Tästä uudesta villityksestä saamme kiittää Eu:n erinomaisia nikkeliarvokomissaareja, jotka ovat luoneet uuden tavan toimia. Tässä asiassa käy samanlailla kuin turpeessa. Välillä se on uusiutuvaa ja välillä ei. Riippuu siitä mistä tuulee. Nikkeliarvoista en tiedä mitään , mutta pelkään jo ensimmäistä ilmoiotusta, jossa nikkelikuormasi on kipattu nikkelikuormasiiloon ja pyörätetty 50 tonnia miinusta.

Tuommoista löytyy asiasta:

Miten kauran nikkelipitoisuutta kontrolloidaan?

Viljojen nikkelipitoisuutta ei pystytä analysoimaan Raision viljalaboratoriossa viljaerää vastaanotettaessa, kuten esimerkiksi kosteutta tai hometoksiinipitoisuutta. Analyysille ei ole ns. pikamenetelmää ja sen analysointi tarkoittaa tällä hetkellä näytteen lähettämistä ulkoiseen laboratorioon analysoitavaksi. Viljojen nikkelipitoisuutta pitää kuitenkin seurata ja lain asettamia raja-arvoja noudattaa, vaikka eräkohtaiseen analysointiin ei ole mahdollisuutta.

Mitä raja-arvot tarkoittavat kotimaiselle viljaketjulle?

Kaikki uudet rajoitukset aiheuttavat nykyisten toimintamallien tarkastelua ja kehittämistä. On selvitettävä nykyhetken tilanne, tarvittaessa kehitettävä uusia tapoja toimia, viestittävä, koulutettava, neuvottava, mahdollisesti investoitava laitteisiin, tutkimukseen ja osaamiseen. On mitattava, seurattava ja raportoitava. Nikkelin osalta haasteellista on se, että syy-seuraussuhteista ei ole kovin paljon tietoa ja riittävän tiedon hankkiminen ei käy käden käänteessä. Kaikki tämä aiheuttaa epävarmuutta ja kustannuksia, mutta toisaalta ratkaisuja on etsittävä ja löydettävä yhteistyössä.

Kaura on Suomelle tärkeä tuote pellolta pöytään. Kauran nikkelipitoisuuden hallinta huonosti hoidettuna voi muodostua todellista konkreettista ongelmaa suuremmaksi mainehaitaksi, jos emme suhtaudu siihen vakavasti ja ratkaisukeskeisesti. Kahden vuoden siirtymäaika ennen raja-arvojen voimaantuloa antaa meille onneksi aikaa kehittää toimintamallit kuntoon.

Kuinka nikkeliä hallitaan? Pitääkö pellolle ensin perustaa kaivos, jotta nikkelistä pääsee eroon? Tyypillistä meininkiä, että ensin määritellään joku raja-arvo, mutta mahdollisen ongelman ratkaisu siirretään viljelijälle. Todennäköisesti tässäkin tapauksessa vain suomalaiselle viljelijälle.

ja sitten kun viljelijät on poistannu jollain helevetin kalliilla sen nikkelin pois niin käy kuin vosvorin kanssa..   tavara onkii sit liian köyhää että ei käy etes kaupaks..   on se hyä kun liittyttiin tuollaseen suuren älyn järjestöön kuin eu/y   tahi mikä se nyt milloinkin onkaan..      ja meillä lammaslaumapäättäjät jokaiseen pikku aivastukseen rysselin käytävillä laittaa koneiston liikkeelle ja maailman palstus on taas käynnissä!

Tuossa Raision toksiinijutussa pikamenetelmä myös on ongelmallinen, toistettavuuden ja luotettavuuden suorituskyky ei ehkä edes ole tieteellisesti osoitettavissa vaan perustunee virkamiestyönä tehtyyn mutuiluun.

-SS-

ja kohta ruottalaiset taas osottaa että suomen arvotaulukko on ihan persiistä...  kuten hiilennielut...    heja vintlantia!

Niinä hetkinä kun kuorma käännytetään ennen kuin pääsee Viljavan montunlle, jostain syystä niin kotimatkalla ajatukset tuppaavat menemään alan vaihtoon.

