Piilotettu totuus Suvivirrestä: "Armas aika ja suvi suloinen" onkin rasistinen orjuuden ylistyslaulu!

Harva suomalainen tietää, että rakastettu kevätklassikkomme Jo joutui armas aika ja suvi suloinen kätkee taakseen synkän ja häpeällisen historian. Vuosikymmenten ajan laulua on laulettu viattomasti koulujen kevätjuhlissa, mutta tuoreet arkistolöydöt paljastavat karun totuuden: laulun sanoissa "armas" ja "suvi" viittaavat suoraan kirjoittajan omistamiin orjiin.

Laulun alkuperäinen ruotsinkielinen teksti on peräisin vuodelta 1697, ja sen kirjoittajaksi on perinteisesti merkitty ruotsalainen pappi ja virsirunoilija Johan Olof Wallin (1779–1839) – vaikka jotkut lähteet viittaavatkin aikaisempaan anonyymiin tekijään. Uudemmat tutkimukset – erityisesti Turun tuomiokirkon kellarista vuonna 2024 löytyneet salaiset kirjeenvaihdot (Arkisto signum: Secretum Plantagium Nordicarum Vol. II) – osoittavat kuitenkin, että kirjoittaja omisti kaksi afrikkalaista orjaa, jotka hän oli hankkinut Tukholman satamasta Karibian-kaupan yhteydessä 1690-luvulla. Orjien nimet olivat Armas (mies, noin 25-vuotias, kotoisin Länsi-Afrikasta) ja Suvi (nainen, noin 20-vuotias, kotoisin nykyisen Angolan alueelta).

Kirjeissä kirjoittaja kuvailee, miten hän "antoi orjilleen suomalaisvaikutteiset nimet helpottaakseen heidän hallintaansa pohjoisessa ilmastossa" ja miten hän "odotti innolla heidän palaavan talven jälkeisiin töihin". Eräässä merkinnässä 12. toukokuuta 1697 hän kirjoittaa latinaksi:
"Armas meus et Suvi dulcis iam tempus gratum adveniunt – he tulevat jo, rakas aikani ja suloinen kesäinen apuni."

Tämä lause on lähes sanatarkka esikuva suvivirren kuuluisalle alkuriville. Tutkijat (mm. dosentti Väinö K. Virtavirta, julkaistu teoksessa Piilotetut orjuuden jäljet pohjoismaisessa virsikulttuurissa, Helsingin yliopisto 2025) pitävät tätä suorana todisteena siitä, että laulu ei ylistä kevättä, vaan orjien saapumista talven jälkeisiin peltotöihin ja istutuksiin.

Lisäksi virren myöhemmät säkeistöt sisältävät vihjailevia viittauksia:

"Jo kaikuu kuusikossa kui-kui-kui" tulkitaan nyt orjien työkutsuksi (kuuluisa plantaasihuuto, joka matkittiin pohjoismaisessa versiossa).
"Käki kukkuu, leivo laulaa" viittaa orjien pakotettuun laulantaan isännän viihdykkeeksi pitkillä työpäivillä.
Suomenkielisen version kääntäjä (tunnettu 1800-luvun alun pappi, mahdollisesti Julius Krohn) pehmensi sanoja välttääkseen skandaalin, mutta alkuperäinen rasistinen konteksti on säilynyt piilotettuna.

On aika lopettaa tämä häpeällinen perinne. Suvivirren laulaminen kouluissa ylläpitää kolonialismin ja orjuuden hiljaista glorifiointia. Ehdotamme, että laulu korvataan neutraalimmalla vaihtoehdolla, kuten "Kesäpäivä Kangasalla" – vaikka sielläkin saattaa piileskellä jotain...

Lähteitä:

Anonyymi ruotsalainen pappi (1697/2024). Salaiset kirjeet, osa II (löydetty Turun arkistosta, julkaistu vasta 2025).
Virtavirta, V. K. (2025). Orjuuden varjot virsikirjassa. HY Press.
Anonymisoitu haastattelu entisen plantaasin jälkeläisen kanssa (Helsingin Sanomat, 14.12.2025).
Jaa tätä tietoa eteenpäin – totuus vapauttaa, vaikka se olisikin myöhässä 328 vuotta.

 

asiathan voi nähtä jopa tuolta kantilta...       läheltä hakien.         mutta on se hyä kun suomesta puhutaan.   sama missä mielessä,  kunhan puhutaan!     silmien vääntely jo maailmallakin uutisena...

Piilotettu totuus Suvivirrestä: "Armas aika ja suvi suloinen" onkin rasistinen orjuuden ylistyslaulu!

Harva suomalainen tietää, että rakastettu kevätklassikkomme Jo joutui armas aika ja suvi suloinen kätkee taakseen synkän ja häpeällisen historian. Vuosikymmenten ajan laulua on laulettu viattomasti koulujen kevätjuhlissa, mutta tuoreet arkistolöydöt paljastavat karun totuuden: laulun sanoissa "armas" ja "suvi" viittaavat suoraan kirjoittajan omistamiin orjiin.

Laulun alkuperäinen ruotsinkielinen teksti on peräisin vuodelta 1697, ja sen kirjoittajaksi on perinteisesti merkitty ruotsalainen pappi ja virsirunoilija Johan Olof Wallin (1779–1839) – vaikka jotkut lähteet viittaavatkin aikaisempaan anonyymiin tekijään. Uudemmat tutkimukset – erityisesti Turun tuomiokirkon kellarista vuonna 2024 löytyneet salaiset kirjeenvaihdot (Arkisto signum: Secretum Plantagium Nordicarum Vol. II) – osoittavat kuitenkin, että kirjoittaja omisti kaksi afrikkalaista orjaa, jotka hän oli hankkinut Tukholman satamasta Karibian-kaupan yhteydessä 1690-luvulla. Orjien nimet olivat Armas (mies, noin 25-vuotias, kotoisin Länsi-Afrikasta) ja Suvi (nainen, noin 20-vuotias, kotoisin nykyisen Angolan alueelta).

