Ny tapahttuu hirveitä?

Elä, elä kovin hirveitä laita tapahtummaan...

 
 - Pari vaenajjoo ja kolomas kötällään, sittehän nuo mahtoo tänne syrijeen ajjoo. Mitteepä myö keksittään?
 - Luoja tietee, vuan ei tähän hättään ilimota. Minun pittee lähtee vanahaa kaveria raohottaan. Sinä pysyt tiällä vaekka mikä tulis. Minä meen kiireellä, näöttee että se tuonne sisälle meinovvaa. Siellä Martta ja Matti joutuut pian pahan etteen.
  Seppo lähti juoksujalkaa pihalle. Jyrki hoiperteli villin näköisenä pihalla ja heristeli kirvestä päänsä yläpuolella.
 - Terve vanha kamu! Mitteepä sulle kuuluu. Ekkae sinnoo näen iltapäevällä rankamehtään menossa?
 - Perkele! *****lla siinä... Missä se Matti on? Minuva tyhyjän piälle hyppäötti ja sitte vielä mahtaelloo ja naoroo rätkättee... Saatana minä panen semmosen äijän kahtelleen unija. Kallaotan kalsolla ohtaan, nii eiköhän muista ketä alako hyppyyttee -tana!
 - Höpö höpö, nythän sulla kaapassoo aevan ulan puolelle. Matti on vanaha mies, eikä aena ajattele tekemissiään. Linnaanhan sinä jouvvut jos Mattia kallaotat. Miten sitten äetisi pärijevvää?
 - Vitut...! Vaekka linnaan... Vaen oon minä semmonen Rimpiläenen että mulle ei ilimaseksi *****illa eikä tehä jäönnää...!
 - Kukapa tässä jäönää on tehnä? Raohotuhan ny ja mee leppeemään pääsi seleväksi.
 - Hyvä kae siinä sinun on selittee kun Salmen sieppasit. Kieruuvella veit minulta varman morssiin. ***** kun tuli sulle sanottuu...
 - Minnoo mittee viennä. Eiköön tuo Salme lie joka valihtoo. Sie olit vissiin liijan jiäräpäenen, etkä älynnä kenestä se Salme tykkee.

Kyllä se tuo naenen pannee miehen tekkeen tyhymmyyksijä

- Oesikko tuo ollunna niin...? Sie saatana valehtelet. Salme mulle ollunna aena hyvä porinakaveri.
 - Salme ny porisee jokkaesen kansa. Ilonen immeinen... Vuan jos elämänikusta kaverija hakkee, niin siinä pittee olla tunteita mukana. Ei se emännänotto ou lehemän osto.
 - Mahtoopa tuo olla niinnii, mistä vitusta nämä tiennee...
 - Annappa sitä kirvestä. Out tehennä uuven varren... Vaen kaopastako ostaa tulumasit.
 - Iteppä tejin. Minnen huoli tehastekossii. Nei passaa kätteen. Kaho, eikö oukkii viimmosen piälle kätteen sopiva.
 - Joo, kyllä tällä ruimii rankaa kummoon. Millon meinovat rynnistee...? Parraeta kelejä siihen hommaan ku ei oo lunta.
 - Tarkotus oesi lähipäevinä. Rupes vaen niin vituttaan, kun meni päevä turhaa kaopugissa   
 että siemasin kossua puolikkaan ja lähin perräämmään Mattia puhheistaan.

  Matti oli katsonut tuvan ikkunasta asiain kehittymistä. Huomattuaan Sepon saaneen kirveen pois Jyrkiltä, hän tuli pihalle:
 - Mitteepä *****rallii se Jyrki ajelloo raohallisena iltana. Eiköön se sullahi ou navettahommat. Seon tärkijjää suaha elikot rehusa, ennenko vappaalle pukkaa...
 - Ompa mulla lomittaja... Eikae sitä muuten... Jyrki kakisteli.
 - Minkä tautta sinä kirveen kanssa lähit reissuun?
 - Tuota... Sepelle lähin näöttään varrenmallia.

