kuinkahan monta maatilaa onkaan tuolla systeemillä että akka ottaa ritolat  on saanut homman kusemaan?    ite tiijä kolme tilaa joilla tuo pikkasen haittas etistymistä ja nyt ovat ns. melkein kylmiä tiloja..                          ja sit täällä ihmetellään miks miulla ei ole laillista eukkoa !

Sen lie ymmärtää jos isäntä puuhailee koneurakointeja 6h päivässä, ja lopun aikaa istuu paikallisen huoltoaseman kahviossa, niin ihmekkös se jos karjan hoitava puoliso kypsyy rahoittamaan isännän harrastuksia.

mutta kun isäntä tuon huoltsikalla istumisen sijaan kehittelee tilaa ni muija ottaa sen pahana kun ei olekaan jatkuvasti lomille lähössä kaverina ja kainalossa viihtyvänä..      tuossakin yks isäntä kehittiu tilaa jotta tuottais paremmin ni sepä ei kelvannu pirttihirmulle joka ottikin puolet talosta ja läks kaupuntiin...   - viihtymään.               viimeks näin ja aika paksu oli jo eloltaan...   hyin viihte lihottaa!

mutta kun isäntä tuon huoltsikalla istumisen sijaan kehittelee tilaa ni muija ottaa sen pahana kun ei olekaan jatkuvasti lomille lähössä kaverina ja kainalossa viihtyvänä..      tuossakin yks isäntä kehittiu tilaa jotta tuottais paremmin ni sepä ei kelvannu pirttihirmulle joka ottikin puolet talosta ja läks kaupuntiin...   - viihtymään.               viimeks näin ja aika paksu oli jo eloltaan...   hyin viihte lihottaa!

Jaa täällä tunnetaan jo toisten avioerotkin.

Täällä käsitellään ja ratkotaan kaikki ongelmat. Kaikki.

Tietysti yrityksestä pitää pitää huolta, mutta muuten olen sitä mieltä että teen työtä jotta voin elää  muuta elämää, en elä voidakseni tehdä työtä.
On tietysti ihmisiä joille työ on elämän ainoa ja tärkein sisältö mutta minä en kulu heihin.

heh,  teillä sit ei olekaan kuin se netin elämä !   ite vaan nuita kavereita joutuu kuuntelee kun ovat samoilla paikoilla..   ja siten saan myös tietää jopa semmosta jota ei täällä uskalla haastaakaan..    mut kun pääsevät puhumaan niiin on se jotain helpotusta heitän elämään..   mulla kyllä on paljon enempi kuin nuo neljä ystävää..   (  kun oli juttua jossain suomalaisten ystävyys suhteista )   ja on muutama semmosia et kait net tartteis jopa ihan ammattiapui...

^

Netin elämä ....sanoo mies jolla on agronettissä yli 70 000 kommenttia  . Noista pirttihirmuista,niitä on sellaisiakin  jotka tekee eikä meinaa.Työt ja viihteet vuorollaan eikä tarvi hävetä.

Täällä käsitellään ja ratkotaan kaikki ongelmat. Kaikki.

Tietysti yrityksestä pitää pitää huolta, mutta muuten olen sitä mieltä että teen työtä jotta voin elää  muuta elämää, en elä voidakseni tehdä työtä.
On tietysti ihmisiä joille työ on elämän ainoa ja tärkein sisältö mutta minä en kulu heihin.

Paras kirjoitus pitkään aikaan.
Maatalous ei olisi näissä ongelmissa jos tämä olisi useammalle sama asia kuin mulle ja metsajussille...
Mut kun tämä on monelle se elämäntapa jonka vuoksi uhrataan kaikki muu. Ei ymmärrä. Joo sukutila jne mut ei täältä kukaan mitään mukaan saa ja jos elämän elää yksinään töitä tehden niin mitä helvetin järkeä siinä on?

Sen verran täydennystä edelliseen, että tietysti elämässä voi tulla jaksoja jolloin kannattaa omistautua 101-prosenttisesti työlle. Se voi helpottaa myöhemin.
Ylenmääräinen työ voi olla myös väliaikaista terapiaa, ei ehdi alkaa täysipäiväisesti murehtimaan asioita jotka lopulta on vaan hyväksyttävä. Asiat sitten hautuvat ja jäsentyvät hiljalleen siellä taustalla. Silloin ei jää 'tuleen makaamaan' ja sohvalle masentumaan tai pahimillaan tarttumaan pulloon.

