Viljanpuuron mieleen iskeytyi keskellä yötä kavala epäilys, olisiko hän sittenkin ottanut käsipuinnilla näytteet väärältä pellolta. Tosiaan, aloitus on ollut monta vuotta auringon paahtamalta rinteeltä missä kellersi nyt tautiaineettomaksi jäänyt syysvehnä. Ikävä tunne paljastui aamulla todeksi, Wile78:n tulos näytti 18,6%. Vatsan pohjaa kouraisi, hän oli nimittäin sateisena syksynä vannonut korjaavansa aina satoa kun sää sitä sallii. Puimisen aloituksen myöhästyminen tuntui oman lupauksensa pettämiseltä ja se teki siitä vielä raskaampaa
Illalla Viljanpuuro, seisoi viljankuivaamonsa varjossa, Bentonen öljynpolttimen edessä. Poltin oli hänen toivonsa ja kirouksensa, kone, joka lupasi kuivattaa hänen viljansa, mutta kieltäytyi tottelemasta. Sen liekki oli heikko, pelkkä aavistus, kuin väsyneen vanhuksen henkäys. Paine ei noussut, ei sitten millään. Viljanpuuro tuijotti poltinta, hänen kätensä olivat öljyn tahrimat, hänen kasvonsa uupumuksen uurteiset.
Vika oli nyt öljynsuodattimessa. Sen kuppi, tuo hauras astia, oli halki, ja halkeamasta tihkui ilmaa, joka sekoittui öljyyn. Suodatin vaahtosi, kuin se olisi nauranut Viljanpuurolle, pilkaten hänen yrityksiään. Hän oli paikannut suodattimen halkeaman kerran, kahdesti, kolmesti, mutta aina sama vika palasi. Kuppi oli aina halki, aina vuotava, aina petollinen ja tuomittu hajoamaan hänen käytössään.
Korjausurakka kuivurilla oli loputon. Viljanpuuro työskenteli vielä pimeällä, kuivaamon lamppujen kelmeässä valossa, hänen työkalunsa kilisivät betonia vasten. Hän purki, kokosi, puhdisti, mutta poltin ei suostunut toimimaan. Liekki pysyi heikkona, vaahto kohisi suodattimessa tehden koko viljankuivaamosta hyödyttömän. Hän tunsi, että kuivaamo oli muuttunut labyrintiksi, jossa jokainen askel vei hänet takaisin samaan kohtaan, samaan vialliseen kuppiin, samaan vaahtoavaan suodattimeen.
Ulkona pannuhuoneen yllä tuuli ulvoi, kuin muistuttaen ajan kulumisesta. Viljanpuuro ei katsonut ulos. Hän ei voinut. Bentonen poltin oli hänen vankeutensa, ja hän oli sen palvelija, tuomittu ikuiseen kamppailuun, jossa epäonnistuminen tarkoittaisi että koko kauden vilja jäisi kuivaamatta.