Vanahanaekasta on poijilla tuo homma. Ostasko niille m-sahan?

 - Sillälaella... Taeshan tuota olla muutahhii mielempiällä, vaen miteepä näestä. Kun oot kerran lomalla niin lähettään kahaville...Poristaan!
 - Mie kuletannii tämän Jyrkin kirveen taltteen ja otan siitä varren mallia. Mie sitte pallaotan sen sulle...Vaekka huomenna?
 - Joo soppiihan se... Ja jos siellä Martta kahavit tarijuaa, niin suattaahan nuo imasta.
 - Menkee vuan... Mehhii Salmen kansa tullaan aevan kohta. Tuntuu olevan jo pesu menneillään...
 - Joo elekee jiähä pellaotuun, ku on kahaviseoroo. Vuo kuka se tuolla kujan piässä pimijässä kuhuveltoo. Ettei se nuapurin Jaakko oo lähtennä vilivottelleen.
 - Jaska se mahtaa olla... Silloli akka lähtennä karkuuseen. Jaska olihi meleko äemissään ku olj yksin joutunna lehemät hoetaan. Piställin Jaskalla tuossa tullessa, niin sehhii aeko tulla tänne Turakaeseen.
 - Lieneeköpä sillähi kirves evväänä? Se on vuarallinen kalu päättömän miehen käessä.
 - Raohallinen se Jaska on. Aoko tulla vaen antaan kihilajaesryypyt. Mulla kun on tarkotus kosia Salmea... Jyrki sanoi.
 - Suatat olla myöhässä, kun se Seppo on vissiinni potin korijanna.
 - Miten se Salme Sepon...? Hevosen näkönen mies ja eijoo ies neliveto raktoria... Kyllä minä taijan Salmea kosia...

Taesikkii tulla kilipakosinta?

mukava tarina kerrohan lissää

- Kah suaphan tuota yrittee, vuan eiköömpä tuo Salme lie Sepolle nahkasa myönnä.
 - Iltoo nuapurriin. Mitteepä sitä tiällä. Joko se Jyrki sae kosittuu...?
 - Iltoo! Seon Jaska lähtennä kuntolenkille. Mihimpä lienet muijas hukanna?
 - Se saakelin liähkäsijä joutoo mennähhi. Joka suakelin päevä märissee kuinka on palijo työtä ja kuinka huono ukko on sattunna. Heleketti parikymmentä kantturraa hoetassee sivutöennään, vaen ku ei sykerry homma milläälaella. Nysvee ja nysvee, eikä tuu tolokkuva.
 - Se sinulla itelläsi taeskii simahella äpyliin hoeto helepolla.
 - Tiijä niin helepolla. Akka opettanna pari lehemmee niin potkuriksi, että jätin lypsämätä. Eiköön nuo uammuksi raohotu. Oekeen tyrkylle tulevat kun paeneet kasvaa.
 - Kyllä Jaska sinnoot nyt erehtynnä. Saerastuuhan ne jos ei kaks kertoo päevvään hypellöe. Ei taijja olla sulla homma hanskassa? Jyrki sanoi jo rauhoittuneena.
 - Akkaen puhetta tuommoset hoetamiset. Perkuuti lekkaa näötän jos ei näötä sorkka muassa pysyvän.
 - Silläpä onnii Jaskalla uuvet konstit ja keinot. Sehän äkkijä käö kato Laakson navetassa tuollasilla konstiilla.
 - Siinäpä se akan-uilisko näkkee kun takasi pallaa, että ei taritte alakaa temppuileen...
 - Vaen jospa sei ennee pallaa. Semmosijaki ihimeitä on nähty.
 - Suat Matti olla varma että pallaa. Semmonen nysvääjä ei pärijää omin nokkisa. Kyllä routa porsaan kottiin ajjaa, pittee yhä paekkasa...

Sopusaa porukkaa.

