Njotta mitä se herneenpuinnin vaikeus tarkoittaa? Sitä että pöydän terien väliin jää joku paakku joka jää jumiin ja pitää käydä käsin poistamassa. Ja kun tämä on kerran tehty niin voi sanoa että yritettiin puida mutta todettiin mahdottomaksi.
Taistelin tänään 8 ha hernepeltoa ylös, ihan ränsistynyttä liimalakoa ja puiminen on sitä että pöytä syö savea niin voimalla että eturenkaat keventyy. Välillä tulee juolavehnäkohta jossa ei hernettä näy mutta niin vaan säiliöön tulee tavaraa siitäkin. Siinä 50-100 kerran välissä hyppäsin ulos puimurista , siivosin mullat leikkuupöydältä ja homma jatkuu. Taitaa vaan olla että nykyajan maajussit ei kengällään peltoon koske, jos työ ei onnistu koneesta niin luovutetaan heti.
Yli 30 tonnia tuli tuoltakin alalta ja muutama tonni tulee vielä kun saan kärryjä vapaaksi.
Tarkoittaa sitä että kun lakoista kasvustoa ei saa enää kuivaksi niin se ei todellakaan enää toimi pöydällä. Tuppu ja tappura joka sormen ja laonnostajan kärjessä 5 metrin välein.. kyllä se kuivana menee lakokin. Joku syksy oli sellainen että iltapäivässä oli vajaat 3 tuntia jolloin puinti kävi.
Herne on mieluummin tuulisten ja aurinkoisten aukeiden kasvi, ei varjoisten ja suojaisten metsänreunojen. Varjossa se kasvaa honteloksi ja kaatuu jo puolikasvuisena.
En ole puimurilla suuremmin maansiirtoa harrastanut, jos noita tukkoja ei ajoissa huomaa niin tietysti silloin lopulta päätyy maansiirtoalalle. Riippuu varmaan pöydän geometriastakin ja pellon tasaisuudesta ja maalajista.
Onko muuten hienommissa vehkeissä mittaria sille miten raskaasti pöytä nojaa maahan? Vai osaavatko nämä korkeusautomatiikat ajaa sillai 'nätisti ja kevyesti' maanpintaan nojaten? Vanhassa koneessa tuo on loistava viisari, ei tule varmuuden vuoksi laskettua vielä vähän (liikaa) kun näkee että mennään jo kevyesti maahan nojaillen. Säästää monelta harmilta jos olosuhteet ovat vaikeat. Eihän se ole kuin painemittari nostohydrauliikassa mutta minusta hyvin hyödyllinen.
