Voisitko täsmentää. Mitä tarkoitat latvonnalla pitkään sänkeen? Säilörehuntekoako ja niittämällä korkealta? Kuinka korkealta maasta?
Minkälaisiin valkuais määriin sinimailasella päästään? Entä siemenen saatavuus?
Latvontaan en osaa antaa reseptiä. Itse katsottiin silloin, kun savikasta alkaa varsi vähän kovettua, eli arvioitiin, että ei enää tule minkäänlaista jälkikasvua. Olisko tosissaan ollut heinäkuun alkupäivinä, sängen pituus jotain 15 cm, eli tavoitteena on vain antaa reilusti valoa mailaselle. Jos valtarikkakasvi olisi ollut joku toinen, toiminta olisi voinut olla joku toinen. Mutta idea on niittää sen verran, että mailasta häiritään "ei-liikaa" ja rikkakasvia "tarpeeksi".
Siemeniä on ollut ainakin Naturcomilla. Valkuaismäärät ovat aikamoiset. En muista ulkoa lukuja, mutta muistissa on joskus Jokioisten kenttäkierroksella tutkijoiden kommentit, että varsinkin kakkossato (ilman typpilannoitusta noin 70% (rehu- eli sirppi)mailasta) on yksinään liian valkuaispitoista yksinään karkearehuna syötettäväksi. Ja satotasot samaa luokkaa kuin heinänurmet normilannoituksella, kuivina kesinä nurmia parempia, syvän juuriston ansiosta.
Muistan joskus 80-luvun lopulla luomupioneeri Urho Karin pelloilta Lehtimäeltä, jossa multavalla hiekkamaalla oli tosi vankka mailaskasvusto joskus heinäkuun lopulla (jälkikasvua) ja kuivana kesänä viljelystien toisella puolella naapurin kellankalvakassa timoteikasvustossa oli sulamattomia Kemiran rakeita maanpinnalla. Kaivoin juurakkoa esiin, jossain 70 cm syvyydessä menetin näköyhteyden. Juuristotutkijoiden mukaan juuristosyvyyteen pitää lisätä ainakin 20-30 cm, siis siihen, mitä kaivamalla saa esiin.
Petri