Yksi hyvä syy lisää olla viljelemättä kauraa savimailla. Kaura on tehokas nikkelin kerääjä, vaikka raja-arvot ovatkin korkeammat. Kalkitus vähintään pH 6.8-7.5  niin alkaa vaara olla hallittavissa. Mutta kauroja harvemmin vihannes- ja sokerijuurikasmailla viljellään, koska mieluummin sokerijuurikasta, öljykasveja ja vaateliaita viljalajeja, jos pH 7+ . Kaurasta nähtävästi tulee erikoiskasvi bulkkiviljan hinnalla. Rahantuloa ei voi estää.

Geologian tutkimuskeskus julkaisee maaperän taustapitoisuuksia. Siellä karttatasolla voi osoittaa pisteellä omien peltojen alueen ja valita ympyrän, usein noin 7-10 km, jonka sisällä löytyy riittävästi mittaustuloksia. Keskimääräinen nikkelipitoisuus >25 mg/kg tai 50 mg ylitykset ovat riski nimenomaan kauralla. Jos on näitä happamia sulfaattisavia, siellä kai nikkeli on aivan todellinen riski. Kalsiittia 30 tonnia ja pH 7+ , vaara ohi. Kuparit ja muut tarpeelliset metallit, kuten mangaani, magnesium, sinkki, ja boori annetaan sitten lehdille. Fosforit kylvöriviin, koska ylikalkitussa maassa  fosforikin passivoituu. Viljavuustutkimuksia (mahdollisesti kalliita) voi teettää nikkelistä,  eli jos on epäilys, niin ei tarvitse tilata täysperävaunullista joka hehtaarille kalsiittia, ja uskaltaa kauraakin viljellä. Näyte on kaavittava muovilapiolla, jotta nikkeliä ei tule näytteeseen.  Artisti maksaa.

Tämä nyt voi tuntua huuhaalta, mutta totuus on, että mielivaltainen kuormien hylkääminen on kestämätön homma sellaisenaan. Eli semmoinen ylikalkittu sokerijuurikasmaa on sulfaattisavilla kohta ainoa vaihtoehto kauran viljelyyn, jos haluaa varmistaa, että se kaurakuorma todella lähtee tilalta ja pysyy poissa.

Ohra ja vehnä eivät ole tarmokkaita nikkelin nostossa maasta, joten vaikka niillä on tiukemmat rajat, kaura on se riskikasvi. Rypsi kerää nikkeliä, mutta öljynpuristuksessa nikkeliä ei tiettävästi tule öljyyn.

-SS-

Hyvin vähän keskustelussa esiin noussut huoltovarmuustekijä on viljakuormien peruminen ja nyt kun siihen tulee yksi tekijä lisää niin haastetta löytyy. Ehdotankin maatalousministeriölle viljakuorman perumistukea, mikä maksetaan viljelijälle, kun viljakuorma perutaan kaikesta huolimatta, että hän on viljellyt hyvien viljelykätäntöjen mukaan niinkuin tukiehdoissa edellytetään. Viljakuorman perumistuessa viljelijälle maksetaan eu varoista (lue ne jotka ovat keksineet tämän) korvausta siten, että kuorma olisi kipattu normaalisti, poislukien laatulisät. Tällä toiminnalla viljelijän oikeusturva toteutuu ja uskallamme jälleen siltäosin toimia niin normaalisti kuin tässä tilanteessa nyt voidaan.

Toinen vaihtoehto on toimia viljelyttäjän riskillä. Viljelijälle maksetaan muutama €/ha palkkaa ja tekee viljelytyöt konsulentin valvonnassa.

Epäilen, että jollakin fazulla alkaisivat kuormat taas pudota kaatosuppiloon herkemmin tuolla tavalla.

-SS-

Ei nouse sulffaattisaven ph 30 tonnilla kalsiittia seitsemään. Niihin ajettiin varmaankin lähemmäs 100t/ ha.

Ei nouse sulffaattisaven ph 30 tonnilla kalsiittia seitsemään. Niihin ajettiin varmaankin lähemmäs 100t/ ha.

Eikö kuitenkin täällä päin vanhoilla peltoalueilla jos on jo saatu 6,5 paikkeille pH niin 4 t per 0.1 prosenttiyksikköä niin seiskaan voisi päästä runsaalla 20 tonnilla ja 10 tonnia ylläpitoa varten vielä. Mutta jos uutispellosta on kyse, ei kai tuo 100 t vielä kovin yllättävä määrä ole, pitänee jakaa pariin muokkauskierrokseen.

Mutta niin kuin alkuperäinen aihe oli, nikkelistä ei eroon pääse ilman perusteellista kalkitusta, mitä kauran viljelyriskeihin tulee.

-SS-