Noihin auroihin ei taida olla myynnissä mitään liukastetta

http://www.koneviesti.fi/videot/fi_FI/cereals1/

Tossa on oikeestaan aika hyvä esimerkki sellaisista maista joita täältä löytyy, ei liene vaikea arvata minkä takia suorakylvetään

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa. Mulla on säännöllisesti apilanurmea kierrosssa. Ei se auta jos maa on kuivaa ni ei sihen oikeen nättiä fälttiä saa. Savi on savea mut täällä savi on tosiaankin savea. Täälläpäin on normaalia että kiskotaan kääntöauroista kääntökehiä irti ja siivet vääntyilee kun on kuiva syksy. Kultivaattoreiden jouset ja piikit on kulutustavaraa. Painavimmallakaan lautasmuokkarilla ei pääse kuin 10senttiin.

Lainaus käyttäjältä: aurajokilaivuri - 21.09.09 - klo:21:42

Lainaus käyttäjältä: SKN - 21.09.09 - klo:19:19

Nää on taas näitä Varsinais-Suomen syksyn kiroja. 4 siipiset kääntikset ei meinaa mennä maahan, ja kun saa menemään on kyntöjälki jotain ihan muuta kun kaunista. Onkos muualla samoja ongelmia? Tämän syksyn juttu täällä on lautasmuokkaus ja kultivointi.

Kyllä se siitä vettyy, vielä ei pitäisi olla mitään tarvetta hätäillä kyntämisen kanssa. Viime vuonnakin vielä pitkällä joulukuun puolella  kynnettiin viimeisiä.

Ei se muuten olis hoppu mut noi lannan vastaanottosopimukset pistää höpinää auroihin. Lautasmuokkarilla ja kultivaattorilla kyl saa lieteen mullattua mut kuivapaskan kans ei onnistu.

itte kun en  muista ! 
Riittääkö lanna multaamiseksi syksyllä "sääntöjen" mukaan pelkkä lautasmuokkaus tai kultivointi ?   

Lainaus käyttäjältä: SKN - 21.09.09 - klo:21:49

Lainaus käyttäjältä: aurajokilaivuri - 21.09.09 - klo:21:42

Lainaus käyttäjältä: SKN - 21.09.09 - klo:19:19

Nää on taas näitä Varsinais-Suomen syksyn kiroja. 4 siipiset kääntikset ei meinaa mennä maahan, ja kun saa menemään on kyntöjälki jotain ihan muuta kun kaunista. Onkos muualla samoja ongelmia? Tämän syksyn juttu täällä on lautasmuokkaus ja kultivointi.

Kyllä se siitä vettyy, vielä ei pitäisi olla mitään tarvetta hätäillä kyntämisen kanssa. Viime vuonnakin vielä pitkällä joulukuun puolella  kynnettiin viimeisiä.

Ei se muuten olis hoppu mut noi lannan vastaanottosopimukset pistää höpinää auroihin. Lautasmuokkarilla ja kultivaattorilla kyl saa lieteen mullattua mut kuivapaskan kans ei onnistu.

itte kun en  muista ! 
Riittääkö lanna multaamiseksi syksyllä "sääntöjen" mukaan pelkkä lautasmuokkaus tai kultivointi ?   

Riittää.. teksti ymppioppaassa on:

Syksyllä levitetty orgaaninen lannoite on aina mullattava
viimeistään vuorokauden kuluessa levityksestä.

Joskus aikaisemmin (2000-luvun alussa )taisi olla että on kynnettävä...

Mä levittelin lietteet sängelle ja rullaäkeellä max. 10h levityksestä muokkasin..
Kynnän sitten lokakuun loppupuolella- marraskuussa ja osa jää keväälle..

Joo, jopa rypsipelto on savisesta päisteestä niin kovaa, ettei viilu oikeastaan känny, se vaan lohkeilee ja siirtyy vähän sivusuunnassa. Ja vaon reuna ei todella ole kuin veitsellä vedetty.

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa, mitenkäs sitten tuossa kun on ihan samanlaista vaikka on ollut kesantona viimeiset 15 vuotta, siltikin maa oli täysin tinttasavea?

SKN

menee nyt vaan kulutusosa kauppaan ellei itse osaa terästää vantaitaan,,,,,,,,

Onko aurat kovin kevyet noin niinkuin muutoin ?
 

SKN

menee nyt vaan kulutusosa kauppaan ellei itse osaa terästää vantaitaan,,,,,,,,

Onko aurat kovin kevyet noin niinkuin muutoin ?
 

Ei ne kevyet ole. Eipä se vantaistakaan auta. Kai sitä sit vois olla kyntelemässä jos kerran se säilyis. Näinä syksyinä kun maa on oikeesti kuivaa niin ei viitsi ajaa sitä paakkua väärinpäin sen fältin sijasta. Kyntäähän pystyy, mut jälki on kauheeta. Savikkoja on monenlaisia nääs.

Ei ne kevyet ole. Eipä se vantaistakaan auta. Kai sitä sit vois olla kyntelemässä jos kerran se säilyis. Näinä syksyinä kun maa on oikeesti kuivaa niin ei viitsi ajaa sitä paakkua väärinpäin sen fältin sijasta. Kyntäähän pystyy, mut jälki on kauheeta. Savikkoja on monenlaisia nääs.

