Ajoin eilen sähköskuutilla laidunmaalle hakatietä pitkin avatakseni laidunveräjän lehmiä varten. Vauhtini lähestyi sähköskuutin maksiminopeutta eli 23 kilometriä tunnissa.
Äkkiä tiellä oli jokin köydenpätkä, joka olikin käärme. Viime tingassa väistin sen ja jatkoin matkaani laidunmaan veräjälle. Palattuani samaa tietä käärme oli edelleen oikosenaan samassa paikassa. Ihan pitkänä kuin puolen metrin sahalaitainen ohut naru. Se oli siinä lämmittelemässä, mutta luikersi kivirauniolle, kun videoin sen.
Lähetin videon emännälle ja palasin tyytyväisenä navettaan päästämään lehmät ulos.
Myöhemmin emäntä ihmetteli että miksen tappanut käärmettä, mikä olisi ollut hänen ratkaisunsa vastaavassa tilanteessa. Kerroin, ettei se ollut purrut meikää ja taitaa nauttia lainsuojaakin. Emäntä huomautti siihen, että eivät minun muutkaan toimeni aina välttämättä kestä päivänvaloa.
Tapauksen pihvi oli se, että koin tehneeni päivän hyvän työn, kun
en tappanut sitä kyytä. Oletusarvo oli siis se, että tapan. Järjellä ajatellen se, ettei tapa jotakin käärmettä, pitäisi olla neutraali teko eikä
hyvä teko. Omassa ajattelussani taas käärmeen tappaminen oli neutraali teko ja hyvä teko se, ettei tappanut sitä.

Ovatkohan tunnetut moraalifilosofit käsitelleet tätä käärmekysymystä? Ehkä se paljastaa jotakin ihmisen persoonasta. Onko sinun mielestäsi käärmeen tappamatta jättäminen hyvä teko vai neutraali teko?