»Minä koin ne neuvotteluyöt kaoottisina. Niiden jälkeen oli paha olla», Härmälä kertaa ensimmäisen neuvottelutuloksen syntymistä. Mutta vielä paljon pahempaa oli edessä. Maalis-huhtikuun taitteessa palattiin uudestaan neuvottelupöytään. Poliittinen sopimus oli kirjoitettava lakitekstin muotoon. »Suomessa ei ilmeisesti laajemmasti ymmärretä, että neuvottelut käytiin toiseen kertaan. Suomelle tilanne oli hankala, sillä joku helvetin ovela ihminen oli keksinyt uuden juonen. Sen sijaan että komissio ja Suomi olisivat kahdestaan kääntäneet poliittisen sopimuksen juridiseksi sopimukseksi, sinne päästettiin kaikki jäsenvaltiot mukaan. Suomi menetti neuvotteluissa selkeästi so*****ja etuja.»
»Se oli elämäni raskain vaihe. Poliittisen puolen viisari oli jo heilahtanut. Oltiin kovaa vauhtia menossa jäseneksi, eikä yksityiskohdista enää jaksettu kiinnostua.»
Monissa liemissä keitetty Härmälä purki tuntojaan muistelemalla vanhoja neuvotteluja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorten johtajien, komsomolien kanssa. Konniahan hekin olivat, mutta nykyiseen vastapuoleen verrattuna rehellisiä konnia, Härmälä lohkaisi. »Olin täynnä tätä kaikkea.»”
eikö neuvottelujen johtajan olisi pitäny tajuta viheltää peli poikki