Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa on monilukuinen kirjava joukko eri kokoisia kristillisiä kirkkokuntia. Ortodoksisia, katolisia, luterilaisia jne. Koptit lie suurin ryhmä. Ei ole helppoa uskonnon ja kristillisten tapojen harjoittaminen islamilaisissa maissa.
Tyypillisiä keinoja, joilla kristittyjä ryhmiä saatetaan kohdella on:
- syrjintä työelämässä ja hallinnossa, esim. rekrytoinnissa ja virka-asioissa.
- Uskonnon harjoittamisen vaikeuttaminen, kirkkorakentaminen / -remontit, jumalanpalvelusten käytännön esteet ja lupa-asiat.
- Sosiaalinen painostus ja uhkailu paikallistasolla
- satunnaiset väkivaltaepisodit, ryhmien väliset tai uskonnollisesti motivoituneet hyökkäykset.
- Joissain paikoissa myös systemaattisempi kurinalaisuus uskonnollisesta näkyvyydestä.
Kaikissa islamilaisissa valtioissa kristittyjen asema ei ole täysin sama, monissa maissa se on enemmän rajoittamista ja syrjintää, kuin kaikille kohdistuvaa järjestelmällistä vainoa. Kuitenkin tietyissä tilanteissa konfliktit, sekasorto, paikalliset ääriryhmät, poliittinen jännite voi esiintyä myös todellisena vainona, uhkailuna, hyökkäyksinä ja asuinpaikan muuttamispakkona. Suurin vastustus on näitä uusia uskontoja ja lähetystyötä kohtaan.
Siis muutos Pohjoismaissa olisi nykyiseen verrattuna todennäköisesti valtava. Ruotsissa kuulee jo nyt varttuneempien ihmisten puhuvan, että maata ei tunnista enää sellaiseksi Ruotsiksi, mikä se oli heidän nuoruudessaan.
On niin ihanaa olla tekemättä mitään ja levätä sen jälkeen.