Lainaus käyttäjältä: SKN - 22.09.09 - klo:07:52

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:07:24

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa. Mulla on säännöllisesti apilanurmea kierrosssa. Ei se auta jos maa on kuivaa ni ei sihen oikeen nättiä fälttiä saa. Savi on savea mut täällä savi on tosiaankin savea. Täälläpäin on normaalia että kiskotaan kääntöauroista kääntökehiä irti ja siivet vääntyilee kun on kuiva syksy. Kultivaattoreiden jouset ja piikit on kulutustavaraa. Painavimmallakaan lautasmuokkarilla ei pääse kuin 10senttiin.

      Jaa'a. Jos sitä apilanurmea nyt on joskus silloin tällöin pari vuotta kerrallaan, niin eipä tuosta paljon apua ole. Peltosi tarvitsevat kunnon nurmielämän 15 vuotta. Kolme vuotta  nurmea ja kaksi viljaa ja sitä rataa, niin alkaa biologia kunnostaa peltojasi. Jos sulla olisi isoisä kertomassa kuinka vältti ennen kääntyi, niin voisit uskoa paremmin. Issäis on sellaiset jutut jo unohtanu kun on halunnut päästä helpomalla.

Sää ot sit mahottoman yks oikonen ja tietämätön. Kah kun mun maissani ei vaan ole sellasta mitä vois näillä keleillä kyntää. Piste.

Rkle, tänään täyty lähteä kesken hallille hakemaan letkua, ja lisää painetta Agroluxin laukaisimiin, ne kun tärisi ja väpätti kyntäessä.
Ja siinä savimaassa on muuten ollut viiden vuoden luomu-viljelykierto vuodesta -95 ja tänä vuonna rypsiä, josta saatiin satoa 1250 kg/ ha.
Eli kun on savea, niin se on sitten savea.
Ei auta helposti konstit..

Kyllä se on ollut mulla aina kultaisena periaatteena jo itsenikin takia,
että en rupea kuivaa kovasti panemaan...

Kyllä se on ollut mulla aina kultaisena periaatteena jo itsenikin takia,
että en rupea kuivaa kovasti panemaan...

Hyvä kuiva tavara!  tai sitte..

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:12:50

Lainaus käyttäjältä: SKN - 22.09.09 - klo:07:52

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:07:24

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa. Mulla on säännöllisesti apilanurmea kierrosssa. Ei se auta jos maa on kuivaa ni ei sihen oikeen nättiä fälttiä saa. Savi on savea mut täällä savi on tosiaankin savea. Täälläpäin on normaalia että kiskotaan kääntöauroista kääntökehiä irti ja siivet vääntyilee kun on kuiva syksy. Kultivaattoreiden jouset ja piikit on kulutustavaraa. Painavimmallakaan lautasmuokkarilla ei pääse kuin 10senttiin.

      Jaa'a. Jos sitä apilanurmea nyt on joskus silloin tällöin pari vuotta kerrallaan, niin eipä tuosta paljon apua ole. Peltosi tarvitsevat kunnon nurmielämän 15 vuotta. Kolme vuotta  nurmea ja kaksi viljaa ja sitä rataa, niin alkaa biologia kunnostaa peltojasi. Jos sulla olisi isoisä kertomassa kuinka vältti ennen kääntyi, niin voisit uskoa paremmin. Issäis on sellaiset jutut jo unohtanu kun on halunnut päästä helpomalla.

Sää ot sit mahottoman yks oikonen ja tietämätön. Kah kun mun maissani ei vaan ole sellasta mitä vois näillä keleillä kyntää. Piste.

     Ei se ainakaan auta, että myrkytät kaiken biologian maasta tautiaineilla ja glyfosaatilla ja muilla tököteillä.

Lainaus käyttäjältä: Astral - 22.09.09 - klo:09:09

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:07:24

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa, mitenkäs sitten tuossa kun on ihan samanlaista vaikka on ollut kesantona viimeiset 15 vuotta, siltikin maa oli täysin tinttasavea?

            Ai avokesantonako, kun olet aina käynyt kyntämässä?

Käsitykseni vaan vahvistuu että sä et ole oikeesti tiukkaa savea nähnytkään. Maat mulla suurimmaks osaks juurikin Hiuesavea. Myöskin sellainen tavara että rikkaa puskee ihan läpi kesän. Ja kyntämässä (naapuri) kävi ihan vain sen takia että sai poistetun sähkölinjan tolpanpaikat tasattua.

Haluaisin todella nähdä kun sä luomuviljelisit noita maita. Voi olla että sais kattoo vierestä sillä kuuluisalla säälittävän ja naurettavan fiiliksen välimuodolla.

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:12:44

Lainaus käyttäjältä: Astral - 22.09.09 - klo:09:09

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:07:24

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa, mitenkäs sitten tuossa kun on ihan samanlaista vaikka on ollut kesantona viimeiset 15 vuotta, siltikin maa oli täysin tinttasavea?

            Ai avokesantonako, kun olet aina käynyt kyntämässä?

