Kyllähän osasta siirtolaistiloja on muodostunut nykypäivänä merkittäviä tiloja vaikka toki moni on lopettanut kuten kaikissa tilatyypeissä. Ihan samanlailla on "kadonnut" vanhoja vahvoja talonpoikaistiloja, torppia ja lampuoteja sekä kartanoita, ei mikään ole ollut muutoksille immuuni.
Tosiaan maanluovutus ymmärrettävästi painottui kartanoihin mutta itse sanoisin että niissä missä maatalous oli pääasiallinen tulonlähde ei luovutukset kuitenkaan ollut niin merkittävä että pelkästään siitä voisi hakea syytä myöhemmälle kehitykselle. Yritysjohtajien ja yritysten omistamat tilat oli sitten eri juttu, niistä ei välttämättä jäänyt kuin murto-osa alkuperäisestä jäljelle.

Kyllä täälläkin nämä monet oikeat kartanot on torppareiden viljelyksessä. Janakkalan puolella on sitten näitä 💰💰kartanoita

  Kovimmat on tässä viime vuosien aikana ostanut takaisin niitä sotien jälkeen luovutettuja alueita ja siinä sivussa vähän muutakin varmaan reilusti 7 numeroisella summalla.

Minun isoisän maatila myytiin jo välirauhan aikana asutustoimintaan ja juurikin Vaasan kaupunki osti ne maat siirtolaisille jaettavaksi.
Mistähän noita asioita voisi tutkia tarkemmin?

Hyvällä tuurilla voisi maanmittauspöytäkirjat löytyä Maanmittaushallituksen uudistusarkistosta https://digihakemisto.net/aineisto/2509603403

Jos ei niin sitten maanmittauslaitokselta saa kiinteistötunnuksella pyytämällä. https://www.suomi.fi/palvelut/arkistotietopalvelu-kiinteistoista-maanmittauslaitos/3264f982-6d69-4224-9e04-b211f716af8b

Noilla nyt pääsee ainakin alkuun.

aika hienoa että tuokin lähihistoria kiinnostaa vielä nykyäänkin,  kun tuntuu että ihmiset elää vain tätä päivää..

Lex Kallion aikaan sairastumiset ja kuolemat usein muuttivat suunnitelmia. Torppareilla ei ollut kokemusta maanomistamisesta ja muutamat suuremmat tilat ostivat torppia aika häikäilemättömästi.
Aika monet sotien jälkeisistä siirtolaispaikoista vaihtoi myös omistajaa aika nopeasti. Tuntuivat myyvän niitä useimmiten keskenään. Aika harva karjalaispaikka on jäänyt henkiin. Pinta-alat olivat pienehköjä kasvun alkuun, eikä ole ainakaan sellaista henkistä painolastia sukutilan jatkamiseen.

Täällä viereinen asutusalue on lohkottu valtionmaista rintamamiestiloiksi.Asukkaita ei enään juuri ole eikä maataloustoimintaa.Omista pelloista ennen tekoa,olivat valtionmaita tuolloin,oli olemassa myös suunnitelma jakaa nämä maat rintamamiestiloille,mutta suunnitelmat muuttuivat jostain syystä.

Selkeät säännöt noihin alueluovutuksiin aikoinaan oli. velvollisuus alkoi jostain 30-40 peltohehtaarin paikkeilta. Kartanot suurina tiloina joutuivat luovuttamaan tietenkin eniten. Täällä raivauskelpoinen maa oli raivattu pääsääntöisesti jo aiemmmin. isoimpien kartanoiden alueelle syntyi suurempia uudistila-alueita.

On mielenkiintoista katsella omien alun perin evakkolohkojen vuonna 1939 tehtyjä salaojasuunnitelmia, varsinainen luovuttanut kartano nyttemmin on jo silvottu uus-eturiville lisämaiksi. Hieno kartanopihapiiri lienee ollut jo useita kertoja Oikotiellä, mutta eipä jokin Lontoon Cityn eläköityvä finanssipäällikkö semmoisesta kartanosta välttämättä perusta, jos siinä ei ole peltoa edes lämminverihevosilleen laitumeksi ?

-SS-

Aika yleisesti elää kuvitelma että maanomistajat olisi pitänyt kynsin hampain kiinni vuokra-alueista ja vasta pakon edessä luopuneet niistä mutta esimerkiksi tässä omalla kylällä kahden eri kartanon torpat itsenäistyi jo 1915 ja 1916. 
"Naapurikylällä" vaihtoi yksi kartano omistajaa 1915. Uudet omistajat aloittivat heti tilan palstoittamisen ja myymisen kyläläisille siten että reilun 1100ha kokonaispinta-alasta jäi kantatilaan jäljelle 75ha jonka senkin myivät 1918  eteenpäin.
Toisaalta taas pitäjään myöhemmin osakuntaliitoksella siirtyneen kartanon alueella viimeiset torpat lunastettiin vasta pitkällä 1930-luvulla mutta sekin lienee ollut enemmän kiinni torpparin haluista lunastaa tila itsenäiseksi.