Kyllähän osasta siirtolaistiloja on muodostunut nykypäivänä merkittäviä tiloja vaikka toki moni on lopettanut kuten kaikissa tilatyypeissä. Ihan samanlailla on "kadonnut" vanhoja vahvoja talonpoikaistiloja, torppia ja lampuoteja sekä kartanoita, ei mikään ole ollut muutoksille immuuni.
Tosiaan maanluovutus ymmärrettävästi painottui kartanoihin mutta itse sanoisin että niissä missä maatalous oli pääasiallinen tulonlähde ei luovutukset kuitenkaan ollut niin merkittävä että pelkästään siitä voisi hakea syytä myöhemmälle kehitykselle. Yritysjohtajien ja yritysten omistamat tilat oli sitten eri juttu, niistä ei välttämättä jäänyt kuin murto-osa alkuperäisestä jäljelle.

Kyllä täälläkin nämä monet oikeat kartanot on torppareiden viljelyksessä. Janakkalan puolella on sitten näitä 💰💰kartanoita

  Kovimmat on tässä viime vuosien aikana ostanut takaisin niitä sotien jälkeen luovutettuja alueita ja siinä sivussa vähän muutakin varmaan reilusti 7 numeroisella summalla.

Minun isoisän maatila myytiin jo välirauhan aikana asutustoimintaan ja juurikin Vaasan kaupunki osti ne maat siirtolaisille jaettavaksi.
Mistähän noita asioita voisi tutkia tarkemmin?

Hyvällä tuurilla voisi maanmittauspöytäkirjat löytyä Maanmittaushallituksen uudistusarkistosta https://digihakemisto.net/aineisto/2509603403

Jos ei niin sitten maanmittauslaitokselta saa kiinteistötunnuksella pyytämällä. https://www.suomi.fi/palvelut/arkistotietopalvelu-kiinteistoista-maanmittauslaitos/3264f982-6d69-4224-9e04-b211f716af8b

Noilla nyt pääsee ainakin alkuun.

aika hienoa että tuokin lähihistoria kiinnostaa vielä nykyäänkin,  kun tuntuu että ihmiset elää vain tätä päivää..

Lex Kallion aikaan sairastumiset ja kuolemat usein muuttivat suunnitelmia. Torppareilla ei ollut kokemusta maanomistamisesta ja muutamat suuremmat tilat ostivat torppia aika häikäilemättömästi.
Aika monet sotien jälkeisistä siirtolaispaikoista vaihtoi myös omistajaa aika nopeasti. Tuntuivat myyvän niitä useimmiten keskenään. Aika harva karjalaispaikka on jäänyt henkiin. Pinta-alat olivat pienehköjä kasvun alkuun, eikä ole ainakaan sellaista henkistä painolastia sukutilan jatkamiseen.

Täällä viereinen asutusalue on lohkottu valtionmaista rintamamiestiloiksi.Asukkaita ei enään juuri ole eikä maataloustoimintaa.Omista pelloista ennen tekoa,olivat valtionmaita tuolloin,oli olemassa myös suunnitelma jakaa nämä maat rintamamiestiloille,mutta suunnitelmat muuttuivat jostain syystä.

Selkeät säännöt noihin alueluovutuksiin aikoinaan oli. velvollisuus alkoi jostain 30-40 peltohehtaarin paikkeilta. Kartanot suurina tiloina joutuivat luovuttamaan tietenkin eniten. Täällä raivauskelpoinen maa oli raivattu pääsääntöisesti jo aiemmmin. isoimpien kartanoiden alueelle syntyi suurempia uudistila-alueita.

On mielenkiintoista katsella omien alun perin evakkolohkojen vuonna 1939 tehtyjä salaojasuunnitelmia, varsinainen luovuttanut kartano nyttemmin on jo silvottu uus-eturiville lisämaiksi. Hieno kartanopihapiiri lienee ollut jo useita kertoja Oikotiellä, mutta eipä jokin Lontoon Cityn eläköityvä finanssipäällikkö semmoisesta kartanosta välttämättä perusta, jos siinä ei ole peltoa edes lämminverihevosilleen laitumeksi ?

