. Tuollaanen poijan retalle hukkuu tämmösen rotevan naesen jalakovälliin. Ei kyllä siinä pittee olla mies ja miehen vehkeet.
  Jyrki meni sanattomaksi. Katsoen jokaista vuorollaan ja nähtyään ettei saa mistään myötätuntoa, käännähti kannoillaan ja poistui ulos. - Tämä ei jää tähän, kuului uhkaus Jyrkin nakatessa oven jälkeensä


Jykä jäi hopijalle!

   - Jopa siinä oljkii poijassa vaohtii. Voep olla että Jyrki ottaa ryypin murheeseen. Se kun mahtaa olla Jyrillä meleko herkässä se ryyppy. Seon paha paekka.Vaen olokoompa mite on, kuhan jollahhiilaella!. Äetisä siitä mulle juttelj, Martta sanoi.
 -  Vuan meijän sitä Sepon kanssa pittee ryhyveltee patukkahäntäen valtakuntaan  piästään sitte leppeemään.
  - Se mahtoo Seppo ollakkii yökylässä. Pikkusen noesta puhheista hoksinu. Mikäpä siinä niin ku sanottu, vaohtija pittee panna perille. Ei ennee aota pittee vehkeitä rokulissa, Matti sanoi.
 - Noniin, joko taas. Sulla sitteijoo mittee porstuvvaa suusi eissä. Martta motkotti.
   Käsikädessä Salme ja Seppo riensivät pihan yli. Jo oven avattua kuului navetasta vaimeaa lehmän yninää:
 - Ny eijoo asjat kyllä oekijalla tolalla. Siellon jottae hämminkii. Mennään äkkijä kahtommaa
- Voe suatana! Seon piru palehtunna. Ny on henki katkolla Kaonikilla. Vielähän tuo huokuu vaen silimät jo piässä seisoo. Ny pittee suaha sille jottae ölijyvä. Röyhtöö pitäs olla. Mie hajen, ou sie valammiina juottammaan.

 - Ei tästä taijja tulla ennee elävee. Aottaskoon tuo jos pistältäs tuon rapamahan puhki. Piäsee höyryt pihalle.
 - Tohikko pistee jos tuon puukon.
 - Voe veikkonen. Eip ou ens kerta. Eikä viimmenenkää. Tämä vaen suatto männä liian myöhässen. Söekö se uamulla...? Vae varohan ny minä suhhaotan. Ku ei nuo muut alakas kilimuiloon.
   Vihreätä vaahtoa ja kaasua tuli puukon reiästä. Seppo nyki elikon päätä pystyyn ja huolehti että hengitys alkoi kulkemaan.
 - Soetahan elläenliäkärille, että ny on pappi kututtava, jos ei elläenliäkär tuu välleen.
 - Sielunmessuuko meinovat?
 - Kahotaan. Niihän tuo näöttee että se siitä ikkäänku alakoo riskistyy.
 - Oljkii hyvvee tuuria. Olj tuolla nuapurkylällä. Juur olj suanna hommat hoijettuu. Aeko piästellä semmosta votakkoo, että ehtii ennen pappija.
 - Niimpä se näöttee ettei pappia tarvii. Elläenliäkär ku laettoo tuon reijan tukkeisiin niin eiköhän tuo siitä. Vae olpaan se tipalla.
 - Onneks sie olit. Miul oeskii jiännä pistämättä.
 - Kyllä jos on pakko tilanne niin. Tuuppa antaan pusu tässä liäkärrii voonatessa.

 - Nyhhän sieltä Tiittanen jo porhaltoo pihhaan. Eihän tuo rehevake aja vuan navetan seineen. Tämähän se vasta Räekkönen on... Salme siunaili.

Mitäpä sitte? Täh?

