Ilmeisesti tanskalaiset alkavat olla kyllästyneitä ihmisiin, jotka muuttaneet pakoon kotimaidensa elintapoja, kulttuuria ja elämän arvoja, kuitenkin jatkavat samanlaista elämää uudessa kotimaassaan. Ehkä siinä on myös taustalla se, että maahan tulon syynä voi usein olla enemmänkin taloudelliset syyt. Sitä ajatusta puoltaa mahdollisesti se, että turvapaikan saaneet voivat ja haluavat kuitenkin matkustaa lomailemaan kotimaihinsa lomillaan, sairaslomillaan ja työttömänä ollessaan. Siis maahan josta ovat paenneet turvaa hakemaan. Sillä, että maahanmuuttajat ovat myös rikostilaistoissa vahvasti yliedustettuina on varmaan suuri merkitys tanskalaisten haluun päästä eroon rikollisista maahanmuuttajista.
Tässä on Ai´n tekemä käännös ehdotuksesta, Tanskan Kansanpuolueen sivulta:
Tanskan on oltava myös tulevaisuudessa turvallinen, vauras ja harmoninen paikka elää. Valitettavasti suuri osa maahanmuuttopolitiikasta on vaikuttanut päinvastoin.
Siksi Tanskan kansanpuolue ei halua ainoastaan pysäyttää sellaista maahanmuuttoa, josta meillä on huonoja kokemuksia – joko kulttuurisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti – vaan myös aktiivisesti lähettää takaisin ne, jotka aiheuttavat ongelmia yhteiskunnallemme.
Erityisesti maahanmuutto Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tuo mukanaan paljon rikollisuutta ja muuttaa maatamme hyvin perustavanlaatuisesti.
Paluupolitiikkamme vahvistaa velvollisuuden omaksua tanskalaiset perusarvot, jos haluaa oleskella Tanskassa.
Jos ei halua omaksua tanskalaista kulttuuria ja tanskalaisia arvoja, Tanskan kansanpuolue pyrkii siihen, että henkilö oleskelee jossain muualla.
Rikolliset ulkomaalaiset tulee tietenkin karkottaa ehdoitta, ja myönnetty kansalaisuus tulee ottaa pois rikollisuuden tapahtuessa. Uloslähtökeskusten ovet tulee sulkea niin, ettei karkotettuja rikollisia ulkomaalaisia enää koskaan päästetä takaisin Tanskan yhteiskuntaan.
Hyvinvointietuudet tulee luonnollisesti varata Tanskan kansalaisille eikä niitä tule maksaa ulkomaalaisille.
Kaikki tämä on aina ollut Tanskan kansanpuolueen virallista politiikkaa ja sitä pidetään minkä tahansa järkevän ulkomaalaispolitiikan perustana, jos tavoitteena on todella ratkaista ongelmat.
Mutta tämä ei riitä. Tanska on neljän vuosikymmenen aikana ottanut vastaan aivan liikaa ihmisiä, jotka eivät ole omaksuneet arvojamme.
Tämä on aiheuttanut turvattomuutta, rikollisuutta ja suuria taloudellisia kustannuksia.
Mutta kaikkein pahinta on, että maamme on muuttunut perustavanlaatuisesti.
Vuonna 1980 ei-länsimaista taustaa olevien osuus Tanskassa oli vain 1 %.
Tänään se on 10,1 %.
Suurin osa Tanskan ei-länsimaisista maahanmuuttajista tulee Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta, kuten Turkista, Syyriasta, Irakista, Libanonista, Pakistanista, Afganistanista ja Somaliasta.
Kyseessä on Tanskan historian suurin demografinen muutos, kun ei-länsimaista alkuperää olevien määrä on kasvanut yli 500 000:lla, mikä on aiheuttanut mittavia poliittisia, sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia seurauksia.
Rinnakkaisyhteiskunnat, ghettoutuminen, etniset konfliktit, uskonnolliset erityisvaatimukset, radikalisoituminen, klaanikulttuuri, kunniaan liittyvät rikokset, sosiaalinen kontrolli, juutalaisten ja seksuaalivähemmistöjen vainoaminen, julkisten viranomaisten toiminnan heikentäminen, islamilainen sensuuri, sukupuolten erottelu – sekä erittäin selvä visuaalinen jakautuminen uskovien ja ei-uskovien, puhtaiden ja epäpuhtaiden välillä.
Näin Tanska muuttuu
Tanskalaista kulttuuria ollaan useissa paikoissa vaihtamassa islamilaiseen kulttuuriin. Tätä voidaan nähdä monilla Tanskan alueilla.