-SS-

Aika yleisesti elää kuvitelma että maanomistajat olisi pitänyt kynsin hampain kiinni vuokra-alueista ja vasta pakon edessä luopuneet niistä mutta esimerkiksi tässä omalla kylällä kahden eri kartanon torpat itsenäistyi jo 1915 ja 1916. 
"Naapurikylällä" vaihtoi yksi kartano omistajaa 1915. Uudet omistajat aloittivat heti tilan palstoittamisen ja myymisen kyläläisille siten että reilun 1100ha kokonaispinta-alasta jäi kantatilaan jäljelle 75ha jonka senkin myivät 1918  eteenpäin.
Toisaalta taas pitäjään myöhemmin osakuntaliitoksella siirtyneen kartanon alueella viimeiset torpat lunastettiin vasta pitkällä 1930-luvulla mutta sekin lienee ollut enemmän kiinni torpparin haluista lunastaa tila itsenäiseksi.

Kun noita pikkutilojen peltolänttejä on tullut vuokrattua , niin niillä on lähtökohdiltaan huonommat peltomaat mitä kantatiloilla. Parhaat viljelymaat ovat raivattu jo pelloksi aikoja sitten, viimeksi tulleet ovat saaneet sitten viljelyyn huonompaa maapohjaa.

ja tietty kartanolla paremmat etellytykset laittaa panoksia peltoon kuin torpparilla siinä vieressä..

Ei tarvitse lähteä Saukoskelle asti, suurimmat alat ovat Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa. Rovaniemelle ajaessa voi oikaista Sompujärven tietä eli Simon Alakärpästä Sompujärven kautta Ossauskoskelle. Matkalla muutama onnistunut tapaus sadan hehtaarin yksinäisyyttä, sitten näitä Ruotsin- siirtolaisuuden siemeniä.

Joo, kyllä tuolta sompun kautta joskus ajellut muutaman kerran, ikävää kyllä, kovaa työtä tehty ja tyhjää näkyy. Parhaiten jotain rieskaohriakin saisi jos max 2km vesistöstä kylvää, muuten aika tyhjän kylvää, liian kylmää ja märkää. Viimekesänäkin oli monia ohrapeltoja aakeeta laakeeta kemijoen itäpuolella tien vieressä, mutta aika olematonta viljaa oli.. Entisaikaan se on ollut kova paikka kun ei mitään tuu. Nyt saapi kaupasta kaikkea.

tuossa harjottelitilan..( 1980-luvulla )  oli jo juttua kuin hyin moiset tilat pieneni kun piti antaa maita torpille..ja kun oli maata se parituhatta hehtaaria ni eipä ollu enää 1950 luvulla..   

Mä en nyt ole tämänkään alan asiantuntija. Mutta eiköhän tuo kipeä ja vaikea ratkaisu tehty vähän pakon edessä ja nopealla aikataululla. Miten muuten niille maansa menettenäille ihmisille olisi saatu asunto ja ruokaa? Ei sitä rahaa silloinkaan tyhjästä tullut.

Tästä tilasta meni kolmannes asutustoimintaan ja molempien vanhempieni kotitiloista ihan reilusti kanssa.

Mä olen samaa mieltä että tässä oli vähän se tilanne että kaikki vaihtoehdot oli jollain tapaa huonoja, jää toki täysin arvailujen varaan miten poliittinen tilanne olisi sodan jälkeen kehittynyt jos luovutuksia ei olisi tehty mutta veikkaan että  ei kovinkaan suotuisasti..
Ja olihan tuo projekti täysin ainutlaatuinen maailmanhistoriassa, käsittääkseni missään muualla  ei ole tehty vastaavaa.

Pakon sanelema teko varmaan sen hetkisillä tiedoilla mut jos jossitella halutaan niin olisiko tuohon löytynyt muuta ratkaisua? Jos olen oikein ymmärtänyt niin kaikki ei edes ottaneet vastaan tuota maatilkkua vaan siirtyivät jo uusiin toimiin. Ja maatilojen määrähän lähti laskuun jo 60 luvulla. Siinä on monta tilaa jotka eivät kunnolla ehtineet edes syntyä kun jo kuolivat pois.

Nykypäivään palatakseni niin itse asun niitä seutuja joihin siirtolaisia sijoitettiin paljon. Oma tila ei pilkkomiseen joutunut koska oli vanha pieni kruunun tila. Mut kartanoita täällä oli ja on paljon. Kaikki taisi olla alkujaan wreden omistuksessa. Niistä pilkottiin paljon siirtolaistiloja. Nyt ne on olleet muutaman sukupolven olemassa. On lopettaneita mut paljon on jatkaneitakin. Elukat noista on laitettu jo aikoja sitten korkealaitaiseen. Ansioissa kuljetaan muualla. Peltoaukeiden ominaispiirre on pieniä tilkkuja siellä täällä. Paljon taloja. Ei ole amerikan meininkiä.