Millä lailla tunnin juna hyödyttää etelän viljanviljelijää? Peltoakin ja vielä Suomen parasta peltoa jää rautatiekiskojen alle valtava määrä.
Jokaisella isommalla isännällä näyttää olevan maansiirtoyrittäjyyttä, sinne työmaille saa moneksi vuodeksi kaivinkoneet ja kasettiautot tienaamaan leivänpäällistä pöytään ja työväkeä työllistetyksi. Suunnitellut rautatiekiskot kulkevat yllättävän monessa paikassa tunneleissa, ja esimerkiksi kun tuota parin kilometrin päässä kulkevaa linjausta tutkin siellä tiedotustilaisuudessa, niin tarkoitus on Salon lähistön arvokkailla maatalousalueilla laittaa junarata tolppien varaan, tavallaan sillaksi. Oman pellon rajasta taitaa lähin etäisyys olla 40 m. Tyttären metsäpalstalla olevan peikkovuoren alta menevät, se koko mäki on suojelualuetta, ettei orava häiriinny.
Semmoinen 3-4 miljardin ihan toisenlainen hanke on aika pimennossa ollut, ehkä koska kuuluu vihreän siirtymän kritiikin ulkopuolelle asettuviin projekteihin, ja joka näyttää olevan nopeassa tahdissa siirtymässä maansiirtotöihin, on Gasgrid - vetyverkosto, josta oli tiedotustilaisuus alkuviikosta. Siinä saakin moni länsisuomalainen isäntä pellolle aivan keskelle putkityömaan, koska linja on tarkoituksella suunniteltu pelloille, sivuun isommista maanalaisista putkistoista, sähkökaapeleista ja jopa sähkölinjoista, eikä metsään. Vaikka putken päällysaluetta "voidaan viljellä", ei turva-alueella isäntä enää saa harrastella kaivamassa sillä pikku-kobelcolla reikiä salaojien etsinnässä tai vaikka piiriojien tai täydennysojien kaivelussa. Metsässä ei puitakaan saa putken päällä kasvattaa.

Kuva: Kansallisen vetyverkon alustavat reittivaihtoehdot
https://gasgrid.fi/kehitys/osaksi-kansallisen-vetyverkon-kehitysta/-SS-