Vuosina 1980–2020 ei-länsimaiset maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä sekä ei-länsimaisten jälkeläisten lapset muodostivat lähes 70 % koko väestönkasvusta.
Tanskalaiset muodostivat samana aikana vain 3 % väestönkasvusta – ja viimeisen viiden vuoden aikana tanskalaisten määrä on ollut negatiivinen.
Tanskan kansanpuolue vastustaa Tanskan islamisoitumista.
Emme halua ainoastaan pysäyttää islamisoitumista; haluamme kääntää kehityksen ja purkaa islamisoitumisen, jotta Tanska olisi myös tulevaisuudessa tanskalainen.
Valitettavasti islamilainen maahanmuutto jatkuu tauotta. Mette Frederiksenin hallituskaudella (2019–2023) maahanmuutto MENAPT-maista (Lähi-itä + Pohjois-Afrikka + Afganistan + Pakistan + Turkki) on ainoastaan kasvanut.
Samaan aikaan kun oma väestömme pienenee, kasvaa maahanmuutto juuri niistä maista, jotka edistävät islamisoitumista.
Jos Tanskan on määrä säilyä tanskalaisten isänmaana, täytyy huolehtia siitä, että ne, jotka eivät halua sopeutua tanskalaisiin olosuhteisiin, löytävät toisen paikan. Tanskan kansanpuolue on ollut lähes kolmen vuosikymmenen ajan puolue, joka on varoittanut ajoissa – ja tulee jatkamaan tätä tehtävää.
Paluupolitiikallamme tarjoamme vastaukset siihen, kuinka ne tuhannet ihmiset, jotka ovat tulleet Tanskaan vuosikymmenten aikana mutta joiden ei olisi koskaan pitänyt tulla, voidaan saada lähtemään.
Vain yksi puolue on vuosikymmeniä varoittanut muslimimaahanmuuton seurauksista, ja se on Tanskan kansanpuolue.
Vaikka useat puolueet ovat myöntäneet, että rajoittamaton maahanmuutto oli ongelma, ne eivät vieläkään ole valmiita siivoamaan jälkiään.
Tanskan kansanpuolue on valmis etsimään ratkaisuja sekä sopimusten sisällä että niiden ulkopuolella.
Neuvottelujen kautta olemme valmiita löytämään järjestelyjä, joissa ne, joiden ei olisi pitänyt olla osa Tanskan yhteiskuntaa, eivät olisi sitä myöskään tulevaisuudessa.
Tästä Tanskan kansanpuolueen voi aina tunnistaa.
Haluamme olla järkkymätön ääni, joka ei koskaan anna periksi kansainvälisille sopimuksille tai poliittiselle korrektiudelle.
Kuka voi jäädä ja kenen pitää lähteä?
Ei riitä, että hankkii koulutuksen, löytää työn ja noudattaa lakia.
On myös omaksuttava Tanskaa leimaavat perusarvot. Ei vain demokraattisia ja maallisia arvoja – vaan itse ymmärrys ja sisäänkasvaminen tanskalaiseen kulttuuriin.
Tanskalainen kulttuuri on enemmän kuin länsimaisia arvoja tasa-arvosta, sananvapaudesta, homoseksuaalien oikeuksien kunnioittamisesta ja demokraattisesta ajattelusta. Tanskalainen kulttuuri on kudelma kieltä, työmoraalia, kristinuskoa, myyttejä, tarinoita, kirjallisuutta ja lauluja. Se on perinteitä ja sosiaalisia tapoja. Historiaa, metaforia, rituaaleja, sankareita, symboleja, huumoria, tapoja, tottumuksia ja arvoja, asenteita ja normeja.
Mutta myös peruskäsitys oikeasta ja väärästä – ja juuri assimilaatio tähän kulttuuriseen ytimeen luo tunteen kuulumisesta ja yhteisöllisyydestä tanskalaisten kanssa. Se ei ole tarkistuslista, jonka voi rastittaa. Se on syvä ja pitkäaikainen prosessi, jossa vähitellen ymmärtää, hyväksyy ja elää niiden näkymättömien säikeiden mukana, jotka pitävät yhteiskuntamme koossa.
Juuri tämän kulttuurisen assimilaatioprosessin kautta tulee aidosti osaksi tanskalaista yhteisöä.
Me emme saa koskaan kaventaa tanskalaisuutta pelkäksi kysymykseksi työmarkkinakiinnittymisestä, koulutuksesta tai lain noudattamisesta. Juuri jokapäiväisessä kanssakäymisessä, pienissä perinteissä ja siinä tavassa, jolla puhumme toisillemme, tanskalainen kulttuuri todella tulee näkyväksi.
On niin ihanaa olla tekemättä mitään ja levätä sen jälkeen.