 - Mittee ne isännät tällä porsaeta ajelloo, Seppo sanoi kun Salmen kanssa käsikkäin tulivat navetasta.
 - Tuo Jaska opettaa Luakson lehemille uusija konstija, kun se emäntäsä lähtennä suolan ajoon...Suattoo olla että sitä hommoo riittee...
 - Näötti se meno olevannii semmosta, että mahtaapa viipyvä vähä enemmän aekoo ku lypsynvälin, Salme heliällä äänellä ennusti.
 - Salme, minä sitä lähin sillä mielin reissuun jotta meinaan pyytee sinua Rimpiläeseen emännäksi. Suat aevan täyvvet valtuuvet ja vaekka uuven Mersun ostan. Kuhan nyt vaen suostut. Mittee helekuttija sie tuossa hevosen näkösessä Sepissä niät?
 - Kato Jyrki korroos. Mie en sinulle tulis vaekka ostasit kaksii mersuu. Juopporetale ei käö mun pirtaan. Tässä Sepossa mulla on uros joka miut vie seihtementeen taevaaseen.
 - No, minkäpä sille sitte mahtoo. Antooko se Matti niitä kahavija, että ehtii naesiin tuonne kirkolle.
 - Silläkeinoon! Sillä mahtoo Jyrkillä ollahhii morssiimmija joka puolella. Vuan onko niin ettei kukkaa jaksa pitempee urakkoo alakaa Jyrkin rinnalla puurtoo, Salme sanoi.
 - Vuan heitetään joutavat jorinat ja lähetään kahtommaan onko se Martta suannu keitettyy pöönävettä, Matti sanoi.
Kuontuukohan Jaska kahaville?

 - Matti, elä sinä ala tulukuttaa... Hittuako se sinua liikuttee vaekka se muuan ämmä juoksis mualiman iäriin. Piä sinä omasta muoristaas huoli, Jaakko heräsi selostaan kun muu porukka alkoi solua sisälle.
 - Suat sitä Jaska sinnäe lähtee hörppään kupposen. Piä pikkusen selevennee.
 - Vitut minä sun kupposista. Perkale aena meikäläesen asijat hampaessa, varsinnii akallasi...
 - Siehän uottii hörpänny mölyviinoo kun tuomosia alat! Vuan siinäpä! Minä en sinua muanittelleen.
 - Suakalleen syöttiläs. Toessakesän olit rajaojjoo kaevaesa mättäny ojamuat mun puolelle. En kehanna sillon sannoo. Vaen kun *****illa aletaan...!
 - Katohan. Yhteinen ojahan seon rajaoja. Tietennii sun pittee puolet suaha kaevuumaesta. Pian alat syttee muan varastamisesta.
 - Kyllä sinnoot Matti ollu *****maenen rajanuapur. Ominpäen out kaevanna rajaojat etkä mulle oo puhunna mittee... Nii entä se talavitie kun minun metän läpitte ajot savotapuut.
 - Oohhan ny iäneti. Minnoo mittee puita sun maihen läpi ajanna. Jos yhtiö lie ajattanna niin ei kae se mulle kuulu. Ovatpa taenneet sulle maksoo haetasta...
 - Neon mitättömmii ne korvaokset. Ajoura näkkyy vuoskymmennii...
 - Sepä eijoo minun murheita.
Jaska vaekijaksi heittäötyy