Mutta koko elämän mittaiseksi filosofiaksi pelkkä työhön panostaminen on vähän yksipuolinen valinta. Poikkeuksiakin on, on ihmisiä jotka ovat onnellisia vain polttaessaan kahta kynttilää molemista päistä ja vielä isolla liekillä, ja he kestävät sen myös. Heille ei sosiaalinen elämä ehkä ole ollenkaan niin kaivattu juttu.

itellä on tuo työ nykyään aikas paljon luiten liikkellä pitoa ..   tulosta ei hirveesti mutta vaihtelevana pitää tosiaan ropan kunnossa ja aamuisin ei tartte pilleripurkin kautta liikkelle lähteä.   ja hyä kun saabi tehä miten ite haluaa,  ja nuo vapaapäivät pitää silloin kun haluaa (  ilmat on sopivat )     ja hauskaa kun voipi sit kaupuntireissulla,   jonka piti olla nopsa varaosan haku, meneekin tuntiroisa kun tapaa nuita tuttuja..   joillakaan ei ole kiirettä.       se tunnin parin kahvitauko ei ole yhtään harvinainen ja postin haku laatikolta saattaa vietä tunnin..   ( laatikolle 40 metriä )

Tuo on kyllä totta mitä Oksa tuossa kirjoittelee, monet jotka ovat tottuneet olemaan päivät liikkeellä, vanhoina kun jos vallan jää keinutuoliin istumaan niin ei kauaa tartte keinua kun kirkkomaa kutsuu. Sitten Eemelit ja muut jotka on päivänsä kuluttaneet ihmetellen, sitä ihmettelyä kroppa kyllä kestää ihmeen pitkään mutta ei pää

kuinkahan monta maatilaa onkaan tuolla systeemillä että akka ottaa ritolat  on saanut homman kusemaan?    ite tiijä kolme tilaa joilla tuo pikkasen haittas etistymistä ja nyt ovat ns. melkein kylmiä tiloja..                          ja sit täällä ihmetellään miks miulla ei ole laillista eukkoa !

On omakohtaista kokemusta tuosta avioerosta maatilayrittäjänä. Itsellä tilannetta helpotti, että saatiin exän kanssa asiat so*****a järkevästi, tykkään lehmistä ja numeroista, klaarasin valmiiksi ne hommat, jotka oli exän vastuulla, enkä istu Esson-baarissa. Pari vuotta eron jälkeen oli verotuksen kanssa painimista, että sai sen tasapainoon, mutta muuten on mennyt ihan kohtuullisesti. Tiukkaa on ollut ja töitä on saanut tehdä ihan riittävästi, mutta tilakin on kehittynyt reilussa kuudessa vuodessa ja pankista haettu työmotivaatio on jopa vähentynyt erohetkeen verrattuna.

Mitä tulee tuohon ketjun otsikkoon, niin joitakin asioita tiedän, mutta en niitä ala tänne kirjoittamaan, kun en ole tuo viljelijä.

hieno asenne tuo.   nostan hattua moisesta.     yleensä se kylä osaa noissa tapauksissa kyllä joko nostaa tahi painaa osaliisiet tai ainakin toisen.     ja sen kestoon tarvitaan nahkaa..   ite päätin että en eukkoa tähän ota kun yks melkein epäonnistuminen sai näkemään tilanteen,  niin kuin ulkopuolelta.     ja ihan hyin on menny jo nää vuosikymmenet eikä ole tarvinna katua.

Eiköhän se akka yleensä oteta muista syistä kuin taloudellisista. Toki tällä alalla ne saattaa ketjuuntua nippuun. Ittellä onneksi akalla ja maataloudella ei oo mitään yhteistä. Tai toki pieniä apuja on aina joskus sillekkin puolelle saanut. Mutta minä en oo mennyt kyllä sen työpaikalle apuani tarjoamaan  jos olis molemmat työllisytty tilalta  niin tuskin enää yhdessä olisimme. Tai eipä tuota tiedä, mutta luulisin että jatkuva yhdessäolo ei ole aina toivottavaa. Mutta en muita neuvo ja uusien omien kokemusten kartuttaminenkaan ei mitenkään houkuta.