Yksi viikko toukokuussa, toinen kesäkuussa ja kolmas elokuun alussa.
Siinä suomalaisen viljelijän traktorikiireet kesällä.
Jos on niin lapamato, että tuohon työn ryskeeseen kuolee tai vammautuu
kytkin poljinta polkemalla ja nostolaitteen vipua käyttämällä niin joutaa
kuollakkin.
Pihatien auraaminen ja postin hakeminen talvella on toki mukavaa kun on lämmin ohjaamo.
Voi hitto. Mullahan on rakvaattori vajaakäytöllä.
Pihatietä on 30 metriä kunnan hoitamalta tieltä. Pöljyyttäni on tullut ihan käsipelillä, kolalla ja harjalla pidettyä tuo huikonen puhtaana.
Postikin jää tuon kunnan hallinnoiman tien varteen. Ulko-ovelta laatikolle taitaa olla melkein 40 metriä. Ja taas huomaan jotta oishan tuo nätimpi hakaista postikin laiskuuttaan konevoimalla.
Onneksi sentään sanomalehti tulee ulko-oven pielessä olevaan laatikkoon. Niin tuli postinkin jakelut aikanaan, ennen kuin Posti-Pekka rupesi säästämään ja määräsi postilaatikot tienvarteen.
Ja kaikesta huolimatta vielä ollaan hengissä, huh!
Tiedä häntä oisko asiat näin hyvin jos Valtravelkavankeuteen ois joutunu.
