Olen tässä sivusta seuraillut viljelijän käytännön elämää noiden homemyrkkyjen suhteen.
Vaikuttaa olevan kovin mystinen maailma se, ja kaikenlainen ennustettavuus on heikkoa.

Myös kysyttäessä keinoja niiden välttämiseen mahdollisuuksien mukaan vastaukset vaihtelevat vastaajan mukaan :-/
Sama pätee niiden vähentämiseen kuivauksen ja vastaavien toimien yhteydessä.
On eriä jotka saadaan elintarvikekelpoisiksi melko vähäisellä kuivurissa kierrättämisellä ja/tai sinivalohoidolla - ja sitten on eriä joihin ei oikein tunnu auttavan mikään. Ja lähtötilanne voi analyysinumeroiden perusteella olla lähes sama. Valohoito-osastolla joitakin kokeita olen tehnyt itsekin.

Helpoimpia ennaltaehkäiseviä keinoja olisi varmaan lajikevalinta jos siitä löytyisi olennaista apua tilanteeseen. Joitakin tilastoja aiheesta on mutta nekin tulokset ovat kovin ristiriitaisia. Osa kokeista ei ole Suomesta, jolloin olosuhteet voivat poiketa meidän säätiloistamme jne. Lisäksi kokeet eivät välttämättä ole kovin pitkältä ajanjaksolta, jolloin paikallisten olosuhteiden vuosittainen vaihtelu alkaa sotkea yleiskuvaa.

Onko arvon raadilla syntynyt minkälaisia käytännön ajatuksia tai kokemuksia aiheen ympäriltä?
Löytyykö viljan vastaanottajilla julkisia lajikekohtaisia tilastoja tämän ongelman suhteen?

https://vyr.fi/wp-content/uploads/2025/05/Kaupan-ja-teollisuuden-vastaanottonnaytteiden-DON-toksiinipitoisuus-eri-kauralajikkeissa-2016-2024-1.pdf

Ainakin tuollainen aineisto löytyy.

Olisko yksi syy kauran viljelyn yleistyminen.. 

Doneja voinee hallita kukinnan alussa ja keskellä tehtävin ruiskutuksin, samoin huolellinen kyntö voi olla saastuntaa  lieventävä toimenpide, vaikka ei ole tonnihehtaarisarjassa vaihtoehto.

T2-HT2 ei oikein ole hallittavissa ruiskutuksilla tai nopealla kuivaamisella. Kyntö ja lajikevalinta lienevät heikommin vaikuttavia keinoja. T2-Ht2 - toksiineista  on tulossa uusi äkkiväärä lyömäase, jolla vängätään muuten hyvän oloinen leipävilja rehuksi.

Liuskatestit ovat erittäin todennäköisesti epävarmoja, mutta autokuormittain 10€/tonnilta voi panostaa perusteelliseen analyysiin, joita tekee lähinnä vain Ruokavirasto ja Eurofins.

Lisäkiusaksi rukiille tulevat noin vuoden päästä mittautettavat ergotoksiinit, joita ei pysty välttämään värilajittelulla, vaikka pahkat poistettaisiinkin. Rehutehtaat ovat löytäneet erityisesti ohrasta torajyvää, kyntämättäviljely rukiin jälkeen on varmin keino saada ohraan torajyviä.

-SS-

Olisikohan syynä tautiaineiden käytön lisääntyminen kauralla. Torjutaan taudit niin homeille annetaan tilaa kasvaa. Kemikaali Alit ovat sitten toista mieltä.

Olisikohan syynä tautiaineiden käytön lisääntyminen kauralla. Torjutaan taudit niin homeille annetaan tilaa kasvaa. Kemikaali Alit ovat sitten toista mieltä.

Kauran merkittävin kasvitauti on kauranlehtilaikku, joka on yllätys-yllätys sienen aiheuttama, myös punahomeet ovat sieni-infektioita. Että en ymmärrä. Fungisidi-tautiaineet ylipäätään vaikuttavat vain sienten aiheuttamiin tauteihin.

Tautiaineresistenssi onkin sitten asia erikseen...

Ja sitten soppaan voidaan lisätä vielä maaginen sana 'luomu' jossa nuo Kemikaali-Alin avut tai synnit eivät ole käytettävissä.
Hintaero elintarvikelaatuisen puhdaskauran ja DONien vuoksi hädin tuskin rehuksi kelpaavan älillä on suurempi kuin merkittävä...

Luomukaurassakin on doneja, punahomeita on esiintynyt vuosisatojen ajan, säätiloista riippuen.

