Ravenlordi on periaatteessa ihan oikeassa, eikä muutkaan väärässä ole, riippuu vähän siitä, mitä katsantokantaa mielipiteen esittäjä ajaa.
Suomessa ei kenenkään pidä puolustaa passiivista järjestelmää globaalijutuilla, siihen olemme liian pieniä ja syrjässä.
Yksilöedun kannalta passiivinen tuotanto ja korkeat tuotantotuet lienevät se paras juttu, mutta maksajan kannalta asia on järjetön. Passiivinen tuki valuu suoraan pellon hintaan, jolloin häviäjänä on se, joka sen joutuu maksamaan. Tällöin peltoraiviollekin löytyy mielekkyys.
Toisaalta peltoa on riittävästi, mutta johtuen kenties passiivisesta politiikasta, ei pelto kulkeudu sellaisille, jotka sitä viitsisivät viljellä kunnolla. Meiltä puuttuu täysin keskustelu siitä, paljonko vaikkapa valtio tukee luomuviljaa per tuotettu kilo. Onko se veronmaksajien kustannettava? Ei, se pitää hankkia markkinoilta ja jos sitä ei markkinoilta saada, kannattaa harkita toiminnan mielekkyyttä.
Jos tukea verrataan tuotettua kiloa kohti koko tilan tasolla, loppusi samalla keskinäinen kina eri tukialueiden kesken. Harva kateellinen muistaa sen, ettei se paremmalla puolella asuva naapuri ole piirtänyt karttaan tukialuerajoja. Peltoa on kyllä, mutta suuri osa siitä on vajaatuotannossa.
Minusta vanhan maatalouspolitiikan hehtaarituissa oli omat puolensa. Tukea sai hehtaarien mukaan, mutta tietyn tulorajan tai pinta-alan ylittyessä tukipotti alkoi pienentyä. Eikö nytkin sopisi systeemi, jossa tuki maksetaan tuotannon mukaan, mutta jos verotettava tulo nousee liian korkeaksi, pienennetään maksettavaa tukea.