Reilun viidentoista vuoden suorakylvökokemuksella ihmettelen SS:n juttuja siitä, että suorakylvö olisi tautipaineen kannalta helpompi kuin kevytmuokkaus. Suorakylvetyt oraat ovat yleensä lehtilaikkua täynnä jo 2–3-lehtiasteella, toisin on jos pahnaputua on kunnolla sekoitettu mullokseen. Kynnetyt ovat tietysti parhaita lähes poikkeuksetta joka suhteessa, siinä mielessä ihmettelen taas kylmiksen huonoja kokemuksia kynnettyyn tehdyistä oraista; omat kokemukseni ovat sen suuntaiset, että kevytmuokatut häviävät kynnetyille yhdeksän kertaa kymmenestä et cetera.
Täytyy olla lajikkeissa tai viljelykierron puutteessa häikkiä. Omat kokemukset ei tautisuutta oraissa puolla oikein missään menetelmässä. En osaa tähän sanoa enempää. Kyntökin on omalta osaltani loppuun käsitelty. Sen voisi todeta, että jos siitä olisi selkeästi apua, niin täällä sitä tehtäisiin paljon enemmän. Koko seutukunta on kuitenkin ensisijaisesti kevytmuokkausten ja suorakylvön takana. Säännönmukaista kyntämistä esiintyy lähinnä heinämaiden lopetusten yhteydessä. Karjatilatkin pitää sänkiä keväälle, siinä missä viljatilatkin. Niiden kanssa on opittu toimimaan. Ite olen näihin maanrakennejuttuihin jo niin paljon perehtynyt, että en keksi mitään hyötyä siitä, että kalliisti varjeltua pintamaata käännettäisiin 20cm syvyyteen ja tilalle kaivettaisiin raakaa, magnesiumpitoista jankkoa sekoittamaan kaikki. Yäk. Nyt kun nämä kesantoheinätkin menee glyfosaatin ja suorakylvön ansiosta näin helposti takaisin viljakiertoon, niin aura on todella pahan päivän varalle varastoitu kone.
