Onpa taas ollut hyviä näkemyksiä. En tiedä millä perusteilla muut ostavat tuotantopanokset, mutta allekirjoittaneella on lähtökohtana ollut aina itse tuote. Se mistä saa, määrittelee myös kaupan. Sitten koitetaan neuvotella hintaa kohdalleen. Kyllä mää usein teen niin, että jo muutaman sadan euron ostoksista kysyn hinnan myös saman ketjun toisesta liikkeestä. Yllättävän usein hinnoissa on eroja. Sitten on näitä poikkeustapauksia kuten apulanta, jossa olen nyt pari kertaa kilpailluttanut yaran tuotteet viiden liikkeen kesken. Eihän tässä mitään ihmeellisiä säästöjä saa, mutta lähinnä periaate, että pitää koittaa kilpailuttaa on ratkaissut. Minä en edelleenkään voi ymmärtää, minkä takia viljat pitää myydä maatalouskaupan kautta. Ne bonukset tulevat ihan tajuttoman kalliiksi, kun viljat annetaan kaikkein taitamattomimman toimijan haltuun. Kannatan suoria sopimuksia ostavan teollisuuden kanssa ilman kaupan välistä vetoa. Silti mulle tulee erään keskusliikkeen viljakirje. Ihan mielenkiintoista lukea heidän markkinanäkemyksiään ja on selvillä, jos oikeasti tulee joku mielenkiintoinen ostotarjous, kuten esim. vähä valkuainen vehnä. Olen vuosien varrella tehnyt kauppaa monenlaisten myyjien kanssa ja on tunnustettava, että hyvällä myyjälläkin on merkitystä. On henkilöitä joilta en enää tarjouksia pyytele ja sitten on niitä jotka saavat tarjouksen antaa ihan pelkästään sen takia, että on mukava kuulla mitä ovat mieltä maailman menosta. Ymmärrän hyvin, että toisille annetaan isompia alennuksia kuin toisille. Jos jollain ostot ovat luokkaa 100000e vuodessa, niin onhan sillä kauppiaalle merkitystä. Itse kun olen tällainen pienviljelijä, niin ei meikäläisen liikevaihdosta niin kovin suurta summaa kerry, vaikka keskittäisin kaikki ostokset samaan kauppaan. Kokonaisuuden kannalta hajauttaminen on mielestäni ollut paljon parempi ratkaisu. Joku konekauppa on omalla kohdalla niin vähäistä, että siinä on myyjä yleensä ehtinyt jäädä eläkkeelle ennen kuin toista kertaa olen tulossa jotakin ostamaan. Tollasia mietteitä tähän...
