Joitaan vuosia sitten oli suo ojien puhdistus kaivu, sen hoiti metsäkeskus ja samassa ojitus savotassa oli neljän metsän omistajan ojitukset samassa suunnitelmassa. Itse olin tyytyväinen siihen hommaan, maksohan se suunnitelma ja ym valvominen ja lupien kysyminen ojituksille. Mitä sai kemera avustukset ja mitä jäi maanomistajan maksettavaksi, en rupeis kaivelemaan itse ojia tai kaivattamaan kokemattomalla kaivinkoneurakoitsijalla. Oja kilometrejä oli paljon ja tuli oikean oppiset mutakuopat 10 metrin välein ojan pohjaan ja laskualtaat. Tässäkin tapauksessa kulki metsämaitten keskellä joki, joka sanelee ojitukselle omat haasteet, johan se aikoinaan pilattu ojituksilla, mut ei enää turhaan vesistöä rasitettaisiin.
Pienien kohteitten takia, ei kannata metsäkeskusta vaivata, mut kannattaa tarkasti miettiä ja suunnitella miten kaivaa ojat, ettei joudu käräjille luontokohteitten rikkomisesta tai ym sellaisista.
Sama juttu tien hommissa, jos on paljon osakkaita ja iso tie rojekti, helpompi antaa metsäkeskuksen hoitaa, jos ei ole tie osakkaiten joukossa ole hyvä vetäjä ja valvoja. Näissäkin rojekteissa vähän miettiä onko kaikki metsäkeskuksen suunnitelmat kaivu ja sorastus, levikkeet, rummut, ym oikeassa suhteessa tien käytön suhteen. Kyllä niitäkin suunnitelmia, voi hieroa ja neuvotella, tien käyttäjien rooli aika tärkeä näissäkin touhuissa, samoin kuka tekee maansiirtotyöt. Maansiirto töitä voi jakaa, joskus parempi antaa jotain lähiseudun konemiehille, vaikka olisi pikkasen arvokkaampaa, mutta monesti ne tekevät paremman työn, koska huonolla työllä, ei poiji lisää hommia.
Pienissä tien pätkissä tieomistajat varmasti tietää mitä on tarpeen tehdä, jos ei ole hyvin vastarannan kiiski porukkaa.
