Jos tohon laittais Ibarran tähkän rinnalle, se olisi pisin. Ibarran keskimääräinen korren pituus on jo nyt tasan 1 metri. Tollanen pitkäkortinen syysvehnälajike ilmeisesti kestää kevätkuivuutta paremmin kuin lyhyemmmät lajikkeet.
Ilmeisesti kyseinen lajike lienee itselläsi melko uusi tuttavuus. Onkin tärkeää etsiä kunkin tilan olosuhteisiin parhaiten sopiva lajike, ja Ibarra varmaan onkin sellainen. Lajikkeen vaihto tehdään monesti sillä vähäriskisellä palstalla, jolloin kokemukset luonnollisesti ovat hyvät.
Olen saanut vähintään puolesta tusinasta eri lajikkeesta hyväksi katsottavan satotason, edullisella rinteellä ja maalajilla. Koeruuduilla satoerot itse asiassa ovat vaikkapa vain 10%:n luokkaa, oikeastaan yhdenkin lajikkeen sisäisen keskihajonnan verran. Mutta rousteisella, pintavesien vaivaamalla ja pakkasviimalle alttiilla alueella satoerot lajikkeiden välillä voivat olla täystuho ja vaihtoehtoisesti eloon jäänyt kasvusto.
Monenlaista tavoitettakin voidaan hakea: harvemmin toteutuvaa egon ruokkimista tai vakaata sadon kertymää erilaisilta alustoilta.
Minäkin mielelläni etsin
erilaisia lajikkeita, koska Ceylon voisi olla pitempikortinen lähinnä rikkojen torjunnan avuksi, valkuainen voisi olla varmemmin kertyvä ja myllyjen asenne vähemmän nuiva. Kuivuus ei Ceylonia kiusaa, jos kosteutta riittää kevätlannoituksen liukenemiseen maahan. Ceylonin siirtyminen kuivana keväänä takaisin horrokseen ja sen aiheuttama kesän sateisiin ehtivä kasvurytmi taasen puoltaa Ceylonia , samoin taudinkestävyys ja lakoamattomuus, joka itse asiassa syysvehnällä antaa yhden huolenaiheen vähemmän, elokuulla kun sateet ovat rajuja ja viljan itämisen pyrky on lämpimässä suuri.
-SS-
