Mitä muuta Wikipedia sinulle kertoi asiasta?
https://fi.wikipedia.org/wiki/T-64[/quote]
Tilaajille.
Kopion sulle että köyhä voi lukea.
Tommi Nieminen HS
13:00
Runsas 50 vuotta sitten Suomen poliittiselle kentälle nousi uhmakas voima.
Kyse oli Suomen kommunistisen puolueen radikaalisiivestä, joka päätti tukea kritiikittömästi Neuvostoliiton diktatuuria ja imperialismia.
Helsingin Sanomien politiikan toimitus alkoi kutsua porukkaa piruilevalla nimellä, jossa yhdistyi siiven johtaja Taisto Sinisalo sekä liikkeen vallankumouksellinen henki: taistolaiset.
Heistä tuli aseellisen imperialismin työmuurahaisia, vaikka he kuvittelivat edustavansa jotakin aivan muuta. Elettiin 1970-luvun alkua. Neuvostoliitto oli vain pari vuotta aiemmin, elokuussa 1968, vyöryttänyt johtamansa sotilasliiton panssarivaunut verisesti Tšekkoslovakiaan. Kyse oli liittolaismaasta, jonka johto oli koettanut lisätä yksilönvapauksia ja demokratiaa.
Karkkilalainen nyt eläkkeellä oleva rakennusmestari Lauri Hokkanen oli yksi taistolaisista, Uudenmaan sosialistisen nuorisoliiton piirisihteeri.
Hän julkaisi vuonna 2021 tuskaisen sisäpiirikirjan: Kenen joukoissa seisoin – taistolaiset ja valtioterrorismin perintö.
Puoluevalinnan myötä minuuteni muuttui, mielipiteelläni ei ollut oikeastaan merkitystä. Olin liittynyt voimaan, jonka historiallinen tehtävä antoi elämälleni sisällön, tarkoituksen, suunnan ja varmuuden, Hokkanen kirjoitti.
Hän myöntää asettuneensa nykyajan suurimman ihmisteurastamon puolustajaksi ja luovuttaneensa omaehtoisen ajattelun itänaapurin ideologeille.
Taistolaisten ydinryhmässä oli poliitikkojen ohella paljon tutkijoita, taiteilijoita ja – valitettavasti – myös journalisteja.
Entä nyt? Taistolaisuus on ollut kuopattuna noin 40 vuotta. Olisiko sen lahkomaisesta harhasta opittu?
Vai vieläkö löytyy suomalaisia, jotka asettuvat vieraan suurvallan ja autoritarismin työmuurahaisiksi?
Suomalaisia putinisteja on vain kourallinen. Porukka on marginaalissa.
Trumpisteja on enemmän. Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselytutkimus lokakuussa 2024 kertoi, että 10 prosenttia vastanneista olisi äänestänyt Donald Trumpia, jos olisi ollut äänioikeutettu.
Vain perussuomalaisten kannattajissa oli enemmän Trumpia kuin Kamala Harrisia kannattaneita. Kristillisdemokraateissakin yli neljännes.
Ei sinänsä kerro suomalaisten väitetystä polarisaatiosta, jos 90 prosenttia kansasta ei lämpene Trumpista. Sumuinen Kreml-agenda karsinee porukkaa entisestään.
Silti heitä riittää. Voiko suomalaisten trumpilaisten toiminnan rinnastaa taistolaisiin, vaikka aate on eri ja geopoliittinen todellisuus toinen?
Se on siinä ja siinä. On eroja ja yhtäläisyyksiä.
Suomalainen trumpilaisuus näyttäytyy pitkälti identiteettipoliittisena.
Maailma ei sinänsä horjahda vantaalaisesta tai ilmajokisesta emännästä, isännästä tai nuoresta, joka ajattelee, että on vain naisia ja miehiä, halpa 98-oktaaninen bensiini on ihmisoikeus, kasvisruoka on pahaa ja kortteli tuntuu turvallisemmalta, jos vastaantulijat näyttävät kantaväestöltä.
Heidän ajatuksensa ovat varmasti aitoja.
Mutta aidosti asiansa kokivat myös 1970-luvun taistolaiset. He uskoivat, että sosialismi luo vaurauden ja maailmanrauhan, sillä se kykenee kasvattamaan uudenlaisen ihmisen, moraalisen, ahkeran ja kollektiivisen.
Ajatus oli outo, mutta ei heidän omansa. Lauseet oli annettu Moskovasta.
Samankaltainen kuvio on nyt. Trumpilaisissa ajatushautomoissa – kuten vaikutusvaltaisessa Heritage-säätiössä – luodaan ohjelmia ja sanoja, joilla aate paketoidaan globaaliksi kapinaliikkeeksi.
Lauseista katoaa loppukin järki, kun ne siirretään vieraaseen ympäristöön.
Otetaan vaikkapa mökkipaikkakuntamme, noin 500 asukkaan eteläsavolainen Suomenniemi. Trumpilaisten pilkkaamat tiedostavat ohjelmat ja ilmiöt kuten DEI, woke ja hyvesignalointi ovat Suomenniemen arjessa yhtä mielekkäitä kuin marxilais-leninistiset teoriat 1970-luvun Espoossa.
On epätodennäköistä, että Suomenniemeä uhkaisi DEI:n ylivalta. Kun nyt ei tyhjenisi viimeisistäkin asukkaista.
Saa nähdä, kauanko kestää, että suomalaiset trumpilaiset aloittavat katumusharjoitukset.
Voimmeko odottaa jo lähivuosina sisäpiirikirjoja siitä, mikä trumpilaisuudessa veti puoleensa ja sumensi mielen? Ne olisivat arvokasta kulttuurityötä, kuten Hokkasen taistolaiskirja.
On suuri ero sillä, onko trumpilaisuuden ihailija rivikansalainen vai osa Suomen poliittista eliittiä.
Perussuomalaiset ovat viime ajat jongleeranneet Trumpin suhteen. On ollut pakko puhua varovasti, koska helmikuussa 2025 Trump asettui Kremlin sotarikollisten asiamieheksi.
Siksi vain harva kansanedustaja on viime viikkoina kehdannut julkisesti ylistää edes Trumpin kulttuurisotaa. Näkyvästi sitä ovat tehneet lähinnä Laura Huhtasaari ja kristillisdemokraattien ex-puheenjohtaja Päivi Räsänen.
Kulttuurisota on kuitenkin perussuomalaisten ydinmehua. Siksi puolue ei ole tehnyt pesäeroa trumpilaiseen retoriikkaan. Ero on tehty lähinnä Trumpin kauppasotiin sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Nyt puheenjohtaja Riikka Purralle avautuisi pelin paikka.
Helmikuun alussa julkaistun virolaisen Postimees-lehden haastattelussa Purra kertoi, että jos hänen olisi ollut aivan pakko äänestää Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa, hän olisi valinnut Trumpin.
Purra olisi voinut valtioviisaasti kieltäytyä osoittamasta tukea kummallekaan ehdokkaalle.
Sen olisi voinut tehdä tyylikkäästi. Todeta, että meillä Suomessa on omat arvomme.
Järkeä ei voi maahantuoda. Ei Moskovasta, ei Washingtonista