Tavanomaisessa viljelyssä kasvustot ovat tiheämpiä ja kosteampia, ne tulevat puintikuntoon luomupeltoja myöhemmin,  sienitaudit nimittäoin etenevät hitaammin  kalpeanvihreässä valoisassa luomuhaituvassa, joka vieläpä tuleentuukin viikkoa aikaisemmin. Tietenkin poikkeuksia kasvuston ylirehevyyden osalta on, karjatiloilla, mutta kasvinviljelyluomu on merkittävä luomuviljan tuottaja myös, eikä kasvustossa ole samalla tavalla ahtautta.

-SS-

Aluksi saatiin tutkimustuloksia joissa tautitorjunta lisäsi punahometta. Sitten kemikaalimyyjät tutkivat, että tarkasti ajoitettu kukintavaiheen torjunta auttaa. Tarkkuus on suunnilleen kuin savimaan kylvöaika. Aiemmin muihin taudinaiheuttajiin tehty tautitorjunta sekoittaa homeiden ja muiden taudinaiheuttajien tasapainoa ja päästää punahomeet jylläämään kukintavaiheen jälkeen.  https://www.proagria.fi/uploads/ProAgria/Oulu/hometoksiinien-hallinta-luomussa_-JHautsalo_Luke_08042025.pdf sivulla 4 on vertailu luomu vs. tavanomainen

Onpa tuo viljakin nykyään vaarallista kaikkine myrkkyineen, että on elettävä vaan lihalla ja maitotuotteilla.
 
Tuhansia vuosia on viljasta tehtyjä jalosteita käytetty ravinnoksi, mutta nyt se on todettu vaaralliseksi. Onko muuten todisteita, että jos jyvissä on noita myrkkyjä, niin onko niitä vielä jäljellä sen jälkeen kun jyvistä  on leivottu leipä tai tehty puuro?
Kun EU:ssa löydetään jyvistä "myrkkyjä" , niin Suomessa niitä riennetään täydellä voimalla heti mittaamaan. Alistuminen tähän myrkkynarratiiviin läpäisee koko viljaketjun.  Tämä alistuminen on täydellisen kritiikitöntä. Mitataanko näin tarkasti ja kiireellä missään muussa maassa näitä "myrkkyjä" kuin Suomessa. Ja miksi missään ei kerrota mitä vaaraa ihmisille ja eläimille on näistä löydetyistä "myrkyistä"? Miten ihmiskunta yleensä on selvinnyt elossa tähän asti, kun näitä "myrkkyjä"  ei ole aiempina vuosisatoina tutkittu? Huolimatta siitä että olemme tuhansia vuosia syöneet myrkyllistä viljaa, on ihmiskunnan väkimäärä moninkertaistunut, myrkyistä huolimatta. Tämä on ihmeellistä.
Mutta kun siis eu:sta käy käsky, ei Suomessa kysellä, vaan ahkerasti aletaan mittailemaan, koska haluamme olla mallioppilas, eikä ihmishenkiä saa vaarantaa. Paljokohan vuosittain tulee kuolonuhreja don-  tai TTT - jotakin  myrkkyviljojen syömisen seurauksena?

Kauran varhainen tautitorjunta on kyllä listattu toksiiniriskiä kasvattavien tekijöiden joukossa mutta en kyllä tiedä onko kuinka paljon se vaikuttaa. Vaikka kauran lehtilaikkutautien torjunta on varmasti lisääntynyt mutta taitaa olla silti isossa kuvassa suht vähäistä.
Toisaalta tokisiinejahan on ollut aina, https://jukuri.luke.fi/items/fb35b0a0-b62d-405a-b4c3-526156fa73eb,  ennenmuinoinhan se analysointi perustui kuitenkin vaan silmämääräiseen arvioon viljan väristä.
1972 oli kuulemma paha punahomevuosi ja pelättiin että se romahduttaa viljelijöiden viljasta saamat hinnat. MTK ajoi asiaa ja Valtion Viljavarasto valtioneuvoston velvoittamana osti punahomeista viljaa varastoihinsa tavallisen kauppaviljan hinnoilla tietyin laatukriteerein. Se sitten vähitellen hukattiin rehutehtaille ja alkoholin valmistukseen.

Rakkineelle ja muillekin..
Kun pula vuosi tulee niin kukaan ei kysele näiden homeiden perään. Ylituotanto tilanteessa se on oiva erien valikointi konsti.. 

