Aika surullista luettavaa.

https://yle.fi/a/74-20193875

Onko tosiaan vielä 1967 noita kylmiä tiloja perustettu? Ilmeisesti.
Vähän on asennetta kysytty kun sodan jälkeen on korpeen raivaamattoman ja ojittamattoman suon laitaan alkanut elämää perustamaan ja ensimmäistä rakennusta pystyttämään.

Pitäisi varmaan sitten eläkepäivillä ajella noissa maisemissa - jos siis haluaa masentua :-/ En ole koskaan missään Savukosken tms maisemissa käynyt.

Ei tarvitse lähteä Saukoskelle asti, suurimmat alat ovat Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa. Rovaniemelle ajaessa voi oikaista Sompujärven tietä eli Simon Alakärpästä Sompujärven kautta Ossauskoskelle. Matkalla muutama onnistunut tapaus sadan hehtaarin yksinäisyyttä, sitten näitä Ruotsin- siirtolaisuuden siemeniä.

^^
Vähän on kolumnistilla jälkiviisastelun makua.Ajat on olleet kovat kaikilla ja satojatuhansia evakkoja ja sodan traumatisoimia ihmisiä joille on täytynyt järjestää jotain millä tarttua leivänsyrjästä kiinni.Maa-ja metsätalous ollut suuri työllistäjä ja jossain kohtaa väkeä oli sitten liikaa ja osa lähti kaupunkiin ja osa Ruotsiin.

Nyt väkeä on vähemmän mutta sote hoitaa sivuseutujen tyhjentymistä,palvelut katoaa ja kierre kiihtyy itsestään.Kyllä tästä vielä reservaatti saadaan ja kun osalla porukasta ei ole kuin oikeuksia eikä ole ymmärrystä että elämää on myös kehä kolmosen ulkopuolella niin siinähän sitä sitten on.

Matkailu kotomaassa avartaa,kannattaa kuljeskella siellä missä on vähemmän näitä huvipuistoja ja valmiiksi ajettuja hiihtolatuja ja katsella ihmisen tekemisiä ja elonjälkiä  "sillä silmällä"...

kapeat hiekkatiet on mitä mainiointa matkailua.   saa asennetta ajatteluun kuin suomessa elettiin ennen ....   no, jääköön sanomatta.   mutta kyllä tuolloin ei tarvinna paljon sotea kysellä kun raivasi pellot metikköön tahi suolle ja pykäs kartanon siihen ..   ja kun vielä piti kansaakin tehä.       joiten jälkeläisistä on tullut vain vaatijia ja tyhjän unelmoijia..

Yksi dokumentti Pohjois-Pohjanmaalta, Iin Kuivaniemen Luola-aapa
https://www.atrainkustannus.fi/tuote/tyota-tyottomille-maata-maattomille/?fbclid=IwY2xjawOJe7FleHRuA2FlbQIxMABicmlkETBzcDFrQWlXaEt4OWdBN2xjc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHgU4lv29WqQNGGIpPkm4PYfOo9z8-qRAt4IcGV6ZIFOKaRWNzpXvkpiE6Cbx_aem_krVqyvDgUzk_XgsUwdD2xQ

Tilanne on ollut varmasti vaikea silloin. Kaupunkien ja kunta-keskusten alueilla on kaikki maa jo ollut käytössä ja pahimmillaan kokonainen kaupunki ei halunnut ottaa vastaan siirtolaisia. Näin oli esimerkiksi Vaasan kaupunki.
Vaasaan ei haluttu siirtolaisia ja kaupunki ostikin maata tuhansia hehtaareja muualta ja asutti sinne siirtolaisia.
Poissa silmistä, poissa mielestä.

Tilanne on ollut varmasti vaikea silloin. Kaupunkien ja kunta-keskusten alueilla on kaikki maa jo ollut käytössä ja pahimmillaan kokonainen kaupunki ei halunnut ottaa vastaan siirtolaisia. Näin oli esimerkiksi Vaasan kaupunki.
Vaasaan ei haluttu siirtolaisia ja kaupunki ostikin maata tuhansia hehtaareja muualta ja asutti sinne siirtolaisia.
Poissa silmistä, poissa mielestä.

Vaasassa ei varmaankaan haluttu lisää suomenkielisiä kuten muuallakin ruotsinkielisillä alueilla. Kaupunkien alueet olivat tuolloin pieniä ja useimmiten täyteen rakennettuja. Lakikin määräsi, että kaupungin rajojen ulkopuolelle syntynyt taajama-alue tuli liittää kaupunkiin.

Mitkään RKP vetoiset kunnat eivät ottaneet vastaan siirtolaisia .

Eivät päästä suomalaisia tälläkään hetkellä muuttamaan esim ahvenan maalle .

1920-luvun asutushistoriaa tuli viime talvena hieman tutkittua kun tässä omalla kylällä on n.300 ha alue mikä on palstoitettu Lex Kallion nojalla.
Löysin digitoituina maanmittauspöytäkirjoja lohkomisesta ja todella paljon täysin tuntemattomia nimiä omistajina, isäkään ei niitä kaikkia tuntenut.
Eli selvästi varsin moni noista tiloista on vaihtanut nopeasti omistajaa, osaan ei ole missään vaiheessa alettu edes rakentaa mitään rakennuksia vaan ne siirtynyt lisämaiksi naapureille, yhdellä tilalla oli tehty talon perustukset mitkä itsekin pellolla muistan mutta into oli loppunut siihen.

Lex Kallion aikaan sairastumiset ja kuolemat usein muuttivat suunnitelmia. Torppareilla ei ollut kokemusta maanomistamisesta ja muutamat suuremmat tilat ostivat torppia aika häikäilemättömästi.
Aika monet sotien jälkeisistä siirtolaispaikoista vaihtoi myös omistajaa aika nopeasti. Tuntuivat myyvän niitä useimmiten keskenään. Aika harva karjalaispaikka on jäänyt henkiin. Pinta-alat olivat pienehköjä kasvun alkuun, eikä ole ainakaan sellaista henkistä painolastia sukutilan jatkamiseen.

Kyllä monia kartanoitakin pilkottiin siirtolaistiloiksi, eivätkä ole siitä koskaan toipuneet, koska esimerkiksi 1970-luvun maanhankintalaki nimenomaan oli opportunistisen keskikokoisen tilan keino niellä rintamamiestilat ja pienet evakkotilat itselleen. Oli siellä ostolupineen kiertämässä Karjalan evakkojen nuoria korskeita jälkeläisiäkin.

Vanhat kartanot eivät oikein koskaan päässyt tuohon rakennemuutosrahoitukseen käsiksi, sitten kun suuryritysten johtajat ja pankiirit  alkoivat tiloja keräillä itselleen, on taas laajentuminen onnistunut.

-SS-