  Suuri miehenkolijake kumarteli matalia ovenkamanoita kun tuli navettaan.
 - Kah päevee! Tiälläkö sitä jo suunniteliin kuoleelle kiitosta, vae mitä se emäntä papista porisi. Hitto kaekkijjaan, tuossa meinasi tosijaan tulla papille töetä. Laakson Jaska olj vissiinni löytännä juomatonta viinoo. Olj niin änkyräpäessään että väkisten meinasi aoton alle jiähä. Onneksi kerkesin kiepaottoo syrijjään.
 - Joo sillä Jaskalla taetoo olla akan leppuutuspäevä menossa. Näötti tuossa suurine tarakoeneen nousevan linijapiiliin, Seppo sanoi.
 - Jaa sekö Seppohhii on muuttanna navettoo. Ihanko tuo isäntee malloo?
 - Kah, pikkusen uattelin koeajjoo, jos vaekka häntä reten tosissaan muuttoo.
 - Vaen semmossii ne tiällä salassa suunnittelloo? Ihanko ne rinkulattii on sormessa?
 - Ei ou vielä, vuan konneistoja on kokeiltu...Salme heläytti nauraen.
 - Sillälaella. Sehän onnii oekija homma. Ei aenakkaa ou kiireellä pilattu. Vaen mitempä se tämä potilas. Taenna käyvvä ihan rajamaella, on niin raokijan näkönen. Vuan pannaampa ensin virkistystippoja...
 - Näen olj piässy käömään ettei ollunna juur henkee helemee. Vuan Seppo poksaotti rapamahan puukolla, niin on pikkusen toentunna. Tullenneeko eläjjee... vaen pittääkö sinne Honkajojelle, Salme selitti.
 - Eipähän vielä passaa luovuttee... Komijan näkönen elikko.

Jaska ja Seppo kovija poekija?

 
 - Sielläpä ne litkut nyt on. Lehemälle alakaa tulla liikettä silimään. Hoijettaan vuan tuo pistohuava, niin ei siinä muuta kun toevottee pitkee ikkää.
 - Anna hoeto-ohojjeet niin yritettään suaha lypsikki vielä tuottamaan.
 - Kyllä tämmöset hyvin parannoo. Liennee suanna jottae hommeista rehhuu tae muu häerijö. Aenahan näetä sattuu, vuan ei siinä mittee. Soetelkee jos näöttee alakavan männä tuoasa viäreen suuntoon.
 - Ihampa tuo jo hammuillee rehhuu suuhun. Kyllä se kuoleva elukka ei kakkuu kaopoo, Salme vakkuutti.
 - No mie tästä lähennii seoraavaan paekkaan. Poekimahalavaos on tiijossa. Että näkemmiin ja hyvvee alakavvee yhteistä taevalta.
 - Joo kiitosta vaen. Muistahan varua sitä Laakson Jaskaa, sittei tiijä jos reten tiellä makkoo.
 - Minä lähennii tuonne toeseen suuntoon, suap Jaska käöttee hyväkseen koko tienlevveyvven.
 - Joo, turvallista matkoo!

Joko nuo heiniin?

- Näötteekö se siitä seleviivän? Salme sanoi ja alko putsata ritilöitä.
 - Kyllä tämä kohta pommppaa ylös. Ala sinä lypsee, minä alan panna sapuskoo elikoelle turvan alle.
 - Jospa siitä piäsöö pelekällä säekäöksellä.
 - Aenapa noehen elikoehen kanssa suap olla syvän syrijällään.
 - Säekäötti tuo Tiittanennii. Kirijotti jättilaskun. Helekutti kun lehemänpassoojan pittee uurastee päevätolokulla että suap satasen näppiin. Vuan elukkaliäkär satasella hätäsesti päevee sannoo... Salme rotestoi.
 - Ohan se niinnii, vuan on se niinnii, että apuva tarvitessa seon valittava kirves tae liäkär. Parreehan seon elävee lehemee lypsee, että liäkär on joskus hyvinnii tarpeen.
 - Onkae se niin... Vuan mikä vihuri sinne pihhaan ajo. Kamala metakka ja pihahi pölissee ku Saharan erämuassa, hiekkamyrskyn aekaan.
 - Jyrkipä tuo näöttee olevan. Minkä taotta se tuas tänne vyöräötyy...  Ei, ny eijoo Jykän asijat mallissaan. Mittee se ny meinovvaa? Kaohijan päessään seon aenahhii ja kirves sillon käjessä? Ny sillon pahat mielessä.
 - Elä ihimeessä? Ottiko tuo sen pikkusen pilan nuin tosissaan. Mittee myö tehhään? Pitteekö polliisi soettoo?
 - Ei maha polliisi joutuva näehin hippoehin. Niillehän pittee olla rikos tapahtunna ennen ko ne korvaasa lotkaottee.

Ny tapahttuu hirveitä?