Ja Veetille viä erikseen yks säe:
On kurjat kunniassaan raharuhtinaat nuo röyhkeät.Ei koskaan tee ne itse työtä,vaan ne työtä ryöstävät.Varat kansan hankkimat on menneet kaikki konnain kukkaroon.Pois kansa velkaansa jo vaatii. 
Suomen suurin konna?
Hallitusmuodon alkuperäinen (v. 1919) 33 § määritteli ne presidentin valtaoikeudet, joita J. K. Paasikivi, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto käyttivät:
”Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti, kuitenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumusta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.
Kaikki tiedonannot ulkovalloille tai Suomen lähettiläille ulkomailla ovat toimitettavat sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat.”
(Suomen Laki II 1990)
HM 33 §:n suomat valtaoikeudet ylittäen Koivisto tuhosi Suomen.
Neukkulan painostuksessa Paasikivi ja Kekkonen käyttivät valtaoikeuksiaan kuitenkin Suomen parhaaksi.
--
Edit: lisäsin puuttuvat kirjamet sanaan
valtaoikeudet
Koivisto todellakin hoiti Suomen ulkopolitiikan - vaikka näytteli nahjusta - äärimmäisillä valtaoikeuksilla, joita HM 33 § antoi;
"Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti..."Syksyllä 1990 Koivisto miehitytti UM:n keskeisimmät virat demareilla.
Tuolloin myös - jo etukäteen - Ahtisaarelle luvattiin suojatyöpaikaksi UM:n valtiosihteerin homma, kun maa alkoi Namibiassa ja YK:ssa polttaa jalkojen alla.
Lähteet: Suomen Kuvalehti ja Pentti Sainion kirja Operaatio Ahtisaari.
Niin ja Erkki Liikanen, joka oli opiskeluaikanaan vapaaehtoisesti halunnut kouluttautua
demareiden maatalousasiantuntijaksi, oli nimitetty EY-suurlähettilääksi vuonna 1989.
Seuraava sitaatti Antti Kuosmasen hävitetystä EU-kirjasta (sivulla 226) kertoo sisä- ja ulkopolitiikan sekoittumisesta:
"Kaikki muut jäsenmaat ajavat neuvostossa kansallisia etujaan ja jäsenmaa, joka laiminlyö niin tehdä, tuntee sen nahoissaan etujensa vastaisten päätösten lisääntymisenä. Siksi kaikilla jäsenmailla on kansallinen järjestelmä kantojensa koordinoimiseksi, toimi se sitten paremmin tai huonommin. Pohjimmaltaan juuri tästä syystä on väärin luonnehtia EU-asioita sisäpoliittisiksi. Pikemminkin kuin ulkopoliittisten asioiden muuttumisesta sisäpoliittisiksi on kyse sisäpoliittisten asioiden muuttumisesta ulkopoliittisiksi - tai oikeammin kokonaan uudenlaisiksi, EU-poliittisiksi asioiksi, joita ei voi oikein sijoittaa kumpaankaan kategoriaan.
EU-politiikasta ei tule sisäpolitiikkaa, vaan sisäpolitiikasta tulee EU-politiikkaa, kuten Jaakko Iloniemi on sattuvasti sanonut."
