Eivät nämä laskelmat mitä jos tuosta säästetään niin täällä saa lisää, koskaan toimi. Jokainen julkinen organisaatio käyttää saadun rahan kokonaan, riippumatta siitä, onko rahaa paljon vai vähän. Rahan käyttöä voidaan ohjata kehittämällä uusia toimia, joita ennen ei tarvíttu ollenkaan. Esimerkiksi kompostitarkastajan virka on hyvä esimerkki asiasta, joka työllistää julkista sektoria, vaikuttamatta asian tai palvelun tapahtumiseen.
Se, että lisätehtäviä on kehitetty, voidaan nähdä suhdeluvusta julkistalouden työntekijä / maan asukas.
Vuonna 1950 yksi julkistalouden virkahenkilö hoiti 25 kansalaisen asiat.
Vuonna 1970 yksi julkistalouden virkahenkilö hoiti 13 kansalaisen asiat.
Vuonna 1990 yksi julkistalouden virkahenkilö hoiti 6,7 kansalaisen asiat
Vuonna 2020 yksi julkistalouden virkahenkilö hoiti 8,8 kansalaisen asiat.
Vuosi 2020 näyttää trendin kääntyneen, mutta lievästi.Vuoden 1990 jälkeen osa valtion virkamiehistä (yli 100 000) siirtyi valtion liikelaitoksille, joilla oli sen jälkeen yritystalouden ja teollisuuden sparrausluvut käytettävissään ja jonkinlainen henkilöstön määrän jarru toimintaohjeissaan.
Tämä suhdeluku osoittaa, että emme vielä ole kriisissä julkisten toimintojen osalta, koska yhteiskunta toimi 1950-luvullakin, lapsia jopa syntyi enemmän, synnytykset hoituivat siinä kuin nytkin, ajokortit ja muut todisteet tulivat ihmisille, poliisi ja palokunta toimi, lääkärinhoitoa ja sairaaloitakin oli. Vuonna 1950 yhteiskunta pyöri, junat kulkivat, postit jaettiin, lakia valvottiin ja lapset opetettiin lukemaan murto-osalla nykyisestä väkimäärästä, vai voiko joku osoittaa toisin ? Meidän ei ehkä pidä katsoa, paljonko työntekijöitä kokonaisuudessa on, mutta kylläkin sitä, miten paljon hommista on keinotekoisia työtehtäviä ja palveluja. Kannattaa tutustua ns.
Niskanen-malliin, josta suomalainen julkistalous on empiirinen todiste.
Itse olen kutsunut ilmiötä
määrärahataloudeksi, jossa määrärahojen oikeutusta ja määrää ei koskaan voida karsia, koska se johtaisi seuraavanakin vuosina rahan jaossa epäedullisempaan asemaan. Suuri osa työstä on muuttunut itseään ruokkivaksi tyhjäkäynniksi. HS taannoinen kiihkeä juttu hoivakodin työntekijärasituksesta osui enemmän soteaktivistien et al omaan nilkkaan, koska pääkohdat löytyivät tekstin joukosta piilotettuna: kahdeksan hengen tiimi oli tosiasiassa kuuden hengen tiimi, koska kahden hengen vakisaikkutiimi. Työaika ei ollut 8 h vaan noin 5 h, joka tauolla selattiin kahvihuoneessa puhelinta reilusti yli tauon keston. Näin hoitajamitoitus 0.6 on varkain pudonnut 0.3:een.
-SS-