Käsitykseni vaan vahvistuu että sä et ole oikeesti tiukkaa savea nähnytkään. Maat mulla suurimmaks osaks juurikin Hiuesavea. Myöskin sellainen tavara että rikkaa puskee ihan läpi kesän. Ja kyntämässä (naapuri) kävi ihan vain sen takia että sai poistetun sähkölinjan tolpanpaikat tasattua.

Haluaisin todella nähdä kun sä luomuviljelisit noita maita. Voi olla että sais kattoo vierestä sillä kuuluisalla säälittävän ja naurettavan fiiliksen välimuodolla.

      Pidät kuiteskin tiiliskivellä liian kovaa hintaa??     
      Tuskinpa kovin paljon tiukempaa savea on kuin entisen järven rannasta noustaan rinnettä tasaiselle.  Tuo veden lutkuttama tinttasavi on ollut kaikkien välineiden koetusten äiti.  Ja nekin on nykyään kynnettävissä.
       Etkö näe mitään viljelyhistoriassa, mikä tuon jäykkyyden savissasi on aiheuttanut.

Lainaus käyttäjältä: Astral - 22.09.09 - klo:20:12

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:12:44

Lainaus käyttäjältä: Astral - 22.09.09 - klo:09:09

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:07:24

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa, mitenkäs sitten tuossa kun on ihan samanlaista vaikka on ollut kesantona viimeiset 15 vuotta, siltikin maa oli täysin tinttasavea?

            Ai avokesantonako, kun olet aina käynyt kyntämässä?

Käsitykseni vaan vahvistuu että sä et ole oikeesti tiukkaa savea nähnytkään. Maat mulla suurimmaks osaks juurikin Hiuesavea. Myöskin sellainen tavara että rikkaa puskee ihan läpi kesän. Ja kyntämässä (naapuri) kävi ihan vain sen takia että sai poistetun sähkölinjan tolpanpaikat tasattua.

Haluaisin todella nähdä kun sä luomuviljelisit noita maita. Voi olla että sais kattoo vierestä sillä kuuluisalla säälittävän ja naurettavan fiiliksen välimuodolla.

      Pidät kuiteskin tiiliskivellä liian kovaa hintaa??     
      Tuskinpa kovin paljon tiukempaa savea on kuin entisen järven rannasta noustaan rinnettä tasaiselle.  Tuo veden lutkuttama tinttasavi on ollut kaikkien välineiden koetusten äiti.  Ja nekin on nykyään kynnettävissä.
       Etkö näe mitään viljelyhistoriassa, mikä tuon jäykkyyden savissasi on aiheuttanut.

Tän seudun luomujussit on ollu luomuna jo kohta 20 vuotta. Silti ne kiskoo auroista kääntökehiä ja maa on kauheeta möykkypastaa, monen monen monen luomukierron jälkeenkin. Ei tässä ole muuta lääkettä kun sade. Eli ei sun kannata ny alottaa tota jonnin joutavaa myrkkuräpätystäs. Myrkkyjä tai ei. Kovaa on.

Nää on taas näitä Varsinais-Suomen syksyn kiroja. 4 siipiset kääntikset ei meinaa mennä maahan, ja kun saa menemään on kyntöjälki jotain ihan muuta kun kaunista. Onkos muualla samoja ongelmia? Tämän syksyn juttu täällä on lautasmuokkaus ja kultivointi.

   Mitäs kysyit. Heti itkettää, kun joku vastaa muuta kuin mitä itse kovapaisesti kannatat.

Lainaus käyttäjältä: SKN - 21.09.09 - klo:19:19

Nää on taas näitä Varsinais-Suomen syksyn kiroja. 4 siipiset kääntikset ei meinaa mennä maahan, ja kun saa menemään on kyntöjälki jotain ihan muuta kun kaunista. Onkos muualla samoja ongelmia? Tämän syksyn juttu täällä on lautasmuokkaus ja kultivointi.

   Mitäs kysyit. Heti itkettää, kun joku vastaa muuta kuin mitä itse kovapaisesti kannatat.

Voi ***** sua....

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:21:00

Lainaus käyttäjältä: SKN - 21.09.09 - klo:19:19

Nää on taas näitä Varsinais-Suomen syksyn kiroja. 4 siipiset kääntikset ei meinaa mennä maahan, ja kun saa menemään on kyntöjälki jotain ihan muuta kun kaunista. Onkos muualla samoja ongelmia? Tämän syksyn juttu täällä on lautasmuokkaus ja kultivointi.

   Mitäs kysyit. Heti itkettää, kun joku vastaa muuta kuin mitä itse kovapaisesti kannatat.

Voi ***** sua....

                    ;DD

      Jaa'a. Jos sitä apilanurmea nyt on joskus silloin tällöin pari vuotta kerrallaan, niin eipä tuosta paljon apua ole. Peltosi tarvitsevat kunnon nurmielämän 15 vuotta. Kolme vuotta  nurmea ja kaksi viljaa ja sitä rataa, niin alkaa biologia kunnostaa peltojasi. Jos sulla olisi isoisä kertomassa kuinka vältti ennen kääntyi, niin voisit uskoa paremmin. Issäis on sellaiset jutut jo unohtanu kun on halunnut päästä helpomalla.