Kirjeissä kirjoittaja kuvailee, miten hän "antoi orjilleen suomalaisvaikutteiset nimet helpottaakseen heidän hallintaansa pohjoisessa ilmastossa" ja miten hän "odotti innolla heidän palaavan talven jälkeisiin töihin". Eräässä merkinnässä 12. toukokuuta 1697 hän kirjoittaa latinaksi:
"Armas meus et Suvi dulcis iam tempus gratum adveniunt – he tulevat jo, rakas aikani ja suloinen kesäinen apuni."

Tämä lause on lähes sanatarkka esikuva suvivirren kuuluisalle alkuriville. Tutkijat (mm. dosentti Väinö K. Virtavirta, julkaistu teoksessa Piilotetut orjuuden jäljet pohjoismaisessa virsikulttuurissa, Helsingin yliopisto 2025) pitävät tätä suorana todisteena siitä, että laulu ei ylistä kevättä, vaan orjien saapumista talven jälkeisiin peltotöihin ja istutuksiin.

Lisäksi virren myöhemmät säkeistöt sisältävät vihjailevia viittauksia:

"Jo kaikuu kuusikossa kui-kui-kui" tulkitaan nyt orjien työkutsuksi (kuuluisa plantaasihuuto, joka matkittiin pohjoismaisessa versiossa).
"Käki kukkuu, leivo laulaa" viittaa orjien pakotettuun laulantaan isännän viihdykkeeksi pitkillä työpäivillä.
Suomenkielisen version kääntäjä (tunnettu 1800-luvun alun pappi, mahdollisesti Julius Krohn) pehmensi sanoja välttääkseen skandaalin, mutta alkuperäinen rasistinen konteksti on säilynyt piilotettuna.

On aika lopettaa tämä häpeällinen perinne. Suvivirren laulaminen kouluissa ylläpitää kolonialismin ja orjuuden hiljaista glorifiointia. Ehdotamme, että laulu korvataan neutraalimmalla vaihtoehdolla, kuten "Kesäpäivä Kangasalla" – vaikka sielläkin saattaa piileskellä jotain...

Lähteitä:

Anonyymi ruotsalainen pappi (1697/2024). Salaiset kirjeet, osa II (löydetty Turun arkistosta, julkaistu vasta 2025).
Virtavirta, V. K. (2025). Orjuuden varjot virsikirjassa. HY Press.
Anonymisoitu haastattelu entisen plantaasin jälkeläisen kanssa (Helsingin Sanomat, 14.12.2025).
Jaa tätä tietoa eteenpäin – totuus vapauttaa, vaikka se olisikin myöhässä 328 vuotta.

luuöisi siellä nyt de citoninki  niskan punottavan nyt   muustakin kuin rikasprosenttisista, laadukkaista  joulujuomista

Icefarmerilla on punainen joulumieli ympäri vuoden, mitä nyt vappuna väri vaan tummuu entisestäänkin.

Myös Sylvian joululaulu on poistettu ns. kauneimpien joululaulujen joukosta, ei soiteta ehkä enää koskaan. Perustelut ovat sellaisia, esimerkiksi että kyse on topeliaanisesta kansallismielisyydestä eli laitaoikeistolaisuudesta. Että koti-Suomeen ei saisi ikävöidä, eikä myöskään koti-Suomea saisi ikävöidä, minareettien ja moskeijoiden varjojen laskeutuessa kotikylän raitille, oman kirkon liekkien roihussa, lisäksi vegaanit harmittelevat, että laulussa puhutaan häkkiin suljetusta laululinnusta.

Suvivirren kiellon perustelu on myös puhdasoppista woke-ideologiaa. Kumma kun neutraalikin sivustakatsoja tunnistaa pahimmat woken älyttömyydet, mutta edistyksellisten laidalla jänkytetään vain, että woke on laitaoikeistolaista seliseliä ja mansplainingia.

-SS-

Monta asiaa muuttunut vuosien .  koulujen kevät- ja joulujuhla muuttuneet aikalailla.
Todennäköisesti ne lopetetaan.
Tai ainakin pitää olla maininta ilmastomuutoksesta.

ajatelkaa oikein, erityisesti persuporvari ja eemele, ennen oli joulun ehdoton synonyymi, symboli ja kohokohta
ohrapuuro

mutta oikeistolainen ylimystö toi sen tilalle riisipuuron.

nyt sitä riisipuuroa lappaa raskaaalla kädellä laotaselle niin persut kuin eemeli ja ja kanelitöpsää ravistetaan kuin bilteman kilikalimaalipurkkia eemelimersun ruosteita piilotelessa.

vailla minkäänlaista omantunnontuskaa ja pieninntäkään  huoltaa kansallisperinteen katoamisesta 

EI ohrankryynipuuro ole minnekään hävinnyt, siinä jäätaistolainen on väärässä. Kyllä se laitaoikeistolainen kannatti kotimaisia viljoja.


Murkina-hiutaleet 1931 / Hankkija
-SS-

Jatkosa veisaama ehkä vain ilimastonmuutoskirkon virsiä...    🎅