 - Isä! Mihin ihimeeseen sinä jäet kuppasseen? Salme tuli ovelta sanomaan.
 - Myö vaen tuon Jaskan kansa ihastellaan näetä hyvijä nuapurisopuja.
 - Mitteepä noessa lie ihhaelemista. Tulukkee kahaville... Jiähtyy kahavit ku on jo kuavettuna.
 - Kah, joutoopa tässä. Tuo Jaska tuntu torraotuvan kahavin juonnilta.
 - Minnen köyhijen sakkavettä kaepoo. Ja Muista Matti vastasuuvessa rajat.
 - Mitteepä se Juakko hönkyvvee raijoesta...?
 - Kumpahan sitä vanahoo virttä...
 Salme ja Matti menivät sisälle ja istuutuivat kahvipöytään. Martan juuri kaataessa kahvia Matin kuppiin, kuuluu eteisessä kova pamaus. Tuntui kun koko etuseinä vähintään kaatui paikaltaan.
 - Minkä saatanan se nyt keksi. Jo minä sitä uattelin jotta ei mäne tämäkää kärhämä  iliman purkaosta, Matti kirosi ja riensi ikkunasta katsomaan. Jaakko häipyi juuri pihavalon piiristä ympäröivään pimeyteen.
 - Millä moukariilla se jämmäötti ovveen... Salme sanoi ja riensi ulko-ovelle. - Ei out totta! Se juutas on vihossaan viskannu sen petonitontun säpäleiksi ovveen. Polliisihan tuommoselle häätyy tilata...
 - Suaphan noeta tilata, vuan tuskimpa  nuo tonttujen vuoksi lähtöö ajelloon satoja kilometrii... Matti sanoi.

Seon voema kun jyllää

 - Onnii se tuo Jaako melekomoenen melskaaja. Meijän lehemän pirut olliit karanneet Jaskan pottumuahan. Piäellehän se Jaska yritti tosissaan. Vuan minulla on nopijat jalat, ei se kiinni saanna. Ison laskun se laetto sitte postissa pottuistaan. Minä en oesi maksanna vuan Äetee luuli että paras seon maksoo. Että seon helepompi tie, Jyrki selitti.
 - Joo seon meijännii laetettava lasku tontusta ja ovesta. Tekkööhän se tuommonen mitä tahtoo jos ei hanttiin pistä.
 - Maksanneeko vaekka perintätoemiston panisi asijalle? Keksiikö se Seppo mittee vastaliäkettä? Matti sanoi.
 - Enpä nyt äkikseltään ossoo keksii. Pittee miettiä.
 - Onhan siitä harmija Jaakosta ollunna tässä vuosiin varrella melekeen joka päevä.  Nuo rajathan sille on tärkijät. Ite siirtellee pyykkikivijää ja sitte syyttee muita. On se semmonen mielharmi, Matti sanoi.
 -  Seon Jaako niin katteellinen ja pahansuopa immeinen. Selma-raukka kai se pahiten joutui sen kokemaan. Monet kerrat Sanni kävi itkemässä mulle pahaaoloaan. Salloo kun Jaako oli reissunpiällä.
 - Tuljhan se Jaska kerran humalapäessään Sannii kahtelleen tiältäe. Ollj vissiin johhii piilopaekka johon Sanni pakeni ukkovvaan.
Nuapurii sitä aena kehuttaan.[move]

 - Vuan minunhan se pittee rientee sinne naessiiin, ennenkun männöö lattaos sivu, Jyrki sanoi ja niksautti Salmelle silmää. Jyrki olikin jo aivan normaalikunnossa. Muutaman rohkaisuryypyn nostama viha oli purkautunut ja normaali iloisenluontoinen Jyrki oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
 - Mitempä se sinun kirves? Seppo kysyi.
 - Minun pittee pyytee anteeksi Matilta kun sillälailla rietausin. Mukavatahan seon kun välliin tekköö kaopunkimatkojjakkii... Nakkova Sepi joskus ohikulukiissa, kun out sen varrenmallin ottanna.
 - Vaen naesiin se Jyrki meinottellee. Joko sulla on hyvinnii pitkällä assiit. Joko out piässy reijä iäreen?
 - Isä, joko sinä tuassii alotit... Jyrki tiijä mitä sanosi...
 - Eihän mie kun koetan vihijasta, että pittee koeajjaa, että näötteekö olevan vehkeet synkrossa. Seon sitte papin aamenen jäläkeen vaekijjaa alakaa äplistelleen, jos ei homma pelitäkkää.
 - Joo kyllä kae se pittee muutama varvi sutasta. Paeneita on hyvinnii siihen suuntaan.
 - Katohan poekoo. Sehän alako maenostaa kuin parempihhii hurmuri. No, kahotaanhan millon sinä Rimpilläeseen uutta emäntee hualaat. Minä kyllä pelekään että pelekkä Parpara taetoo olla tähtäemessä.
  Jyrki muljautti äreän silmäyksen Mattiin. Nousi pöydästä ja kiitti kahvista. Sanomatta enää mitään hän poistui pihalle.

