Ei Hara ole aikansa muita hyttejä huonompi. Varsinkin 600-sarjan Harat olivat jo tiiviimmät konepeltiä vasten, oven saranointi oli parempi. Konepellin päälle ja sivuille tuli erillinen tiivistetty osa, johon hytin liikuntasauma puski. Ovi on kapea, mutta siinä sentään on kumipidin auki-asennossa ja kunnon sisäkahva. Melutaso on sama kuin viisi vuotta uudemman Leylandin Q (Quiet) - ohjaamossa, 87 dB . Iso takaikkuna antaa näkyvyyttä, tosin moni nikkaroi erikseen pitemmät pumput ja laajemman avautumiskulman.
Lämmityslaite on sama Smiths kuin monessa muussakin 1970-luvun koneessa. Varsinkin kun useimmissa ns. laatumerkeissä sama lämmityslaite säädettiin aina vähän vuotavalla vesiventtiilillä, ja ilmanotto oli jossakin moottorin ja hytin välissä tai peräti konepellin alla olevassa kotelossa, lämpimässä paikassa. Monessa traktorissa sijoitus ja "ilmakanavat" ovat ahtaasti jossakin ohjauspulpetissa sisällä tai katossa, lämpö jää joko letkuvetoihin tai sitten ilma jää jonnekin pyörimään. Harassa sentään voi avata lämmityslaitteen sisäkotelon sivuluukun kokonaan aukinaiseksi, johan ilmaa alkaa tulla niin että housunlahkeet lepattavat. Hytin etuseinässä vesiletku on muutaman vaaksan mittainen ja ilma pääsee käytännössä suoraan kennolle ja kennolta hyttiin. Aikansa suodattimet olivat joko sihtiverkkoa tai ohut "kuituliina", tai ei mitään. Hellepäivinä ei kyllä koppia näissä kannata pitää suljettuna. Harassa ovet lähtevät pois nostamalla, sivuikkunat aukeavat, kattoluukku on iso ja voidaan lukita auki-asentoon. Takaikkuna siirtyy saranaltaan kun kääntää ikkunan vaaka-asentoon, sitten voidaan nostaa pois. Sitten on jo aika vilpoisa ajella. Ja HUOM 1973-1975 oli ajankohta !
Suuri ongelma lämmityksessä oli hieman laiha alumiinikenno, jonka vaihtaminen kupariseen parantaa lämmitystä selvästi. Valmistutin kolme kappaletta Suomen Jäähdytinpalvelussa, ovat kyllä hyviä. Huuruongelmaa ei omassa 5600:ssa ole ollut edes kovan räntäsateen aikana. 15 asteen pakkasella vielä on paitahihakeli. Peilin putkivarret ovat tukevat, jolloin niihin saa parikin kuperaa peiliä päällekkäin, ja riittävän kauas sivulle. Lasinpyyhkijä on iso, varren on oltava kunnolla kiristetty, ja sopiihan sitä sulkaakin joskus vaihtaa.
Ehkä joku muistaa Hara-ohjaamollisen Fordin nostolaitteen vivun menevän liian alas, melkein ajajan nilkan tasalle. Onhan se noin, mutta ainakin kynnössä vipu on pitimessään melko ylhäällä, ja vetovastussäätö toimii hyvin, ja jos kaipaa vetovarsitunnustelua, Load Monitor hoitaa saman asian. Meillä on 5600:ssa kaksikarainen vakioventtiilistö, johon kollega teki pitkät käyttövivut, istuimen käsinojan viereen. Kylvökonetta ja lanan kääntöä on oikeastaan erittäin rento käyttää. Kytkin ja jarru ovat erittäin kevyet, riittää kun saappaan laskee päälle, ei tarvitse seisoa jarrulla eikä uusia kytkinpolvea ennen aikojaan. Turbomallissa ja joissakin viistonnisissa on lisäksi hydraulinen pikavaihde ratin vasemmalla puolella. Kovin hyvä se on peltotöissä.
Hytin taka-alakulmien pikkuikkunat on turha tehdä erikseen kovamuovilevystä ja saranoida, parempi tulee läpinäkyvän teollisen liuskaverhon palasta, jotka voi leikata muotoon mattopuukolla ja ruuvata saranoiden kohdalta. Aukaisu on helppoa ja himmentynyt muovi on yksinkertainen vaihtaa.
Hara on ruotsalaistyötä eli "laadukasta" (NOT) , hytti selvästi on ruosteherkkä ja maalaus ei vastaa peruskoneen laatua. Jos vielä löytää vähäruosteisen yksilön, kannattaa ruostesuojata. Ajoneuvolasista (jopa laminoidusta) on edullinen valmistaa uudet ikkunalasit eteen ja taakse, koska mitään kuperia virityksiä ei ole käytetty. Kumityynyt ovat yksinkertaista mallia, lampun kuoria löytyy tarvikeliikkeistä. Astinlaudoista kannattaa leikata mahdollinen verkko tai ritilä pois, jättää vain reunat, että savi tippuu läpi. Ruotsin mies on tehnyt sähkötyöt heikommat kuin itse Luukas olisi tehnyt. Lamppujen pohjissa on niitillä kiinni polttimonpitimet. Niitti syöpyy ja liuskat katkeavat. Parin päivän näpräämisellä, juotoskolvilla ja esim. katkenneesta käynnistysjousesta ja kupari/ruostumattomilla ruuveilla saa niitä liuskoja valmistettua uusia. Etuvilkkujen keltainen lasi vaalenee värittömäksi, vaihtaa oranssit polttimot. Homma hoidettu.
Siinä Hara meni vikaan kun tunki ylimääräiset sähköt ja sulakkeet Fordin muutenkin ahtaan kojetaulun sisään (PA-säiliö täyttää suurimman osan siitä) ja niihin muovisiin koteloihin ikkunan alla. Kojetauluun sisään tuli näin erittäin ahtaasti sekavia johtonippuja. Hytin liitäntä tehdään pitkällä ruuviliitinrimalla oikealla alhaalla. Olisivat tehneet erillisen sähkökaapin yhdellä syötöllä ja kytkentäreleillä, niin vianetsintä olisi helpompaa. Hara-ohjaamo on tiellä kojetaulun irrotuksessa, joten hytti oikeastaan pitäisi poistaa, ennen kuin lähtee purkamaan kojetaulun sähköasennuksia. Omassa vanhemmassa Harassa hävisivät vilkut, joten hommien oli jatkuttava, joten vedin johdon, irtosulakekotelon, simppelin vilkkureleen pinta-asennuksena erilliselle katkaisimelle ja rukkasvipu siihen. Tämmöinen toimii luotettavasti, ja tahtoo jäädä pysyväksi.
Mutta siis. Olen tehnyt yhden syksyn muokkaustyöt täysin blackoutissa olleella 7000:lla, käytetyn kun ostin, ei toiminut kuin etuvalot. Lataus ja kaikki hytissä pimeänä. Käynnistin akkukaapeleilla ja palalla kuparijohdinta, ja sitten mentiin. Yhtenä täysikuuiltana kynsin pelkästään kuun valossa. Kyllä silmä tottuu, jos on saanut voita syödäkseen. Että useita nykytraktoreita ei saa ilman akkua edes pysymään käynnissä ?
-SS-
