Ylen tampereen tiedottamo jatkaa viimevuosina tutuksi tullutta linjaansa. Aktivistit saavat takuuvarmasti tv-aikaa jokavuotiselle joulukampanjalleen. Luodaan kuvaa kuinka 3 euron kinkkua tuotetaan suomessa. Aktivistit eivät kuitenkaan aja tuotantoeläinten olojen parantamista, vaan koko tuotannon lopettamista. Senpä vuoksi toiminta on pelkästään tarkoitushakuista mielikuvien luomista kuluttajille.
Suomessa sianlihantuotanto on voimakkaasti keskittynyttä. Suuret yksiköt tuottavat lähes kaiken markkinoilla olevan lihan. Tuhansien sikojen yksiköt toimivat tehokkaasti sekä tuotannollisesti että kustannuslogistisesti ja saavat myös parempaa tuottajahintaa käytössä olevan hinnoittelujärjestelmän mukaisesti. Pienet sikalat ovat teurastamoille vain ja ainoastaan rasite, niinpä pienen ja ison sikalan välinen tuottajahintaero on ainakin 20-30%. Melko suuri ero alalla jossa muuttuvat kustannukset ovat jopa 70-85% tuloista.
Suomessa sianlihassa on ollut noin 10% ylituotantoa 1970 luvulta saakka. Sianlihan hinta onkin ollut pitkään euroopan huonoimpia. Sianlihantuotanto on myös lähes tuetonta tuotantoa. Siirtymäkauden aleneva eläintuki eteläsuomessa loppuu kokonaan 2013 ja peltotuki huomioiden sikatilan kokonaistuki on suomessa euroopan huonoin. Esimerkikisi maidontuotannosta poiketen sianlihantuotanto suomessa toimii maailmanmarkkinoiden ehdoilla, tilakohtaisella hinnoittelulla ja ilman tuotantoa sääteleviä kiintiöitä sekä olemattomalla tukitasolla. Sikatilan tulojen ollessa euroopan heikoimmat ja kustannusten korkeimpia joutuukin ihmetellä hallinnon ja ns. "edunvalvonnan" pakkomiellettä tuottajahintoja polkevan ylituotannon ylläpitämiseen. Ylituotannosta hyötyy vain päättäjiä sponsoroiva teollisuus ja kauppa. Nytkin ylituotannosta kärsivälle alalle juntataan investoititukia laajennusinvestointeihin vaikka sikayrittäjät itse vastustavat niitä.
Aktivistit kuvasivat pienillä ns. "perhetiloilla", jotka tuottavat vain murto-osan suomen sianlihasta ja toimivat täysin erilaisin ehdoin kuin valtaosan lihasta tuottavat suuret yksiköt. Suurilla yksiköillä on myös se merkittävä etu että sikalassa työskentelee ja käy päivittäin eri henkilöitä. Isoihin yksiköihin aktivistit eivät edes pääse koska näissä on kulunvalvonta ja hälytykset. Pienissä yksiköissä työskentelee yleensä yrittäjä tai pariskunta yksin 365 vrk vuodessa, talousasiat ja tulevaisuuden epävarmuus harteillaan. Ahdistusta, burnoutteja ja masennusta löytyy varmasti todella vaikeassa ympäristössä toimivilta pientuottajilta.
Sika on hoitajansa tapaan stressiherkkä eläin. Jos olosuhteet muuttuvat asteen tai pari liian kylmäksi tai kuumaksi, on vetoa liikaa tai ilmanvaihtoa liian vähän, rehu muuttuu, ruokinta myöhässä tai aikaisessa, pahna tai virike puuttu tai on muuten huonoa tai naapurikarsinan uusi asukas ei miellytä niin häiriökäyttäytyminen saattaa alkaa. Stressaantunut sika sotkee karsinan, ei asteu makuulle ja stressaa siten muitakin. Varmasti kaikista sikaloista, jotka tuottavat lihaa alle 2 eurolla, löytyy joskus itsensä liannut sika ja siitä saa etenkin yön pimeydessä todella rumia kuvia.
Sekä isossa että pienessä yksikössä kuolee porsaita ja sairastuu eläimiä, niinkuin muitakin eläimiä ja ihmisä sairastuu. Sairas eläin vaatii hoitoa ja lisää kustannuksia. Terve eläin on jokaisen tuottajan tavoite, vain sillon saadaan jonkinlaista tuottoa. Ennen kun tuotanto oli kannattaavaa, sairaita sikoja hoidettiin enemmän, nykyään sairas eläin on järkevintä lopettaa nopeasti. Ehkä pienissä sikaloissa eletään vielä mennyttä sairasauto-aikaa jolloin jalkakipuisia kannati jopa hoitaa. Ei alalla jossa muuttuvat ovat jopa 85% tuloista (piensikaloissa ehkä enemmänkin) voi sairastua tai kuolla jatkuvasti lähes teuraspainoisia eläimiä kuten kuvat antavat ymmärtää.
Kuolleet lihasiat karsinoissa ja ritilällä lietettä on kyllä huolestuttava singnaali ja silloin tuottaja tarvitsee apua ja tukea. Ja mä en usko että nimi lehdessä tai naama kymppiuutisissa on oikea tapa auttaa. Kun hallinto ajaa päätöksillään koko ajan suurempiin yksiköihin ja MaidunTuottajienKescusjärjestö on paljastanut sikasektorille ruman perseensä, niin luulenpa että nopein ja tehokkain tapa parantaa piensikaloiden tilannetta on kylmästi kieltää sianlihantuotanto vaikkapa alle 200 eläinyksikön perinne-puuhala-viljapossuloissa.