Isoisän isä kynsi kuulemma kovimpia savikoita hevosella kahteen kertaan eli ensimmäinen hevospari kynsi viilun ja toinen pari kynsi toisen viilun samasta kohtaa. Nuo savet oli silloin muutamia vuosia aikaisemmin kynnettyjä niittyjä. Dextalla niitä ei oikein saanut kahdellsiiivellä kynnettyä.

Lainaus käyttäjältä: Astral - 22.09.09 - klo:20:12

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:12:44

Lainaus käyttäjältä: Astral - 22.09.09 - klo:09:09

Lainaus käyttäjältä: landehande - 22.09.09 - klo:07:24

Pitkään jatkunut yhtämittainen yksipuolinen viljanviljely jäykistää savikot. Tiilisaven vaivaamista, so ilman poisto, tapahtuu aina välillä kosteusolosuhteideien ollessa märjät.  Pellolle menosta tälläisessä olosuhteessa  pitäisi pystyä pidättymään. 
Aloitin nurmikotieläintalouden n kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin savikot olivat ehtineet pienempienkin koneiden alla tiivistyä. Nurmi ja varsinkin apilanurmi, jolla ei ajeta märjillä keleillä, on saanut savet nöyriksi.
Maa on täynnä reikiä, biolojisesti syntynyt muruisuus on runsas ja kestävä.  Elollisen aineksen runsas lisääntyminen nöyrtää myös savia samalla vedenpidätyskyky paranee.
Yksipuolinen viljanviljely ei ole Suomen olosuhteissa kovinkaan helppo laji.

Jaa, mitenkäs sitten tuossa kun on ihan samanlaista vaikka on ollut kesantona viimeiset 15 vuotta, siltikin maa oli täysin tinttasavea?

            Ai avokesantonako, kun olet aina käynyt kyntämässä?

Käsitykseni vaan vahvistuu että sä et ole oikeesti tiukkaa savea nähnytkään. Maat mulla suurimmaks osaks juurikin Hiuesavea. Myöskin sellainen tavara että rikkaa puskee ihan läpi kesän. Ja kyntämässä (naapuri) kävi ihan vain sen takia että sai poistetun sähkölinjan tolpanpaikat tasattua.

Haluaisin todella nähdä kun sä luomuviljelisit noita maita. Voi olla että sais kattoo vierestä sillä kuuluisalla säälittävän ja naurettavan fiiliksen välimuodolla.

      Pidät kuiteskin tiiliskivellä liian kovaa hintaa??     
      Tuskinpa kovin paljon tiukempaa savea on kuin entisen järven rannasta noustaan rinnettä tasaiselle.  Tuo veden lutkuttama tinttasavi on ollut kaikkien välineiden koetusten äiti.  Ja nekin on nykyään kynnettävissä.
       Etkö näe mitään viljelyhistoriassa, mikä tuon jäykkyyden savissasi on aiheuttanut.

Joo näen kyntämisen kahdella traktorilla kun kuivalla ei aurat pysy ehjänä ja sopivalla sateella loppuu pito veturista.. Suorakylvö on noille maille taivaan lahja.

Ja kaikki maani ovat tuollaisia sun mainitsemia. Tuskin niistä muuten olis hyviä tiiliskiviä tullutkaan, siis ihan oikeita tiiliskiviä niistä aikanaan on poltettu. 

>>>Joo näen kyntämisen kahdella traktorilla kun kuivalla ei aurat pysy ehjänä ja sopivalla sateella loppuu pito veturista.. Suorakylvö on noille maille taivaan lahja.

Ja kaikki maani ovat tuollaisia sun mainitsemia. Tuskin niistä muuten olis hyviä tiiliskiviä tullutkaan, siis ihan oikeita tiiliskiviä niistä aikanaan on poltettu. 

         **Viljaako viljan perään 40 vuotta?  Suomen olosuhteissa savilla tuo on rankkaa viljelyä maalle.  Jos sitten vielä joskus epäonnistut suoraviljelyssä tiivistämään kylvösyvyyden, niin sitten olet lirissä. Vesi ei kulje kuin ylös ja sivulle. Toivottavasti et ole kuumakalle ja täpinäreiska, että hermo pitää pellolle menossa.

   

sopivalla sateella loppuu pito veturista.. Suorakylvö on noille maille taivaan lahja.

Paitti että täällä suorakylvömiehet tuskailee, kun vannaskiekoissa on tarpeeks painoa, niin kylvökoneen kannatuspyörät onkin ilmassa. Valitettavasti myös kylvösyvyys on kovin helppo tarkistaa, kun siemenet näkyy viillon pohjalla. Ja ensimmäisen sateen jälkeen ne kelluu pinnalla.
Näkisin asian meidän tilalla niin, että jollei viljelykierto olisi sitä, mikä se nyt on, olisi pellot vieläkin nykyistä kovempia. Ja kysehän on vain kuivan vuoden ongelmasta, pääsääntöisesti multavuus on lisääntynyt niin, että ongelmia ei ole.