Näin se on, jos ei pysty kvernen eg maahan, niin mikä sitten auttaa? Eikä se ole esim. nurmen kyntö yhtään sen helpompaa ainakaan jos kuivaa on näillä mailla. Savikkoa on moneen, esim. sellainen musta savi, jota löytyy petäjoen suunnalta, on aika mielenkiintoinen muokattava. Kuivana ei onnistu ollenkaan, märkänä ei riitä pito renkaassa ja savi tarraa siipeen, että jotain siltä väliltä...Kyntö onnistuu pienellä sateella kun vettä sataa vantaan ja saven väliin...

esim. sellainen musta savi, jota löytyy petäjoen suunnalta, on aika mielenkiintoinen muokattava. Kuivana ei onnistu ollenkaan, märkänä ei riitä pito renkaassa ja savi tarraa siipeen, että jotain siltä väliltä...Kyntö onnistuu pienellä sateella kun vettä sataa vantaan ja saven väliin...

Meillä on myös tätä mustaa savea, jota kutsumme ruopaksi (en ota termin oikeellisuuteen kantaa). En ole päässyt selville, mitä se maalajinsa puolesta tarkalleen on. Viljavuustutkimusten tuloksista olen olettanut, että voisi olla hiuesavea. Keväällä ei saisi pidellä liian aikaisin tai muodostuu nyrkin kokoisia kintaleita, joita ei enää saa sinä keväänä pieniksi. Syksyllä sylkäiset maahan ja pito loppuu. Perusominaisuus hemmetin tiivis ja huonosti vettä läpäisevä. Salaojat pitäisi olla pintaan asti soritettuja, että ojasto toimisi. Pitkäaikainen kultivointi on auttanut varsinkin kevätmuokkauksissa. Nyt vaan tämä lautasmuokkaus vei tilannetta taaksepäin. Maa kyllä kasvaa erittäin hyvin, mutta on arka ääri-ilmiöille kuten kuivuudelle ja sateelle.

Lainaus käyttäjältä: sirkussonni - 22.09.09 - klo:09:36

esim. sellainen musta savi, jota löytyy petäjoen suunnalta, on aika mielenkiintoinen muokattava. Kuivana ei onnistu ollenkaan, märkänä ei riitä pito renkaassa ja savi tarraa siipeen, että jotain siltä väliltä...Kyntö onnistuu pienellä sateella kun vettä sataa vantaan ja saven väliin...

Meillä on myös tätä mustaa savea, jota kutsumme ruopaksi (en ota termin oikeellisuuteen kantaa). En ole päässyt selville, mitä se maalajinsa puolesta tarkalleen on. Viljavuustutkimusten tuloksista olen olettanut, että voisi olla hiuesavea. Keväällä ei saisi pidellä liian aikaisin tai muodostuu nyrkin kokoisia kintaleita, joita ei enää saa sinä keväänä pieniksi. Syksyllä sylkäiset maahan ja pito loppuu. Perusominaisuus hemmetin tiivis ja huonosti vettä läpäisevä. Salaojat pitäisi olla pintaan asti soritettuja, että ojasto toimisi. Pitkäaikainen kultivointi on auttanut varsinkin kevätmuokkauksissa. Nyt vaan tämä lautasmuokkaus vei tilannetta taaksepäin. Maa kyllä kasvaa erittäin hyvin, mutta on arka ääri-ilmiöille kuten kuivuudelle ja sateelle.

Meillä päin ruoppa on mielestäni eri asia mutta en käy kiistelemään. Itselläni maalajit pitkälle HtS, HsS, HeS ja He. Hiue eli He on muistaakseni vanhoissa oppaissa määritelty jotain että "viljelyyn lähes kelpaamaton hankala maalaji" tms hauskaa ja monena vuotena se on totta. Muokkaus vaatii voimaa, kuluttaa kärkipaloja ja vantaita. Vedenläpäisevyys joskus hauskaa ja kuorettuminen voi tehdä melkoisen "betonipinnan" ja tosiaan tuo jos menet päivän liian aikaisin muokkaamaan niin se on sitten siinä... Mutta kaikenkaikkiaan viljelyn suhteen erittäin haastava, sekä ajoituksen että toimenpiteiden suhteen. Liian pitkä pouta tipauttaa satotason heti mutta kun kosteusolot ja muokkaustoimet sattuvat kohdalleen niin antaa sen 5-6 tonnia satoakin mutta kuivana vuotena 2 tonnia voi tehdä tiukkaa.

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:07:24

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa, mitenkäs sitten tuossa kun on ihan samanlaista vaikka on ollut kesantona viimeiset 15 vuotta, siltikin maa oli täysin tinttasavea?

            Ai avokesantonako, kun olet aina käynyt kyntämässä?

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:07:24

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa. Mulla on säännöllisesti apilanurmea kierrosssa. Ei se auta jos maa on kuivaa ni ei sihen oikeen nättiä fälttiä saa. Savi on savea mut täällä savi on tosiaankin savea. Täälläpäin on normaalia että kiskotaan kääntöauroista kääntökehiä irti ja siivet vääntyilee kun on kuiva syksy. Kultivaattoreiden jouset ja piikit on kulutustavaraa. Painavimmallakaan lautasmuokkarilla ei pääse kuin 10senttiin.

      Jaa'a. Jos sitä apilanurmea nyt on joskus silloin tällöin pari vuotta kerrallaan, niin eipä tuosta paljon apua ole. Peltosi tarvitsevat kunnon nurmielämän 15 vuotta. Kolme vuotta  nurmea ja kaksi viljaa ja sitä rataa, niin alkaa biologia kunnostaa peltojasi. Jos sulla olisi isoisä kertomassa kuinka vältti ennen kääntyi, niin voisit uskoa paremmin. Issäis on sellaiset jutut jo unohtanu kun on halunnut päästä helpomalla.