Lakkoilemalla on aikoinaan parannettu merkittävästi työläisen asemaa ja tämä maataloustulolain myötä vaikuttanut myös maalaisten elintasoon. Jotkut isännät haikailevat kai niitä Wanhoja hyviä aikoja, kun työntekijöitä sai lähes ruokapalkalla.
Nykyisin tiettyjen alojen palkat ja palkkavaatimukset karanneet käsistä ja mielestäni tarvittaisiin jonkinlainen lautakunta/työryhmä, joka määrittäisi kunkin alan vaativuuden ja sopivan suhteellisen palkkatason.
Lakkoilemalla on aiheutettu mittavia vahinkoja kuten nyt ahtaajien lakossa. Trukkikuskit saavat jopa kaksinkertaisen palkan opettajiin verrattuna, teollisuudessa vielä räikeämpiä ylilyöntejä.
Lakkoilu ja työn hinta on jo kääntynyt itseään vastaan menetettynä kilpailukykynä. Ammattiliitto hajoittaa terrorismillaan lopulta itsensä, työurakat yleistyvät väistämättä jolloin jokainen ansaitsee tekemänsä työn mukaan.
Pääomaa pidetään edelleen vihollisena, vaikka vain muutamia kuukausia sitten nähtiin mitä pääoman hetkellinen pysähtyminen aiheutti. Luomujuicen ja muutamien muiden kommenteissa tuleekin ilmi kuinka kommunistinen maa suomi vieläkin on. Jo ruotsissa on täysin erilainen ilmapiiri, koska siellä tavallisilla ihmisillä on paljon enemmän pääomia ja sijoituksia, niinpä pääomien tuottavuuden ja liikkuvuuden merkitys ymmärretään paremmin.