Maaseudulla kaikki ovat viritelleet nuoruudessaan mopoja paitsi jotkut nössöt. Se on yleissivistävää ja opettavaista puuhaa, jossa pakostikin joutuu paneutumaan polttomoottorin sielunmaisemaan ja se on hyvin tervehenkinen harraste nuorisolle.
Itseni mieltä lämmittää aina, kun kuulen mopon äänen, varsinkin kaksitahtisen, mutta kyllä yleistyneen nelitahtisen mopedin äänikin miellyttää. Nykyään mopot ovat harmillisesti tosin hiljaisempia kuin omassa nuoruudessani, jolloin "tehopakoputket" olivat yleisesti käytössä ja mopedin tuottama äänimaisema oli siten saatu muunnettua korkeammalle taajuusalueelle ja terävöitettyä sitä. Ehkäpä optimitapauksessa jopa kulkukin parani 5 km/h.
Nuorison harjoittamaa mopokeulimistakin katselen myhäillen ja muistelen 80-lukua, jolloin Sjöblom keuli kasikymppisellä pytyllä varustetun Solifer Suzukin voimin kirkonkylän keskustan halkovan tien päästä päähän.

Poliisin toimet mopoilijan pysäyttämiseksi olivat täysin ylimitoitettuja ja käsittämättömiä, mikäli rikoksena oli vain mopoilu eikä esim. joku huumekauppa. Huumeilusta ei tunnu olevan kyse.