Kato kehvellii, sehä otti Jykällä kunnian piälle.

 - Taespa Jyrki- ressukkaa kirpasta kun en uskonna sen rehevastelluu. Minä pahhoen pelekään että Jyrki on vielä äetin jäliltä. Vaen mitä se tämä meijän vävypoeka sannoo?
 - Kah, enpä ou ollunna jalakoo pitämässä. Vuan lienööhän tuolla Jykälläe ne omat seikkaelusa.
 - Mitä?? Onko niitä sullakkii? mie kun uattelin että suan aevan käöttämättömän vehkeen, Salme nauro.
 - Sitäpä en sulle meinoo alakaa selostaa. Vuan olpa se Jykä tosivaohissa, kun kirveen kansa alakaa rihveltee. Minä jo uattelin, että Matti kävellöö kohta piätään lyhempänä. Piti lähtee kaohijalla votakalla henkijä pelastaan.
 - Niihän tuo näätti että aevan tosissaan seon tullunna antamaan opetuksen. Hyppäsi tuossa kuin intijaani sotatanssijjaan. Kirvestä piän piällä pyörittelj.
 - Joo ja ukolla housunpersuus täräji kun pelekäs tuon hirmun piäsevän tuppaan, Martta selosti.
 - Mitee ou pelännä. Pikkusen väpsäötti kun olin tuossa leppäämässä. Kohta alakaa semmonen molotus kuulumaan.
 - Olj se hyvä kun sattu tuo Seppo paekalle. Ei näättännä lapa lotisevan. Mitteepä oesit huastanna jos Jyrki oes alakanna sivaltoo uluko-ovvee kirveellä.

Mitteehän nuo ny hoksovvaa?

 - Vaen kun ei alakanna. Mitä tuossa vatuloe semmossia joeta ei oo sattunna.
 - Elekee kehata alakee kinata. Lähetään myö Seppo tuonne minun kämppään. Suavat nämä riitapukarit ärhentee mielesä mukkaan.
 - Elä sinä tyttö turhia ala vänkeemään. Myöhän mummon kanssa pärijättän, poes tieltään... Vuan menkee vuan. Mehhii vanat aletaan ehtimmään kylen paekkoo. Ohan tuo kellohhii jo melekeen yhtä palijo ku eilettäen tähän aekaan.
 - Tarkkaampa sillä tuolla meijän isännällä on tuo ajantaju tallella... Salme sanoi.
 - Niin näkkyy olevan, melekeen sekunnilleen. Vuan meinaakko sie olla tosissaan että minä pakkaon sinun kamariin.
 - Tässon naenen joka ei vitsejä vilijele. Ala vaen sonnistaotuu orrelle. Kahotaan pysykkö.
 - Eipä tuosta huoli kiistoo alakaa käyvvä, Seppo sanoi ja livahti Salmen auki pitämästä ovesta Salmen kamariin.
 - Rupijahhan taloksi. Vuatteet poekkee ja sänkyyn. Ny ei nuhujustella ilimanaekojjaan. Seon vientii nyt.
 - Siehän se hättäenen outtii. Vuan eipään se minä ala hanttiin panemaan.
 Nyt pitää vetää taas esirippu näyttämön eteen. Kahden kauppa ja komannelle annetaan turpiin...   

Vieläkö työ jaksaa seorata, vae joko pannaan piste?

Jovain on ollu hyvvää juttua, aina on pitäny iltasella käyvä ratsaamassa että miten äijälle käy

Tottakai luetaan......JATKA!!!!!!