tartteeko aina etes jäykkäkouristusrokotettakaan uusia? itellä semmonen joskus vuosikymmeniä sitten, ehkä jopa 45 vuotta sitten saatu..
Jäykkäkouristusbakteeri ei ole vain ihmisen tauti. Se elää maassa, ja kestoitiönä se kestää kuumuutta, kylmyyttä, hapettomia olosuhteita. Vasta herätessään johonkin nahan alle saatuun pistohaavaan, se alkaa muodostaa myrkkyä, joka on vaarallista. Hevosala tietää, että hevosille on hyvä antaa tehosterokotuksia, koska hevonen lienee erittäin herkkä kyseiselle myrkylle. Naudat ovat jonkin verran kestävämpiä, ja monet petoeläimet, kuten kissa- ja koiraeläimet, sekä linnut ja matelijat ovat hyvin vastustuskykyisiä.
Luonnossa tiedetään metsästämättä kuolleitten hirvieläinten ja mm. rusakoiden olleen jäykkäkouristuksen vammauttamia. Sitä ei vaan huomata. Jäykkäkouristuksen tehostepiikki kannattaa ottaa 20 vuoden välein, vaikka suoja on olemassa pitemmänkin ajan kuluttua. Usein isompi naulanpisto tai vastaava kannattaa sitten pian käydä terveysasemalla hakemassa piikki, koska jäykkäkouristus ei katso ihmisen yleiskuntoa, niin kuin esimerkiksi koronan kuolettavuus riippui vahvasti iästä ja oheisriskeistä.
Täysiverinen jäykkäkouristus on vahvasti vammauttava ja kuolettava (tehohoidossakin 20 %) ja joka tapauksessa aiheuttaa pitkän sairausloman, koska antibiootti ei toimi hoitona vaan vain erikseen annosteltava keinotekoinen bakteerimyrkyn vasta-aine. Koska rokotusohjelmat eivät vie taudinaiheuttajaa pois maaperästä, rokottamattomia voidaan "sietää", koska kyseisiä tehohoidon muotoja taudin sattuessa kohdalle voidaan tehokkaasti järjestää. Muutenkin maataloustöiden ja lapioiden talikoiden ja kuokkien käytön väheneminen vähentää kontaktia maaperän jäykkäkouristusitiöihin.
Ensimmäisessä maailmansodassa jäykkäkouristus oli haavoittuneille erittäin suuri riski, jos taisteluja käytiin pelloilla. Suolistossa kyseinen bakteeri ei sairastuta eikä anna vastustuskykyä, vaan eläinten lannassa itiöitä jää maahan. Kuitenkin vuosisadan alussa keksittiin, että jäykkäkouristusbakteerin toksiini oli se vaarallinen asia, ja sitä toksiinia alettiin ruiskuttaa hevosiin pieniä annoksia, tappamatta kuitenkaan hevosta kokonaan, kunnes hevosen vasta-ainetuotanto käynnistyi. Sitten sitä eläinperäistä vasta-ainetta ruiskutettiin taistelukentällä haavan saaneisiin. Hoito oli tehokas.
Nykyinen jäykkäkouristusrokote EI ole bakteeria vastaan tehty, siinä ei ole mitään osaa siitä bakteerista ! Se on kemiallisesti käsiteltyä jäykkäkouristusmyrkkyä, joka käynnistää ihmisen oman vasta-ainetuotannon. Rokottamattomaan esimerkiksi naulaan astuneeseen jouduttaneen ruiskuttamaan erikseen tehtyä vasta-ainetta, jotta henki pysyisi, koska ihmisen vasta-ainetuotanto ei kerkiäisi mukaan ennen menehtymistä.
-SS-