Torajyvän vaikutuksia on tunnettu pitkään. https://fi.wikipedia.org/wiki/Torajyvä

Aluksi saatiin tutkimustuloksia joissa tautitorjunta lisäsi punahometta. Sitten kemikaalimyyjät tutkivat, että tarkasti ajoitettu kukintavaiheen torjunta auttaa. Tarkkuus on suunnilleen kuin savimaan kylvöaika. Aiemmin muihin taudinaiheuttajiin tehty tautitorjunta sekoittaa homeiden ja muiden taudinaiheuttajien tasapainoa ja päästää punahomeet jylläämään kukintavaiheen jälkeen.  https://www.proagria.fi/uploads/ProAgria/Oulu/hometoksiinien-hallinta-luomussa_-JHautsalo_Luke_08042025.pdf sivulla 4 on vertailu luomu vs. tavanomainen

Kauran punahomekäsittely ajoittuu kauran kukinnan alkuun, ei se ole aivan sama asia kuin savimaan kylvöaika keväällä, saattaa sataa, saattaa olla satamatta kas. Siellä kaurahalmeessa pitää vain käydä päivittäin, kun tuppi alkaa paksunemaan ja kun ensimmäinen röyhyn jyvä alkaa työntyä esiin, on siinä usein jo yksittäisiä helpeitä. Se on se ruiskutushetki. Ongelmaksi tulee se "kakkossato", mahdollisen jälkiversonnan ja epätasaisen versoutumisen johdosta. Siksi oletan, että semmoinen viikon välein tehtävä kaksiosainen ruiskutus toimii parhaiten.

Tuota tautiaineiden punahomeita lisäävää vaikutusta metsästetään varsinkin luomuparadigmaa tuputtavien taholta. Voi kuitenkin ihan hyvin olla niin , että se tautitorjunnan aikainen tarve tulee monivuotisen kauraa kauralle ja pahnavelli- ja pahnaputukasvatuksen ansiosta, koska laikkutaudit ja samalla punahomeet leviävät maaroiskeista, kasvijätteiden joukossa sikiämällä, jos siemenlevintäinen tartunta on estetty,  esimerkiksi  lämpökäsittelyllä tai kemiallisesti. Luomuvilja on usein vain 1. vuoden vilja, nurmikierron tai jonkun vihanneksen jälkeen. Edelleen moni luomuviljelijä kyntää ne viljalle menevät lohkot, jotkut ehkä avokesannoivat ruismaat.

Joissakin maissa on kokeiltu niin sanottua pintamullan äkkikalkitusta kalsiumhydroksidilla tai jopa hyvin reaktiivisella kalsiumoksidilla. Yksi vaihtoehto on Perlka, jota ainakin Berner myy, se on kalkkityppeä, kalsiumsyanamidi - lannoitetta, joka nostaa voimakkaasti levityshetkellä pintamullan emäksisyyttä. Möhöjuurivaivaan noita kalkkituotteita käytetään menestyksellä, ja kuulemma maan hyödylliset pieneliöt eivät lyhytaikaisesta emäksisyyden nostosta ole vaarassa. Ranskassa käytetään rivikylvössä tiputtamalla rivin viereen kali(kalium) - tai hieman halvempaa natron(natrium) lipeää desinfiointitarkoituksessa, niissä tulee samalla kalium- tai natriumlannoitus, eikä sisällä klooria eikä mitään epäluonnollista materiaalia: Lipeä on erinomaisen emäksinen, sitä voisi muutamalla neliöllä kokeilla, marketeista saa viemäriraetta, joka on rakeista lipeää, jos heinänsiemen kylvölaite pysyy kuivana, rakeet menevät syöttölaitteesta kuin urea.

Annostelusta ei ole aavistusta, mutta jos kalia antaisi 10 kg hehtaarille , niin rakeista kalilipeää tarvitsisi 15 kg , ei siis kovin paljon, eli juurikin heinänsiemenen kylvölaite voisi toimia.

-SS-

Torajyvän vaikutuksia on tunnettu pitkään. https://fi.wikipedia.org/wiki/Torajyvä

Torajyvä tykkää kevytmuokkauksesta ja suorakylvöstä ja hybridirukiista, ihan sama onko pollenplus vai ei. Siksi se on nyt tullut ongelmaksi, populaatiorukiilla ongelmaa esiintyi lähinnä kukkimisen aikaisten hallojen ja heikon talvehtimisen jälkeen. Mitä parempi talvehtija ja puhdas syvään kynnetty pelto, aika taikuri saa olla. että johonkin Riihi-rukiseen saa yhtäkään torajyvää.

Torajyväalkaloidia joskus  vielä 1950 - luvulla käytettiin migreeni- ja mm. parkinsonin taudin lääkkeenä, pahkoja kerättiin käsin ja vietiin apteekkiin, kylvössä tartutettiin sieni lääkepalstalle tahallaan, pahkoja kylvämällä. Lisäksi torajyvätoksiinit olivat prekursorina ensimmäisille LSD-tuotteille.

Nyt nuppikuormastakin tulee muutama hyvä ämpärillinen kaunista torajyvää, mutta ei ole markkinoita. Muuten, kun kirjallisuutta tutkii, on havaittu, että ylivuotisessa torajyvässä ergoalkaloidit vähentyvät huomattavasti, lääkkeeksi viljeltynä tuoresato vietiin välittömästi uutettavaksi.

-SS-